Aihearkisto: Pienesineet

Pienesineet

Lastuja lastuja

Työkuvia ja työaiheita olen viimeaikoina saanut aika nihkeesti blogiin saakka, oman pään selvittämisen kannalta olisi ehkä jokseenkin suotavaa saada niitä ulos. Ja ainahan niissä on potentiaalia poikia tilauksia ja työtehtäviä. Sorvaus tuo suuren suuri intohimoni on tuonut tukun mielenkiintoisia töitä eteeni. Ja pakkohan sitä on joitakin projekteja tehdä ihan silkasta mielenkiinnosta ja tiedonnälästä.

tuoreena sorvattuja aihioita

Viimeaikoina olen sorvannut muutamia tuoreina sorvattuja kulhoaihioita, odottelemaan kuivumista ja lopullista sorvausta. Tuoreen puun sorvaus on varsin vaivatonta ja usein hiukan kosteaa puuhaa, lisäksi lastuja tulee runsain mitoin. Olenkin nyt pyrkinyt myös keräämään osan noista pitkistä spagettimaisista lastuista talteen, kuivumisen jälkeen niitä kun voi hyödyntää pakkauksissa yms. Kuvassa tuoreena sorvattuja visakoivu kulhoaihioita. Puu kuivuessaan muuttaa muotoaan, joten seinämiin on jätettävä riittävästi materiaalia, jotta kulho pystytään muutaman kuukauden kuluttua työstämään valmiiksi. Tällä kertaa olen myös punninnut kosteiden kulhojen painot ja kirjannut ne ylös, voin täten tarkkailla niiden kuivumista. Vuorokaudessa vasta sorvatusta aihioista putosi jopa 50g painoa kosteuden haihtuessa, ja nyt puhutaan n. 500g alkupainoista. Kuvan kulhot lienevät valmiita joskus puolen vuoden pästä.

Tuoreaihio visakoivua

Visa sekä mahdolliset lahoviat saa aikaan koivussa hienoja värienvaihteluja. Esineistä tulee huomattavasti mielenkiintoisenpia kun niissä on jotain mihin kiinnittää huomiota. Sorvasin muutaman aihion myös valmiiseen paksuuteensa ja sijoitin paperipussiin kuivumaan. Paperipussi hidstaa kosteuden poistumista ja estää näin ollen voimakkaasta kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Riippuen eri lähteistä, on erilaisia tapoja kuivata tuoreesta sorvattuja esineitä, joten pitkälti onkin työnä vain löytää se itselle sopivin tapa. Seurataan tilannetta ja katsotaan ajoittain mitä pussien sisällä tapahtuu.

Puurasiat kannella

Kuivasta puusta heti valmista. Kuvassa jalavasta ja tammesta sorvattuja kannellisia kippoja / rasioita. Kuivan puun sorvaus mahdollistaa tuotteen saattamisen nopeasti ns. myyntikuntoon. Esine on täysin hiotavissa ja pintakäsiteltävissä oikeastaan välittömästi. Kuvan rasioihin tein naftisti istuvat kannet ja pariin korkeampaan rasiaan magneetilla kiinnittyvät kannet. koko luokat 8-10cm halkaisijaltan.

suolakipot jalavasta

Jalavaiset ”suolakipot” saivat kanteensa magneetit, kansi pysyy napkasti paikoillaan mutta on silti helposti avattavissa. tiukalla sovutuksella olevat kannet kun vaativat enempi voimaa ja tekniikkaa avaukseen, niin eivät oikein sovellu käyttöön jossa niitä on tarve aukaista jatkuvasti. Irtokansi ei oikein houkutellut, niin päädyin 5mm magneetteihin joita löytyy mm. Sinelli -askarteluliikkeestä. todella hyviä magneetteja ovat olleet. Samaisesta paikasta löytyneitä 10mm magneetteja on käyttänyt myöskin ja ollut varsin tyytyväinen.

Pitää koettaa lähiaikoina niputella jokinsortin sorvattujen tuotteiden kuvagalleria tms. Tuota pikkusälää ja erilaisia testejä kun näyttää kertyneen nurkkiin ihan mukavasti.

