Aihearkisto: Harrastukset

Sorvaus videot

Youtube -videopalvelun helmiä
Puunsorvaus on lajina hyvin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Se ei vaadi välttämättä isoja konehankintojakaan. Olenkin törmännyt useammin vanhoista kiinteistöistä löytyneisiin, mitä erilaisempiin sorviviritelmiin, lisäksi kuulopuheina aika monen isä tai isoisä tapasi sorvata. Puutöiden harrastus kotioloissa oli varmasti aiemmin huomattavasti yleisempää, ennen kaupungillistumista. Kerrostaloasuminen ei oikein tue näitä äänekkäämpiä ”nikkarointi” harrastuksia, ja kaikilla ei ole sitä kesämökkiä missä voisi sitten puuhastella metelistä välittämättä. Jokatapauksessa, niille joita asia kiinnostaa, on netti täynnä toinen toistaan ”parempia” ”opetus”videoita. Mainittakoon heti näin alkuun , että kukin toimii omalla vastuullaan ja omien taitojen ja mahdollisuuksien rajoissa. Netissä nähtävät videot ovat enempikin vain inspiraatiota ja ideoita antamaan, niissä käytetyt metodit eivät kaikki välttämättä ole täysin turvallisia. Omaa harkinta kykyä saa ja kannattaa käyttää. Seuraavaan olen poiminut muutamia sorvausta käsitteleviä videoita, joiden tekijöiden youtube-kanavia olen aktiivisesti seurannut jo useamman vuoden. Heillä on hyviä ja informatiivisia videoita, joissa voidaan sanoa olevan myös opetuksellista asiasisältöä. Videot ovat englanninkielisiä, suomalaiset versiot ovat hieman harvemmassa.

Cap’n Eddie Castelin, youtube, ustream, u name it, Nettisorvauksen ehdotonta parhaimmistoa vuodesta 2007 lähtien. Vinkkejä sorvaukseen ja työkaluihin, aito tee-se-itse tyyppi. Videoihin on selvästi panostettu hieman tavallista enemmän, vaikkei kuvanlaatu aina ihan parhaimmasta päästä olekkaan. Videoissa on hyvä tunnelma ja jutut on ihan hauskojakin, voisin ehkä väittää että parhaimmat all around vinkit olen näitä videoita seuraamalla saanut.

Carl Jacobson, HaydenHD, thewoodshop.tv, tilaajien valossa youtuben suosituimpia sorvausaiheisia kanavia, yli 18 000 tilaajaa. Määrä ei voi olla väärässä, eikä olekkaan Carl Jacobsonin videot ovat hyviä, valaistus ja kuvakulmat toimivat. Projektit on sopivan monipuolisia, ja useinmiten suhteellisen helppoja monelle lähteä koettamaan. Kuvakulmat keskittyvät enemmän itse sorvattavaan kappaleeseen joten taltan asentoja voi olla vaikea seurata, mutta projektin eteneminen on erittäin selkeästi esitetty.

Kolmantena voisin nostaa esiin Wyomingwoodturner.comin, jonka videoista olen löytänyt sellaisen lievästi hifimmän puolen. vaaseja, rasioita jne, mm. kierteitä. Sopii eritoten niille jotka ovat jo vähän pidemmälle päässeet sorvausharrastuksen kanssa.

Share

Seripainon alkeiset

Silkkipaino eli seripaino on painomenetelmä, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painopinnalle. Painopinnaksi kelpaa melkeinpä mikä vain, ja väreinä voidaan käyttää hyvin laajaa repertuaaria. Menetelmä perustuu seulakankaan kykyyn läpäistä värejä, joiden asemointia painopinnalla rajoitetaan kaaviolla. Siirrytään suoraan tähän pienimuotoiseen testaukseen aiheen parissa..

Seripainetut t-paidat

Työstin kuvankäsittely ohjelmalla mieluisen kuvan ja tulostin sen kaaviopaperille. Leikkasin halutut kohdat pois saadakseni sapluunan. Terävä askarteluveitsi on tässä hommassa vallan ehdoton. Joskin tämä käytössäni ollut pitkäteräinen malli ei pyöreitä muotoja veistä ihan parhaiten. Painopinnoiksi olin varannut pari t-paita sekä vaneria. Puulle painaminen on varmasti jatkossakin sellaista jota pitää koettaa jalostaa eteenpäin.

