Aihearkisto: Työkalut

Työkaluja ynnä muita

Kuten jo monesti aiemmin on käynyt ilmi, niin sorvaus on se minun henkilökohtainen seireenini. Koetankin halusta uusia juttuja ja vanhoja tuttujakin. Sellaista ihan perinteistä puunuijaa ei minun työpöydältä vielä löytynytkään. Joitain pieniä paukuttimia on matkan varrella tullut tehtyä, joissa jokaisessa on jotakin sorvattua osaa mukana. Indian clubs huumassa valmistelin aihioita ja siinä samalla syntyi aihio vähän järeämpää nuijaakin varten. Materiaalina vaahtera ja kooltaan todella optimi vaikka talttauksiin.
Jossakin vaiheessa sikisi mielessä idea myös metallipäisestä vasarasta, ajatus upottaa täkkipultti puuhun, niin että kupupinta toimisi iskupäänä. Eikä aikaakaan kun sopiva palikka oli sorvattu, siihen vielä varsi, ja lopuiksi koko palapeli kasaan. Pultti on sen verran pitkä että menee varren pään läpi, varsi ei siis pääse tuosta irtoamaan, kun pultti ja turaus liimaa lukitsee sen paikoilleen. Vähän pienihän tuosta tuli, ei sillä isoja rautanauloja hakata, mutta ajoittain tarvitsee kovempaa iskupintaa pienessä muodossa. Samaista vaahteraa se on tuokin, molemmat lakattu spraylakalla.
Sorvatut nuija ja vasara

Ostin lukemattoman monta kuunkiertoa sitten puukonterän, joka edelleen vartoo kahvaa ja tuppea. Kuin vieraissa tässä välissä korjasin tai re-designeerasin Marttiinin muovikahvaisen fileerausveitsen. Puukko löytyy vanhempieni keittiöstä ja alkoi joitakin vuosia sitten jo kärsiä akuutista kumin katoamis vaivasta, en tiedä onko mahdollisesti jokin pesuaine vaikuttanut muoviin sitä tuhoten. Veitsen saadessani sen muovi/kumisesta kahvasta oli jäljellä muutama sentti, väri oli todettavissa, muoto vain hajanaisen muistikuvan varassa. Muovin rippeet dremelillä veke ja uutta puuta tilalle. Kahvaan valkkasin samaisesta osoitteesta peräisin olevaa loimukoivua sekä ohuen soiron pähkinää. Tupen valmistin pähkinästä, pieni magneetti sen reunassa pitää puukon paremmin tupessaan ja mahdollistaa koko setin ripustamisen metallisille pinnoille. Tästä projektista innostuneena, en edelleenkään ole kaivanut sitä hankkimaani terää esiin, ehkä joku päivä, kun on ehdottomasti päästävä vuolemaan jollakin muulla kuin Moran vuolupuukolla.
fileerausveitsi marttiini re-design

Postauksen toinen sorvaus sovellus, näyttää erikoiselta, eikä ihan tavallisin laite olekkaan. Kyseessä on idätysruukku prässi. Tällä siis junttaa palasta sanomalehteä kätevästi koko joukon pieniä kompostoituvia idätysruukkuja tulevan kesän kasvimaa sekoiluja varten. Näitä on netissä pot maker nimellä jos jonkin sorttisia ja näköisiä kapistuksia, ja kaikki yhtälailla parhaita, helppokäyttöisiä ennen kaikkea. Hieman harjoittelua se vaatii, niin löytyy sopivan kokoiset paperin palat ja sopiva taittelu järjestys. Lopputuloksena on yllättävänkin tukeva paperinen kasvatusalusta. Mäntä, eli tuo varsi / kahva on vaahteraa ja kuppi on raitaa. Kahvaa on mahdollista käyttää myös istutus puikkona.
idätysruukun teko väline

Share

Puuseppä goes IT

Tällä meikäläisen kokemustaustalla erilaisten tietoteknisten laitteiden kanssa ei yleensä tule ongelmia, mopo vaan tuppaa lähtemään käsistä. Aiemmin tällä viikolla piti puhelin laittaa uusiksi, jo niin pitkään Nokialaisia käyttäneenä kykenin vihdoinkin irtautumaan naikon otteesta. Jatkossa juttua välitetään Samsungin xcoverin kautta, jonka on luvattu olevan ip67 sertifioitu. Tämän uskoisi sopivan pölyiseen ja ajoittain puhelintapaturma alttiiseen ympäristöön, sillä onhan se Duudsonien testaama. Ikävä tulee Nokian yleensä ihan hyviä kamera ominaisuuksia, tai sitten ei. Aika näyttää jahka tuosta uudesta luurista saa niitä käyttökokemuksia.