Share

Kuvapäivitys – Rannerenkaita ja muuta mukavaa sorvaten

Nopea päivitys, muutama kuva lisää internetin yltäkylläiseen bittivirtaan

Jalava lautasella rannerenkaat wengestä

Yllä wengestä sorvatut rannerenkaat, hieman leveämpää mallia. Wengen puumateriaali on hyvin kaunista, ja todella kovaa. Ja onhan sillä ihan mukava hintakin, ei siis ihan edullisimpia puita. Renkaiden alustana toimii jalavasta sorvattu lautanen, sen musta kehä on teräsharjalla harjattu tekstuurin luomiseksi, ja tämän jälkeen mustalla petsillä värjätty. Näin jälkiviisaana olisin ehkä käyttänyt maalia, mutta sitä kun ei ollu juuri käsien ulottuvilla enkä turhaan jaksanut projektia viivyttää, niin päädyin petsiin.

Pihlaja rannerenkaat

Sorvasin rannerenkaita myös pihlajasta, renkaat on hiottu ja vahattu liberonin antiikkivahalla.

visa pisarat

Mukavia muotoja etsiessä ja kokeillessa, sorvasin muutaman ”pisaran”. Eihän näillä mitään funktiota ole, tai no niitä on ihan mukava hypistellä ja ja ne näyttää kivalta kirjahyllyssä. Tästä ajauduinkin työstämään pisaraan myös jonkin funktion. Lopputuloksena pisararasia.

Visainen pisararasia
Visainen pisararasia

Share

Työkaluja ynnä muita

Kuten jo monesti aiemmin on käynyt ilmi, niin sorvaus on se minun henkilökohtainen seireenini. Koetankin halusta uusia juttuja ja vanhoja tuttujakin. Sellaista ihan perinteistä puunuijaa ei minun työpöydältä vielä löytynytkään. Joitain pieniä paukuttimia on matkan varrella tullut tehtyä, joissa jokaisessa on jotakin sorvattua osaa mukana. Indian clubs huumassa valmistelin aihioita ja siinä samalla syntyi aihio vähän järeämpää nuijaakin varten. Materiaalina vaahtera ja kooltaan todella optimi vaikka talttauksiin.
Jossakin vaiheessa sikisi mielessä idea myös metallipäisestä vasarasta, ajatus upottaa täkkipultti puuhun, niin että kupupinta toimisi iskupäänä. Eikä aikaakaan kun sopiva palikka oli sorvattu, siihen vielä varsi, ja lopuiksi koko palapeli kasaan. Pultti on sen verran pitkä että menee varren pään läpi, varsi ei siis pääse tuosta irtoamaan, kun pultti ja turaus liimaa lukitsee sen paikoilleen. Vähän pienihän tuosta tuli, ei sillä isoja rautanauloja hakata, mutta ajoittain tarvitsee kovempaa iskupintaa pienessä muodossa. Samaista vaahteraa se on tuokin, molemmat lakattu spraylakalla.
Sorvatut nuija ja vasara

Ostin lukemattoman monta kuunkiertoa sitten puukonterän, joka edelleen vartoo kahvaa ja tuppea. Kuin vieraissa tässä välissä korjasin tai re-designeerasin Marttiinin muovikahvaisen fileerausveitsen. Puukko löytyy vanhempieni keittiöstä ja alkoi joitakin vuosia sitten jo kärsiä akuutista kumin katoamis vaivasta, en tiedä onko mahdollisesti jokin pesuaine vaikuttanut muoviin sitä tuhoten. Veitsen saadessani sen muovi/kumisesta kahvasta oli jäljellä muutama sentti, väri oli todettavissa, muoto vain hajanaisen muistikuvan varassa. Muovin rippeet dremelillä veke ja uutta puuta tilalle. Kahvaan valkkasin samaisesta osoitteesta peräisin olevaa loimukoivua sekä ohuen soiron pähkinää. Tupen valmistin pähkinästä, pieni magneetti sen reunassa pitää puukon paremmin tupessaan ja mahdollistaa koko setin ripustamisen metallisille pinnoille. Tästä projektista innostuneena, en edelleenkään ole kaivanut sitä hankkimaani terää esiin, ehkä joku päivä, kun on ehdottomasti päästävä vuolemaan jollakin muulla kuin Moran vuolupuukolla.
fileerausveitsi marttiini re-design

