Aihearkisto: Taide

Kuka, Mitä, Häh?

Kuka, Mitä, Häh? – näyttely Sibeliustalossa 26.6.-26.7

Kuka, Mitä, Häh?

Lahden Sibeliusalolla saa lokakuussa ensi-iltansa Sleepy Sleepers -henkinen musikaali Kuka, Mitä, Häh?. Musikaali kertoo tarinan 70-80-luvun vaihteen lahtelaisista kaveruksista, jotka eivät turhia jarrutelleet. Kuka, Mitä, Häh? -nättely kertoo siitä, millaista oli olla nuori 70-80-lukujen vaihteen Lahdessa ja Suomessa. Puusepän verstaalle koottu näyttely on kasattu Mato Valtosen säilyttämistä artikkeleista ja lehtileikkeistä sekä legendaarisen Sleepy Sleepersin yhtä legendaarisesta rekvisiittavarastosta. Liikkuvan kuvan ja videomateriaalin näyttelyä varten ovat valmistaneet Lahden ammattikorkeakoulun multimedia-alan opiskelijat. Näyttelyä on täydennetty muun muassa RAvintola Torven alkuperäiskalustuksella, Sleepy Sleepers -yhtyeen kultalevykokoelmalla ja Lahden Moottoripyörämuseon kokoelmista lainatulla ”Saaran Jaavalla”.

Näyttely on avoinna 26.6-26.7.2013 ma-pe kello 10-16, Vapaa pääsy.

Sibeliustalon Metsähallissa on samaan aikaan esillä Lahden alueen teollista muotoilua esittelevä Lahti Biennale ’13 -näyttely

Sleepy Sleepers Lehtileikkeestä

Helteinen päivänavaus

Aloitin keskikesän helteisen keskiviikko aamun kulttuurikylvyllä, varsinainen pulahdus koostui jo yllä mainittujen näyttelyjen lisäksi Art Meets Science -näyttelystä Felmanniassa. Tieteen Ja taiteen rajapintaa hapuilevasti kosiskeleva näyttely koostui 14 kutsutun teiteilijan ja muotoilijan teoksista. Teosten tarkoituksena oli kommentoida tai visualisoida Lahdessa järjestettävän uraauurtavan osallistavan innovaation PIN-C 2013 -konferenssin tutkijoiden tutkimusmateriaalia. Näyttely on avoinna yleisölle 19.6.‒25.7.2013 Fellmannian pohjakerroksessa ja osin myös katutasossa osoitteessa Kirkkokatu 27. Mukana on mm. grafiikkaa, maalauksia, veistoksia, ääntä ja videota. Mitään varsin suuria tunteita ei esillä olevat teokset herättäneet, yhteys lähdeteoksiin jäi hieman hataraksi, kun pitkälti englanninkielisiä sepustuksia töiden ohessa ei jaksanut aivan loppuun saakka tavata. Teosten tekijät ja heidän henkilökuvansa tuli josain määrin ensimmäisten lauseiden lomassa toki esiin. Ilmastoidusta kellaritilasta oli kavuttava takaisin helteiseen katukuvaan, tulipa siinä saapastellessa havaittua että taidemuseo on kiinni koko kesän remontin vuoksi.

Kitara

Kohti Sibeliustaloa ja juuri alkanutta Biennalea, joskin sisään astuttuani huomion varasti yksinoikeutetusti yllä isommin mainittu Kuka, Mitä, Häh? -näyttely. Puusepän verstaaseen poikkesi kulkuni ja lähdin taivastelemaan ja hämmästelemään Sleepers -henkistä näyttelyä. Lehtileikkeistä, julisteista yms. materiaalista kootut seinäkkeet saivat hetkessä uppoutumaan pauloihinsa. Aikaa kannattaa varata, sillä jos aihe ja historia 70-80-lukujen taitteesta yhtään kiinnostaa, niin siellä on esillä eräänlainen kiikaroitu näkemys tuon ajan menosta ja meiningistä. Oheiskama kuuluu asiaan ja näyttely onkin varsin onnistunut kokonaisuus, sopinee muillekkin kuin rokki-tyypeille.

