Lievästi visaisesta koivusta muotoiltu puutimantti.
Avainsana-arkisto: curly birch
Lastuja lastuja
Vastaa
Työkuvia ja työaiheita olen viimeaikoina saanut aika nihkeesti blogiin saakka, oman pään selvittämisen kannalta olisi ehkä jokseenkin suotavaa saada niitä ulos. Ja ainahan niissä on potentiaalia poikia tilauksia ja työtehtäviä. Sorvaus tuo suuren suuri intohimoni on tuonut tukun mielenkiintoisia töitä eteeni. Ja pakkohan sitä on joitakin projekteja tehdä ihan silkasta mielenkiinnosta ja tiedonnälästä.
Viimeaikoina olen sorvannut muutamia tuoreina sorvattuja kulhoaihioita, odottelemaan kuivumista ja lopullista sorvausta. Tuoreen puun sorvaus on varsin vaivatonta ja usein hiukan kosteaa puuhaa, lisäksi lastuja tulee runsain mitoin. Olenkin nyt pyrkinyt myös keräämään osan noista pitkistä spagettimaisista lastuista talteen, kuivumisen jälkeen niitä kun voi hyödyntää pakkauksissa yms. Kuvassa tuoreena sorvattuja visakoivu kulhoaihioita. Puu kuivuessaan muuttaa muotoaan, joten seinämiin on jätettävä riittävästi materiaalia, jotta kulho pystytään muutaman kuukauden kuluttua työstämään valmiiksi. Tällä kertaa olen myös punninnut kosteiden kulhojen painot ja kirjannut ne ylös, voin täten tarkkailla niiden kuivumista. Vuorokaudessa vasta sorvatusta aihioista putosi jopa 50g painoa kosteuden haihtuessa, ja nyt puhutaan n. 500g alkupainoista. Kuvan kulhot lienevät valmiita joskus puolen vuoden pästä.
Visa sekä mahdolliset lahoviat saa aikaan koivussa hienoja värienvaihteluja. Esineistä tulee huomattavasti mielenkiintoisenpia kun niissä on jotain mihin kiinnittää huomiota. Sorvasin muutaman aihion myös valmiiseen paksuuteensa ja sijoitin paperipussiin kuivumaan. Paperipussi hidstaa kosteuden poistumista ja estää näin ollen voimakkaasta kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Riippuen eri lähteistä, on erilaisia tapoja kuivata tuoreesta sorvattuja esineitä, joten pitkälti onkin työnä vain löytää se itselle sopivin tapa. Seurataan tilannetta ja katsotaan ajoittain mitä pussien sisällä tapahtuu.
Kuivasta puusta heti valmista. Kuvassa jalavasta ja tammesta sorvattuja kannellisia kippoja / rasioita. Kuivan puun sorvaus mahdollistaa tuotteen saattamisen nopeasti ns. myyntikuntoon. Esine on täysin hiotavissa ja pintakäsiteltävissä oikeastaan välittömästi. Kuvan rasioihin tein naftisti istuvat kannet ja pariin korkeampaan rasiaan magneetilla kiinnittyvät kannet. koko luokat 8-10cm halkaisijaltan.
Jalavaiset ”suolakipot” saivat kanteensa magneetit, kansi pysyy napkasti paikoillaan mutta on silti helposti avattavissa. tiukalla sovutuksella olevat kannet kun vaativat enempi voimaa ja tekniikkaa avaukseen, niin eivät oikein sovellu käyttöön jossa niitä on tarve aukaista jatkuvasti. Irtokansi ei oikein houkutellut, niin päädyin 5mm magneetteihin joita löytyy mm. Sinelli -askarteluliikkeestä. todella hyviä magneetteja ovat olleet. Samaisesta paikasta löytyneitä 10mm magneetteja on käyttänyt myöskin ja ollut varsin tyytyväinen.
Pitää koettaa lähiaikoina niputella jokinsortin sorvattujen tuotteiden kuvagalleria tms. Tuota pikkusälää ja erilaisia testejä kun näyttää kertyneen nurkkiin ihan mukavasti.