Kaavion eli sapluunan leikkaus

Seula näyttää tältä, kun kaavio on sen pohjaan jämähtänyt. Sapluuna siis asetetaan painopinnalle ja seula sen päälle. Väri levitetään seulalle ja raakelilla väri painetaan seulan läpi painopinnalle. Kun ollaan siinä uskossa että väri on välittynyt seulan läpi haluttuun kohteeseen, voidaan seula poistaa pinnalta ja tarkastaa vahingot.

Seula, painamisen jälkeen

Seulan poistamisen jälkeen tarvitsee kuvaa jossain määrin korjata. Tässä tapauksessa pienellä pensselillä maalasin kohdat, jotka kaavion kasassa pysymisen vuoksi oli ”silloitettava”. Toinen tapa olisi ollut asemoida kankaalle kaikki nuo sisäkkäiset sapluunan osat, kuten A-kirjaimen tuo pikku kolmio, jne. Väreinä käytin kangasvärejä, jotka vaativat kuivuttuaan vielä silittämisen silitysraudalla. Tämän jälkeen niiden pitäisi kestää 40 asteen konepesua, nähtäväksi jää pitääkö tämä paikkaansa.

Painetun kuva korjaus / viimeistely

Puulle painaminen tapahtuu samoin kuin kankaallekkin, puun syykuvio ja mahdollinen epätasaisuus antaa oman ainutlaatuisuutensa painettavalle kuvalle.

Vanerille painettu

Share

Kun kiskot ei riitä

Kiskot
Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry järjesti mittavan elokuvaillan Kino Iiriksessä sunnuntaina 1.4. Kiskojen viemää -käsiohjelmasta selvisi, että kolmeen noin tunnin mittaiseen näytökseen mahtui mukaan yhteensä 14 lyhytfilmiä. Henkilökohtaisesti en myönnä oirehtivani minkään sortin junahulluudesta, vaikka viime kesänä museojunaa kävinkin Ahtialan rataosuudella bongaamassa useampaankin otteeseen. Jo hyvissäajoin varhaislapsuudessa olen saanut ensikosketukset rautateihin, kun kesäisin mummolassa vieraillessamme olimme alati valppaina läheiseltä tasoristeykseltä kuuluvalle etusoitolle. Tuolloin oli vielä sen verran aikaa, että vikkelillä jaloilla ennätti ihastelemaan jo laskeutuneiden puomien takana lipuvaa junaa.
Niinisalo tasoristeys Taulunojantie
Niinisalon tasoristeys, lähes yhtä muuttumattomana kuin lapsuuden seepian hohtoisissa muistoissa.

Näytös 1
Suuri junaryöstö – mustavalkoinen mykkäelokuva, aloitti elokuvakimaran. Melkoisen lystikäshän tuo 1903 vuoden teos oli, sopivasti hauskuuttava. Tunnelma olikin jo varsin vapautunut kun toisena kuvapätkänä pyörähti Topparoikan esittelypätkä, joka kertoi uutteran yhdistyksen työstä rautatiemuistojemme säilyttämisen hyväksi. Radanrakentajien hautausmaa taas kertoi karun totuuden kiskojen hinnasta, kukapa olisi uskonut, että radan rakentaminen olisi aikoinaan vaatinut sankoin joukoin myös ihmishenkiä. Neljäs esitys, Yöjuna taas aiheutti katsomossa jollekin tai mahdollisesti joillekin, yöjunissa matkustavien väistämättömän kohtalon. Puolivälissä filmiä alkoi katsomosta kantautua suhteettoman raskaita hengitysääniä, eikä filmin loppuessa ollut epäilystäkään siitä, että napakat aplodit toimivat varmasti oivana herätyskellona. Kieltämättä Yöjuna oli suhteettoman tylsä, aiemmin nähtyihin esityksiin verrattuna. Junamatkan hurmaa päätteli ensimmäisen näytöksen ja se olikin koko illan loistavin pätkä. Aivan uskomattoman mukavasti tarinoitu.