Viikon toinen hankinta oli jokaisen puusepän perustyökalu, tabletti. Sillä hoituu, noh melkein kaikki. Ainakin kalenteri ja sähköposti siinä on, sekä nettiselain. Samsung galaxy tab 8.9 on tämä laite, jolla nyt toimisto kulkee mukana, ja bloggailuakin voi hoitaa, hieman puhelinta kätevämmin. Salaa olen noita Applen laitteita haaveillut ja joskus vähä hypistellytkin, mutta Androidin käyttäjäksi tässä on kuitenkin päädytty. Aika näyttää miten nämä pelaavat, tähän astiset tuntemukset tabletista ovat positiiviset. Pientä alkukankeutta androidin sisäistämisessä on toki ollut, mutta ajan myötä se helpottanee. Itseasiassa tämä artikkeli on ensimmäinen lähes kokonaan tabletilla tuottamani, vain kuvan käsittelin pc:llä Gimp-sovelluksessa. Ihan vielä ei tämän laitteen kuvankäsittelyohjelma vakuuttanut. Kuvatkin on napsaistu Nokian c7:llä, sekä video joka luonnollisesti on youtubessa.
Acoustic speakers for samsung galaxy tab

Share

Kuormaliinat ”modattavana”

Viime viikko meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, eikä tunnu tämä olo vieläkään aivan täysipainoiselta. Vanhempi poikani täytti kahdeksan vuotta ja tämän johdosta myös kakkutalkoot oli tiedossa. Vuodesta toiseen on kakku teemana ollut enemmän tai vähemmän Autot-elokuvan hahmoja, tällä kertaa kuitenkin Pokemon hahmo oli toivomuslistalla. Synttärit oli ja meni ja pokemon tuli syötyä. Aiempina vuosina olen luottanut itse valmistamaani vaahtokarkkitaikinaan, mutta nyt käytössä oli Dr. Oetkerin sokerimassaa, jonka käytännöllisyys on ihan eri luokkaa. Mahtavaa ainetta, vielä kun marketeista löytäisi sitä mustaa elintarvikeväriä, alkaa olemaan nuo vanhat purkit jo melko kuivahkoja. Kakkublogia tästä ei suinkaan ole tulossa, joten paltaan otsikon aiheeseen ja laitetaan tämä kuumeilun piikkiin.

Kuormaliinat modattavana

Liimauksissa tarvitaan erilaisia puristimia, jotta päästään haluttuihin lopputuloksiin. Nyt on ideointiasteella ja piakoin myös työnalla projekti johon piti saada puristin pyöreätä ja monikulmaista muotoa varten. Silmiini sattui osumaan clas ohlsonin mainos kuormaliinoista, 2kpl liinoja 4,95€. Muistelin kesäistä kirahvin kokoonpanoa, sen liimauksessa käytimme vinkojen lisäksi kuormaliinoja, ja vieläpä hyvällä menestyksellä. Päätin siis hankkia ko. liinoja, aikani liiketiloissa pyörittyä paikallistin mainostetut liinat ja kaappasin nopean vilkaisun jälkeen pari pakettia kainaloon. Kotosalla tarkastelin liinojen laatua, ja yhdessä oli hieman moittimista, nylonin reuna oli hieman rispaantunut. Rispaantuneen reunan sai sytkärillä fiksattua, tämän jälkeen liinoista lähti metalli koukut lätkimään. Liinoilla ei siis enää ole virkaa kuorman sitomisessa, tai ne ei ainakaan ole enää samalla tavalla koukuistaan kiinnitettävissä. Viiden metrin mittainen nylonnauha on nyt ommeltuna suoraan kiristimen peräpäähän kiinni, toinen pää pujotetaan normaalisti kiristin akselin hahloon. Enään pitää tehdä vain sopivia kulmapaloja, mikäli noita tahtoo käyttää esim. kehyspuristimina.

Kirahvin liimaus
(Tunnelmia Kirahvin rungon liimauksesta)

Share