Woodturning – puun kääntelyä
Muutaman kuvan päivitys sorvauksista ja jokunen miete asian tiimoilta. Tässä kiireiden keskellä sorvailin muutamat korut pikkusiskolleni, niistä kuvat myöhemmin julki. Siinä tuli muutama erikoisempi kokeilu suoritettua haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Kaivelin varastosta esiin myös kesällä kuivamaan nostamiani lahotettuja koivuja. Kiehtovaa grafiikkaa luonto muodostaa, kun sienet iskevät puuhun.
Puumunat
Jo tuossa aiemmin postasinkin tämän omenapuisen munan. Vieressä siitä mainitusta koivusta sorvattu toinen versio. Onttoja sisältä molemmat, eräänlainen ”ruumiinavaus” näkemys on näiden pohjalla ollut ideana, jatko kehitystä odotellessa. Ihan kokopuisia munia pitää kyllä ennen pääsiäistä sorvailla, jos vain millään ehdin.
Kannellinen astia
Englanniksi finial on tämä koriste nuppi joka astian kannessa on. En vaan löytänyt sille suomenkielistä nimitystä. Muutenkin tuntuu ajoittain vaikealta löytää kaikille sorvatuille asioille asianmukaiset suomenkieliset nimet. Tämäkin tuote voisi olla englanniksi vessel tai yksinkertaisesti box, astia ai rasia. Kansi on padoukkia ja sen päällä nököttää vaahterasta sorvattu somiste. Astia itsessään koostuu mahonkisesta kulhosta jonka yläpintaa peittää pala samaista vaahteraa kuin finialissakin.
Tämän esineen sisäpintaa koristaa lehtikultapinnoite, tiedän että turhaa kikkailuahan se on, mutta niinhän suurin osa ihmisten tekeleistä ylipäänsä onkin. Omien taitojen ja kykyjen harjaannuttamista ja kehittämistä tämä minulle on. Astian pohja on tehty pyöreäksi, joten astia on ns. keinuvaa mallia.
Koivusta on moneksi
Lahotettua koivua, ulkomaisilta sivuilta löytyy spalted birch nimikkeellä toinen toistaan maittavampia esineitä kyseistä materiaalista valmistettuna. Vastaavalla tavalla lahottajasieni saadaan myös muishin puulajeihin tarttumaan ja erikoisia värimuutoksia aikaiseksi. Melkoisen tylsähköstä pyökistäkin tulee erittäin taiteellisen näköistä tavaraa kun sen annetaan hieman ”pilaantua”. Haittapuolena pidettäköön puun lujuuden oleellista kärsimistä, liian haperoksi päässeestä pusuta on vaikea loihtia mitään edes vähää kestävää tuotetta.
Visakoivu, tuo ainoa meillä kasvava ”eksoottinen” puu, pitää pintansa yhtenä sorvaus suosikkinani. Viimeaikaiset värjäyskokeeni visan kanssa ovat taas nostaneet inostusta säätää enemmänkin aiheen kanssa. Materiaalin hinta vain on sellainen ettei sitä ihan huvikseen harjaa lattialta roskikseen, kultasepät kun voivat omat hionta jätteensä kerätä ja sulattaa uudestaan käyttöön, sorvi lastulle en samanlaista käyttökohdetta ole vielä keksinyt. Kuvassa oleva kulho on sorvattu pienehköstä visarungon pätkästä, voipi olla ollut myös oksakin. Luonnollinen kaarnan alainen pinta on jätetty kulhon reunoille, näin n. 15cm pätkästä joka on ollut 10cm halkaisijaltaan saadaan aikaiseksi soikea kulho.
Kuvapäivitys – Rannerenkaita ja muuta mukavaa sorvaten
Nopea päivitys, muutama kuva lisää internetin yltäkylläiseen bittivirtaan
Yllä wengestä sorvatut rannerenkaat, hieman leveämpää mallia. Wengen puumateriaali on hyvin kaunista, ja todella kovaa. Ja onhan sillä ihan mukava hintakin, ei siis ihan edullisimpia puita. Renkaiden alustana toimii jalavasta sorvattu lautanen, sen musta kehä on teräsharjalla harjattu tekstuurin luomiseksi, ja tämän jälkeen mustalla petsillä värjätty. Näin jälkiviisaana olisin ehkä käyttänyt maalia, mutta sitä kun ei ollu juuri käsien ulottuvilla enkä turhaan jaksanut projektia viivyttää, niin päädyin petsiin.