Postauksen toinen sorvaus sovellus, näyttää erikoiselta, eikä ihan tavallisin laite olekkaan. Kyseessä on idätysruukku prässi. Tällä siis junttaa palasta sanomalehteä kätevästi koko joukon pieniä kompostoituvia idätysruukkuja tulevan kesän kasvimaa sekoiluja varten. Näitä on netissä pot maker nimellä jos jonkin sorttisia ja näköisiä kapistuksia, ja kaikki yhtälailla parhaita, helppokäyttöisiä ennen kaikkea. Hieman harjoittelua se vaatii, niin löytyy sopivan kokoiset paperin palat ja sopiva taittelu järjestys. Lopputuloksena on yllättävänkin tukeva paperinen kasvatusalusta. Mäntä, eli tuo varsi / kahva on vaahteraa ja kuppi on raitaa. Kahvaa on mahdollista käyttää myös istutus puikkona.
idätysruukun teko väline

Share

Muotoa etsimässä

Kulhot muotoa etsimässä
Muoto, tuo aina niin kimurantti käsite, on valitettavan paljon kiinni itse kunkin omista mielikuvista. Yhtä oikeaa ei ole eikä liioin väärää. Lähdin metsästämään muotoja kulhoille. En kuitenkaan halunnut tehdä ihan kamalan sekavaa seuruetta. Sarjan kukin kulho on samasta visakoivu -pöllistä, aihiot ovat kooltaan lähes identtisiä, lieviä luonnon sanelemia kokoeroja lukuunottamatta. Visakuvio on kaikissa varsin maltillista, hieman loimua mukana. Materiaali oli varsin hyvässä kunnossa, vain pöllin päistä piti kymmenisen senttiä hävittää halkeilun takia.

Siivellinen visakoivuinen kulho

Pyöreätä ja kantikkuutta, siinä reseptin alkusävelet. Kun muistaa pitää näpit oikealla puolen talttatukea, säästynee isommilta kolhuilta ja vekeiltä. Mikään helpoin sorvaustyö tämä ei ole, mutta ei se missään nimessä ole mitenkään ylitsepääsemätön. Vaatii tarkkuutta, terävät taltat ja aikaa. Hosua ei parane tai päätyy hyvin nopeasti tekemään ihan normaalin mallisia kuhoja. Perusideahan on jättää osa aihiosta pyöristämättä, jättää kulholel niin sanotut siivet. Niitä voi sitten ”muotoilla” haluamaansa asentoon. Työstin nämä hyvin pitkälle täysin aihion mukaan, mikäli päälipinnassa oli halkeamaa, niin siivet alas, ja mikäli ehjää, niin ylös.
Siivellinen visakoivuinen kulho
Kuten aiemmin totesin, muodot ovat mielipiteitä. Itse olen tykästynyt ajatukseen jättää puun omaa luonnollista ilmettä tuotteeseen. Näissäkin kulhoissa näkyy tuota luonnon reunaa. Pintojen on muuten syytä olla käsin koskettaessa miellyttävän tuntuiset. Erilaiset tekstuuritkaan eivät olisi lainkaan pahasta. Tuotteen käytännöllisyyttä ei pidä kuitenkaan unohtaa, selkeät taide-esineet ovat sitten oma lukunsa, mutta usein niilläkin soisi edes jonkun viitteen jostain funktiosta olevan jäljellä.
Siivellinen visakoivuinen kulho
Kulhojen vetoisuudet ovat varmaan desin sisällä samaa luokkaa, syvyys 5cm luokkaa ja halkaisia n. 10cm, Aihion mitat noin 15x15cm. Pintakkäsittelynä on pellavaöljy, joten kulhot sopivat ruoka-aineiden kanssa käytettäväksi. Koriste-esineeksi voisi pinnan käsitellä jollakin muulla tapaa, jolla saisi vielä tehostettua tuota visan kaunista kuviota.
Kulhot

Kello savottaa

Joulun kellot
Aiemmin aloittamani joulukello -projekti on tuottanut reilun kymmenkunta kelloa, visakoivusta sekä lahovikaisesta jalavasta. Kellot kilkkaavat kivasti toisiaan vasten, mitään kilistintä en tuonne sisälle laittanut, mutta sinne voisi helposti ripustaa vaikka pienen puisen pallon tai vaikkapa metallisen kulkusen.