Vaunut

Näytös 2
Sen enempää filmejä erittelemättä, teemana oli ammattikuvan muutos. 1950-luvulta aina 2000-luvulle tultaessa on rautateillä koettu suuria muutoksia. Tänä vuonna rautatiet juhlivat 150 vuotista historiaansa suomessa, vielä 50 vuotta sitten voidaan sanoa alan kukoistaneen ja työllistäneen tuhansia ihmisiä. Pasilan konepaja oli esillä kolmessa videoinnissa 1975, 1991 ja 2002. Muutos noiden vuosien välillä on varsin dramaattinen, pistääkin pakosta miettimään, että onko se kehityksen hinta, että työvoimaa ei enää tarvita samassa määrin kuin ennen.

Pikku-Jumbo

Näytös 3
Päivän päättänyt reilun tunnin setti olikin sitten varsin pitkälle vain alan harrastajia palvelevaa. Mässäilyä ja fiilistelyä höyryvetureilla. Hauskin kohta olikin höyryvetureiden kiihdytyskilpailut. Höyryvetureista vain jokunen on enää jäljellä, joten onhan niissä sitä nostalgiaa. Eikä käy kieltäminen etteikö hv:n vihellys ja puksutus saisi ihan erilaisia fiiliksiä aikaan kuin suht äänettömästi laiturille lipuva intercity. Ihmisrodulla on ollut tapana koettaa säilyttää jälkipolville edes joitain paloja historiaa, valitettavasti vain harvalla on siitä huolimatta mahdollisuus niitä päästä todellisuudessa näkemään. Vaikka onhan meillä nykyisessä tietoyhteiskunnassa useita erilaisia mahdollisuuksia säilöä näitä kallisarvoisia asioita tuleville polville ja saattaa ne nähtäviksi ja tietoisuuteen. Vain menneistä voi ottaa opiksi.

Lopuksi vielä museojuna Pikku-Jumbo vetopuuhissa viime kesänä.

Share

Kuormaliinat ”modattavana”

Viime viikko meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, eikä tunnu tämä olo vieläkään aivan täysipainoiselta. Vanhempi poikani täytti kahdeksan vuotta ja tämän johdosta myös kakkutalkoot oli tiedossa. Vuodesta toiseen on kakku teemana ollut enemmän tai vähemmän Autot-elokuvan hahmoja, tällä kertaa kuitenkin Pokemon hahmo oli toivomuslistalla. Synttärit oli ja meni ja pokemon tuli syötyä. Aiempina vuosina olen luottanut itse valmistamaani vaahtokarkkitaikinaan, mutta nyt käytössä oli Dr. Oetkerin sokerimassaa, jonka käytännöllisyys on ihan eri luokkaa. Mahtavaa ainetta, vielä kun marketeista löytäisi sitä mustaa elintarvikeväriä, alkaa olemaan nuo vanhat purkit jo melko kuivahkoja. Kakkublogia tästä ei suinkaan ole tulossa, joten paltaan otsikon aiheeseen ja laitetaan tämä kuumeilun piikkiin.

Kuormaliinat modattavana

Liimauksissa tarvitaan erilaisia puristimia, jotta päästään haluttuihin lopputuloksiin. Nyt on ideointiasteella ja piakoin myös työnalla projekti johon piti saada puristin pyöreätä ja monikulmaista muotoa varten. Silmiini sattui osumaan clas ohlsonin mainos kuormaliinoista, 2kpl liinoja 4,95€. Muistelin kesäistä kirahvin kokoonpanoa, sen liimauksessa käytimme vinkojen lisäksi kuormaliinoja, ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Päätin siis hankkia ko. liinoja, aikani liiketiloissa pyörittyä paikallistin mainostetut liinat ja kaappasin nopean vilkaisun jälkeen pari pakettia kainaloon. Kotosalla tarkastelin liinojen laatua, ja yhdessä oli hieman moittimista, nylonin reuna oli hieman rispaantunut. Rispaantuneen reunan sai sytkärillä fiksattua, tämän jälkeen liinoista lähti metalli koukut lätkimään. Liinoilla ei siis enää ole virkaa kuorman sitomisessa, tai ne ei ainakaan ole enää samalla tavalla koukuistaan kiinnitettävissä. Viiden metrin mittainen nylonnauha on nyt ommeltuna suoraan kiristimen peräpäähän kiinni, toinen pää pujotetaan normaalisti kiristin akselin hahloon. Enään pitää tehdä vain sopivia kulmapaloja, mikäli noita tahtoo käyttää esim. kehyspuristimina.