Lahti Biennale 13

Biennale 13, kokosi suunnilleen kaiken mitä tässä on ollut osittain esillä jo useampaankin otteeseen erinäisten näyttelyiden yhteydessä. Eli tätä paikallista teollista muotoilua, se että onko sitä nyt kuitenkaan ihan täysiveriseksi näyttelyksi asti jää vähän hampaan koloon. Konsepti perustuu jonkin standardin mukaisiin kuljetuslaatikoihin, joihin näitä muotoilun paikallisia kukkasia on kasattu, pinottu, nidottu ja niputettu. Laatikot on avattu ja roinat levitelty jollakin tapaa esille, ainakin tämä systeemi on erittäin helppo viedä messuille ja mihin vain näyttelytiloihin. Näyttelykaman kuljetus ja säilytys kun on aina ikuinen ongelma, tässä sille on oiva ratkaisu, tila vain on hieman rajallinen tekijä, eikä näyttelyn perusilmettä voi kovastikaan muutella. Laatikko pyörillä on laatikko pyörillä. Laatikko itsessään on jo omanlainen näyttelyesine monine avautumisominaisuuksineen ja joissain tapauksissa on jopa häiritsevän hallitseva elementti.

Biennale 13

Sibeliustalon Metsähalli on avaruutensa vuoksi hyvin hankala tila täyttää, joten melko pienehköltä ja kapealta tämä paikallinen osaaminen vaikuttaa. Eipä sitä voi tämän kokoiselta kylältä nyt ihan mahdottomia vaatiakkaan, pitää olla hyvillä mielin, että teollista toimintaa täällä jaksetaan vielä harjoittaa. Isku, Stala, Naisten pukutehdas, Pedro, Asor, HT-Collection, Karlux, Keraplast, Muoto2, UPM sekä CleanDesign Center -mainitakseni näyttelyn esillepanijat. Näyttely myös virtuaalisesti osoitteessa: www.lahti.fi/lahtibiennale

Käykäähän ihmiset vilkuilemassa, näyttelyihin on vapaa pääsy.

Share

Used to be a skateboard deck once

Re-designin tiimoilta ajattelin tällä kertaa haastaa muutaman sanasen, skeittilautojen osalta. Ei varsinaisesti mitenkään uusi ilmiö hyödyntää vanhoja dekkejä ja luoda jotain uutta käyttökelpoista, mutta ilokseni havaitsin jopa joitakin uudelta tuoksahtavia asioita tässä skenessä. Ajattelinkin nyt tuota uusia ja vanhoja re-use juttuja esiin samaan postaukseen. Itsellenihän rullalautailu aiheena on varsin tuttu, lajia nuorempana hyvinkin aktiivisesti harrastaneena ja jossain määrin vieläkin samoilla aalloilla vaappuvana saan hyvät kiksit nähdessäni jotakin tuoretta alaa sivuavaa.

Aiemmin blogiani lukaisseille voikin olla tuttuja skeittilauta lyyra ja viinipulloteline, jotka ovat omat korteni dekkien re-design kentällä. veistoteiteen puolelta löytyy myöskin mustalla käpälällä buustattu dekki.

Skate Guitar
Viimeisimpänä tietooni dekkien uusiokäytön osalta on tullut Skate Guitar. Feisbookkiin kuulumattomanakin pääsee sivuilta kuvat tsiigaan ja älyttömän mageita ovat. Ihan viimeisen päälle tehtyjä. Tässä vielä youtube-video.

Haroshi
Skeittidekkien ehkä tunnetuimpia hyväksikäyttäjiä on Haroshi, jonka useat veistokset koostuvat erilaisista palasista käytettyjä dekkejä. On isompaa palaa ja hyvin pieneksi pilkottua mosaiikkia. Isossa roolissa on eriväriset viilukerrokset. Aidoissa Kanadan vaahterasta tehdyissä jenkki-dekeissä oli tapana olla kerros tai pari läpivärjättyä viilua. Rakenteellisesti sillä ei varmastikaan ollut vaikutusta, mutta ulkonäöllisesti se lisäsi lautojen persoonallisuutta pohjagrafiikoiden lisäksi. Haroshi onkin erittäin näyttävästi hyödyntänyt näitä, sinisiä, punaisia, vihreitä, keltaisia jne. kerroksia teoksissaan.