Share

Joulun kellot

Kuvasarja ja pieni sepustus vaiheista. Joulun kellot, vaikka kuusen koristeeksi. Materiaalina kotimainen visakoivun oksa, pintakäsittelynä pellavaöljy sekä mehiläisvaha, Ripustusnaru pellavanarua.
making_xmas_bell
Ahion kiinnitys, tässä nelileukapakkaan. Karkea pyöristys rouhintataltalla ja loppu pyöristys neidonkynnellä, kuten myös päädyn tasoitus
making_xmas_bell
Päädystä sisään neidonkynnellä ja halutun muotoisen ”kupin” muotoilu.
making_xmas_bell
Leveämmät reunat, näin kellomaista muotoa myös siäpinnalle. Tämän jälkeen sisäpinnat voi hioa. Sorvista kierrokset alas ja papereissa karkeasta hienompaa kohden edeten. Papereina 120, 180, 240, 320 ja 400. Paperit ovat Mirkan valikoimista 50mm leveää kangasselkäistä nauhaa aina 320 karkeuteen asti. 400 karkeus on Mirkan foamiselkäistä, myöskin rullatavaraa, joskin wc-paperi -tyyliin katkopaloin.
making_xmas_bell
Ripustusnarulle voi jo tässä vaiheessa porata reiän, näin se tulee mukavasti keskitettyäkin.
making_xmas_bell
Seuraavaksi aletaan muotoilla ulkopintaa, neidonkynnellä haettu kellon reuat.
making_xmas_bell
Kellon sisäpinnan syvyys kannattaa mitata ja merkitä hyvissä ajoin, jottei vahingossa ulkomuodosta tulee liian pientä tai isoa.
making_xmas_bell
Erotustaltalla voi alkaa rajaamaan kellon yläpintaa. Liian ohueksi ei kannata ottaa, jottei kellon muotoja sorvattessa ala syntymään vaappumista ja väsymistä.
making_xmas_bell
Kellon muodot syntyvät helposti yhdelläkin taltalla. Lieriösorvauksesta kun on kyse, neidonkynnen muotoon teroitettu kourutaltta on oivallinen väline. Sillä syntyy niin koverat kuin kuperatkin muodot. Lisäksi sillä pystyy nopeasti sorvaamaan myös päätypuuhun onteloita, eli tuon kellon vaatiman sisämuodon.
making_xmas_bell
Kun haluttu muoto on saavutettu, suoritetaan ulkopinnankin hionta.
making_xmas_bell
Hiottuun pintaan levitetään rätillä pellavaöljyä, jonka päälle vielä vähäsen mehiläisvahaa. Pellavaöljyiset rätit voivat leimahtaa itsekseen liekkeihin, joten niiden asianmukaisesta hävityksestä / sijoituksesta on syytä huolehtia.
making_xmas_bell
Pintakäsittelyn jälkeen kellon voi irottaa esim. erotustaltalla. Narun pätkä ripustuslenkiksi, narun voi nyt pujottaa poratusta reiästä läpi.
making_xmas_bell
Kokoelma joulun kelloja, jokainen on yksilö, niin puun syykuvion kuin pienten muoto erojenkin suhteen. Kun muutaman on sorvannut alkaa löytymään sopiva rutiini ja päivän päätteeksi on kelloja ripustaa vaikka naapurinkin joulukuuseen.
Puulajeja vaihtelemalla saa eri värisiä ja eri tuoksuisia kelloja aikaiseksi. esim. katajasta saa erittäin hyvältä tuoksuvat kellot.

Share