Kirahvin liimaus
(Tunnelmia Kirahvin rungon liimauksesta)

Share

Kaivertelua ja leimailua

Tälle vuodelle asetettuja ”tavoitteita” olen pyrkinyt saavuttamaan, näistä yksi oli tämä leimasin-homma. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi minua on aina kiehtonut painaminen. Painaminen leimasimella, on sellainen muoto johon kykenee ihan kotosallakin melko vähin investoinnein. Kaiverettava materiaali asettaa joitakin vaatimuksia työkalujen suhteen, puulle sopivat veistoraudat ja linoleumille linoveitsi. Linoleum onkin kumin ohella helposti työstettävää materiaalia ja siitä loihtii nopeasti leimasimen. Puun kaiverrus taas vaatii enemmän aikaa ja tarkkuutta, vaikka pitää linonkin kanssa olla tarkkana.

Pääkallo leimasimet, linoleum ja puu
(Linoleum ja puuleimasin)

Linoleumia oli yllättävän haastava löytää täältä Lahdesta, Remrantti sitä ystävällisesti sitten hankki muutaman palan tarpeisiini. Samasta kaupasta mukaan tarttui myös linoveitsi muutamalla erilaisella vaihtoterällä varustettuna. Linoveitsi on petollisen terävä, tämän muistin peruskouluajoilta, jolloin linoa työstettäessä pääsi ote hieman lipsumaan. Tällä erää ei ole havereita vielä sattunut. Tiimarista bongasin alelaarista isoja pyyhekumeja, joista muutama päätyi myös leimasin projekteihin. Leimasin tarkoitukseen tarkoitettua kumia ei tunnu oikein löytyvän, joka voisi parhaiten toimia noiden myytävien mustetyynyjen kanssa. Musteita on kyllä useampaa eri sorttia ja väriä tarjolla. Koekäyttöön ostin Distress Ink musteen ja se toimii parhaiten juuri noiden pyyhekumeista tehtyjen leimojen kanssa.

Make my day
Clint Eastwood – ”Dirty” Harry Callahan pääsi esittävään osaan seuraavassa linoleimassa. Kuvalla on kokoa n. A4:n verran, leimajälki ei vielä silmiä hivele. Hankintalistalla on sopivat musteet sekä kumitela niiden levittämiseen. Karkea vedos tehty tuolla Distress Ink tyynyllä vanerille.
Clint Eastwood linoleimasin
Kangasvärin levitin vaahtomuovitelalla ja painoin pari koetta kankaalle sekä yhden valmiiseen kassiin. Jälki ei ole tasaista, mutta kuitenkin tyydyttävää, ehkä jopa sopivasti hataraa.
Dirty Harry Callahan kangaskassi

Print Block
Kaiken tämän askartelun päämääränä on toimivan print blockin valmistus. Puusta kaiverrettu painolaatta, puupiirros, monotypia. Alustana voi toimia niin paperi kuin kangaskin, jokainen painettu vedos on yksilöllinen. Puulevyyn siis kaiverretaan ne kohdat jotka halutaan jättää lopullisessa vedoksessa ilman väriä. Kuvan vedostamiseen kaiverrettuun laattaan telataan muste ja se painetaan/prässätään paperia tms. vasten.
Print block Pääkallot ja tähti
(Työnalla oleva painolevy vanerista)

Periaatteessa leimaamiseen kelpaa mikä vain materiaali johon on mahdollista kaivertaa haluttu kuvio. Skräppäyksessä käytetään paljon erilaisia leimoja ja leimoja onkin saatavissa edullisesti eri askarteluliikkeistä. Valmiiden leimojen aiheet vaan on niitä perinteisiä ja tylsiä, joten siitä suivaantuneena olen tässä valmistanut joukon erilaisia pääkalloleimoja.
Jääkiekosta leimasin
(Jääkiekosta kaiverrettu leimasin)

Share