Istuimet yms.
Onhan dekeistä tehty istuimia ja jopa porras askelmiakin. Sormuksista kännykänkuoriin kaikkea pientä pirpanaa ja jotakin vähän isompaakin. Keräsin netistä joukon erilaisia kuvia, surutta olen ne sieltä täältä linkittänyt. Ehkä herää ideoita ja itse kukin saa tässä juhannuksen jälkeisessä olotilassa ahaaelämyksen teurastaa vanhan skeittilaudan uutta uljasta käyttötarkoitusta varten.






Share

Jäteviilu hyötykäyttöön

Pro Puu galleriassa on kesäkuun loppuun saakka esillä näyttely – CO – DESIGN VIILUTYÖPAJA.

Ekotahtohanke, Hollolan Viilu – ja Laminaatti sekä Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy järjestivät jäteviilumateriaalien tuoteideointi – ja kehitystyöpajan Lahden Clean Design Centerillä 23.4.2013 luovan alan ammattilaisille ja opiskelijoille.

Työpajassa ideoitiin ja kehitettiin Hollolan Viilu – ja Laminaatti Oy:n viilutuotannon jätemateriaaleista valmistettavia tuoteideoita sekä tutustuttiin ylijäämä – ja jätemateriaalien mahdollisuuksiin.

Näyttelytilassa on nähtävillä työpajassa ideoitujen tuotteiden tuotokset.

TAPIO KANGASNIEMI
JUHA LÄTTI
PÄIVI REPONEN
KAISA KÄNSÄLÄ
MARIANNE MÄNNISTÖ
TIA TAIVALMÄKI
HANNU SUNDELIN

design viilutyöpajan näyttely

Ideana jäteviilun hyötykäyttö on vallan mainio, harmillisesti lähes jokainen taho jonka kanssa olen asiasta keskustellut kaipailisi jätteestä kehitettyä tuotetta joka olisi edullinen, niin valmistaa kuin kuluttajan hankkia. Yhtälönä halpaa halvempi halvin on käytännössä täällä Suomessa täysin mahdoton, vaikka materiaali olisikin liki ilmaista, niin työkustannukset kaiken säätämisen osalta kasvavat. Mutta eipäs tyrmätä ajatusta ylijäämä viilun hyötykäytöstä tyystin, monesti sitä omassakin toimessa törmää tilanteisiin että tarvitaan sekalaisia paloja viilua. Jokaista pientä pirpanaa varten ei kannata kokonaista viilu nippua hankkia, vaan tässä tulisikin se ylijäämän hyötykäyttö kuvaan. Seuraava akilleen kantapää onkin ylijäämä tavaran säilöminen, eihän siihen kenelläkään ole resursseja. Ehkäpä vastauksen tähän tulee tulevaisuudessa tuomaan Ekotahtohankkeen Mahdoton-yhteisö ja mpankki. Niihin aion jossain vaiheessa pureutua hieman tarkemmin, mutta asiannälkäisille, linkeistä lisätietoa.

Oma panokseni näyttelyyn, oli työpajasta lähteneen tikkataulun kehittämistä sekä joidenkin myöhemmin heränneiden ideoiden työstämistä.

Puuviilu rannekorut

Nahkan ja viilun yhteen liittämistä testailin mm. rannekoruja tehdessä. Yllättäen ihan lopulta päädyin täysin ”helattomaan” ratkaisuun, eli yksinkertaiseen kieppiin. Viilun ompeleminen on monessa vaiheessa käynyt mielessä ja sitä pariinkin otteeseen olen koettanut, mutta kuten arvata saattaa, puu halkeaa helposti. Nahka toi tähän ongelmaan suhteellisen hyvin toimivan ratkaisun. Koiran kaulapanta jossa viilu on jälleen liimattu yhteen nahkan kanssa, oli ommeltavissa ilman isompia ongelmia. Tosin puulaji kohtaisia eroja oli tässä vaiheessa havaittavissa varsin runsaasti. Mahonki pesi kotimaisen koivun tässä sovelluksessa mennen tullen, sitä on lähes mahdoton uskoa puuviiluksi.