Sorvasin rannerenkaita myös pihlajasta, renkaat on hiottu ja vahattu liberonin antiikkivahalla.
Mukavia muotoja etsiessä ja kokeillessa, sorvasin muutaman ”pisaran”. Eihän näillä mitään funktiota ole, tai no niitä on ihan mukava hypistellä ja ja ne näyttää kivalta kirjahyllyssä. Tästä ajauduinkin työstämään pisaraan myös jonkin funktion. Lopputuloksena pisararasia.
Muotoa etsimässä
Muoto, tuo aina niin kimurantti käsite, on valitettavan paljon kiinni itse kunkin omista mielikuvista. Yhtä oikeaa ei ole eikä liioin väärää. Lähdin metsästämään muotoja kulhoille. En kuitenkaan halunnut tehdä ihan kamalan sekavaa seuruetta. Sarjan kukin kulho on samasta visakoivu -pöllistä, aihiot ovat kooltaan lähes identtisiä, lieviä luonnon sanelemia kokoeroja lukuunottamatta. Visakuvio on kaikissa varsin maltillista, hieman loimua mukana. Materiaali oli varsin hyvässä kunnossa, vain pöllin päistä piti kymmenisen senttiä hävittää halkeilun takia.
Pyöreätä ja kantikkuutta, siinä reseptin alkusävelet. Kun muistaa pitää näpit oikealla puolen talttatukea, säästynee isommilta kolhuilta ja vekeiltä. Mikään helpoin sorvaustyö tämä ei ole, mutta ei se missään nimessä ole mitenkään ylitsepääsemätön. Vaatii tarkkuutta, terävät taltat ja aikaa. Hosua ei parane tai päätyy hyvin nopeasti tekemään ihan normaalin mallisia kuhoja. Perusideahan on jättää osa aihiosta pyöristämättä, jättää kulholel niin sanotut siivet. Niitä voi sitten ”muotoilla” haluamaansa asentoon. Työstin nämä hyvin pitkälle täysin aihion mukaan, mikäli päälipinnassa oli halkeamaa, niin siivet alas, ja mikäli ehjää, niin ylös.
Kuten aiemmin totesin, muodot ovat mielipiteitä. Itse olen tykästynyt ajatukseen jättää puun omaa luonnollista ilmettä tuotteeseen. Näissäkin kulhoissa näkyy tuota luonnon reunaa. Pintojen on muuten syytä olla käsin koskettaessa miellyttävän tuntuiset. Erilaiset tekstuuritkaan eivät olisi lainkaan pahasta. Tuotteen käytännöllisyyttä ei pidä kuitenkaan unohtaa, selkeät taide-esineet ovat sitten oma lukunsa, mutta usein niilläkin soisi edes jonkun viitteen jostain funktiosta olevan jäljellä.
Kulhojen vetoisuudet ovat varmaan desin sisällä samaa luokkaa, syvyys 5cm luokkaa ja halkaisia n. 10cm, Aihion mitat noin 15x15cm. Pintakkäsittelynä on pellavaöljy, joten kulhot sopivat ruoka-aineiden kanssa käytettäväksi. Koriste-esineeksi voisi pinnan käsitellä jollakin muulla tapaa, jolla saisi vielä tehostettua tuota visan kaunista kuviota.
Kello savottaa
Aiemmin aloittamani joulukello -projekti on tuottanut reilun kymmenkunta kelloa, visakoivusta sekä lahovikaisesta jalavasta. Kellot kilkkaavat kivasti toisiaan vasten, mitään kilistintä en tuonne sisälle laittanut, mutta sinne voisi helposti ripustaa vaikka pienen puisen pallon tai vaikkapa metallisen kulkusen.