Kaulapanta viilusta

Näyttelyn ehkä eniten mielenkiintoa kerännyt esine olikin ehkä jopa hieman yllättäen tikkataulu. Tällä kertaa kyseessä ei ollut aivan tavallinen tikkataulu, teeman mukaisesti materiaalina viilu. Pyöreä muoto päätettiin hylätä jo työpajassa, joten sain melkoisen selvät eväät mihin suuntaan lähteä. Voinen todeta että aivan kuin kirkasvalo lamppu olisi syttynyt päässäni jo silloin työpajassa istuessa, kun näin sieluni silmin mitä siihen neliöön voisikaan loihtia.

Tikkataulu - space invaders

Varhaisten videopelien ystäville ei liene epäselvää että innoitusta on haettu Space Invaders -pelistä. Space Invaders on Toshihiro Nishikadon suunnittelema, vuonna 1978 julkaistu kolikkopeli, joka 1980 sai Atarin nousemaan konsolien kärkikastiin pitkäksi aikaa. Pienen pieni atk-nörtti sisälläni myhäili onnesta soikeana kun kasailin viiluista nippuja ja asettelin niitä järjestykseen. Sanottakoon että hidas ja aikaavievä prosessi tämä oli, mutta palkitseva. Käytössä testattu, että toimiihan se, jos osuu tauluun. Toimii jopa yllättävänkin hyvin.

Näyttely on siis avoinna kesäkuun loppuun saakka, käykää ihmeessa katsomassa, Lahden satamassa Pro Puu galleriassa.

Share

Vuoden kultasepän korunäyttelyssä

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Jo hyvissä ajoin alkuvuodesta kultaseppä Carina Blomqvist otti minuun yhteyttä tuevan näyttelynsä esillepanoa ajatellen. Carina oli miettinyt sorvattuja pilareita joiden päälle tulisi lasikuvut. Oikeastaan muita vaatimuksia ei ollut kuin että värin tulisi olla valkoinen ja että kupuja tulisi olemaan kahta kokoa. Ensimmäisen proton jälkeen sainkin tehdä pylväitä 11 kappaletta omaan rauhalliseen tahtiini, näyttelyn kun oli määrä alkaa kesäkuun alussa.

Sorvausprojektina yhdentoista n. metrin korkuisen pilarin tekeminen ei ihan läpihuuto juttu ollut. Materiaaliksi valitsin koivun, jota paikallisesta puutavaraliikkeestä sai n. 80mm vahvuisena lankkuna, varsinaiset aihiot olivat lopulta 120-160mm paksuisia pötkylöitä. Pitkä rupeama mutta mielenkiintoinen ja tavallisesta poikkeava.

Mustaksi hevoseksi näyttelyyn tein vielä mustaksi petsatun pyöreän pikkupöydän. Kokonaisuutena näyttelyyn työstetyt kalusteet olivat hyvin onnistuneita ja hyvin asiakkaan näköisiä. Toinen toistaan upeammat korut saivat alleen varsin tavallisesta poikkeavat esittely vitriinit. Esillepano on raikkaalla tavalla erilainen. Monissakaan korunäyttelyissä en ole käynyt, joten vertailukohtia ei pahemmin ole, mutta muihin pienesineiden esillepanoihin verrattuna tässä oli kerrankin jotain särmää.

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Carina Blomqvist, vuoden kultaseppä, korunäyttely, esillä d’ORO Showroom, Kalevankatu 17, Helsinki, 6.-29.6.2013

Piipahdin korunäyttelyn avajaisissa katsomassa mitähän mahtavaa korupilareiden päälle oli esille laitettu. Koko kokonaisuus näiden pilareidenkin osalta oli minulle vielä pieni arvoitus, mutta paketti oli saatu kasaan ilman isompia ongelmia ja näyttely valmiiksi. Esillä oli riipuksia ja sormuksia yms, hopeaa ja kultaa, jotain kiviä tms. niistä sen enempää en ymmärrä. Mutta sen verran puuseppäkin tajuaa ettei nämäkään korut ihan tuosta noin vasemmalla kädellä ole syntyneet. Häikäisevän mageita. Koruissa on parhaiten nähtävissä tekijänsä kädenjälki, teollisesti tuotetuista huonekaluista se katoaa täysin. Näissä koruissa yksilöllisyys säilyy.

Pöllöjä on tullut vastaan jos jonkin moisia, ja aika monissa eri yhteyksissä. Suosittua kamaa siis, mutta olipas varsin viehättävä pöllö yhden lasikuvun alla. Erilainen ja yllättävä toteutus, aivan mahdottoman hauska.

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Share

Kinos filmifestivaali 1.-7.4.2013

Kiireinen viikko ja meinasin aivan totaalisesti missata Kinos-filmifestivaalit, mutta onnekseni yksi festivaalin puuhamiehistä vielä muistutteli minua loppuviikon ohjelmistoista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu vanha sananlasku, ehdin nipinnapin perjantaina kuudelta alkavaan näytökseen.

Hieman pohjustaakseni asiaa, festivaalin kymmenes vuosi oli kyseessä ja ohjelmisto varsin laaja kotivideotasoisista tekeleistä aina ammattimaisiin tuotantoihin. Vuonna 2003 ryhmä lahtelaisia elokuvaharrastajia järjesti pienimuotoisen julkisen elokuvakatselmuksen Kymipubissa Kymintiellä. Tarkoitus oli ollut katsella itse tehtyjä ja omien kavereiden filmatisointeja.Tapahtuman suosio johti tapahtuman laajentumiseen ja Kino Iiriksen tilojen käyttöön päänäyttämönä. Vaikka mittakaava on jossain määrin kasvanut ja järjestäjäporukka vaihtunut, on linjaus pysynyt samankaltaisena. Kotikutoisempiakaan pätkiä ei kaihdeta, tärkeintä on idea ja sisältö.

Töitä oli tänäkin vuonna tarjolla runsaasti, joten raati joutui esikatseluissa suorittamaan karsintaa esitettävien töiden osalta. Ohjelmalehtistä silmäiltyäni havaitsin että tarjonta on varsin runsasta. Perjantain ohjelmiston aloitti klo18.00 Teippaaja Pro, Joni Koivuniemen tuotantoa vuodelta 2012, kesto 1:15:15. Illan päätti klo 20.00 alkanut musiikkivideosarja, kahdeksallatoista esityksellä.

Teippaaja Pro lyhkäri oli dokumenttityyliin toteutettu kuvaus Zonin elämästä. Graffiti maailmaan nojautuva kuvaus eräänlaisesta täggäämisestä teipeillä. Nuorenmiehen päämäärä oli näkyä katukuvassa teippaamiensa kohteiden kautta, loppua kohden parantunut teos siivitti Zonin aina Pariisiin Eiffeltornille asti teippaamaan, sivuten jokusia ihmissuhdekiemuroita. Läpi teoksen oli vuorosanoissa huvittavia hetkiä, varsinkin englanniksi käännetty tekstitys mukautui loistavasti kotimaisiin kielivertauksiin. Jeesusteippi oli todellakin jeesusteippiä, ei iilmastointiteippiä, jota usein kuulee sillä nimellä tituleerattavan.

Toivon totisesti tapahtumalle vielä jatkovuosia, kaupallinen elokuva vie sen verran ison kakun ihmisten elämästä että sellaiselle kotikutoiselle taiteelle ei meinaa jäädä katseluaikaa. Josko siitä enään nykyään paljoa kukaan tietääkään. Tapahtuma on ilmainen joten näiden pätkien katselu ei ainkaan hintapolitiikkaankaadu. Ps. Myöskään mainoksia ei tarvinnut elokuvien yhteydessä katsella. Tokihan meillä on youtube täynnä näitä eritasoisia kuvaelmia ties mistä, että ehkä niitä sieltä sitten enempi katsellaan. Mutta voin kyllä lämpiminmielin suositella teatteria vähän kehnomminkin toteutetun tekeleen katseluu , siellä on mukava tunnelma.

Share