Kuluvan vuoden Roosterfestit on saatu päätökseen. Lavalle oli buukattu melko mielenkiintoinen nippu kotimaisia hc-pumppuja. Ennakkotiedot orkestereista on aina olleet hieman eläväisiä, näin tälläkin kertaa. Asiaa ehkä auttaisi seurata tarkemmin oikeita lähteitä esiintyjien suhteen. Mutta eipä siitä sen enempää, paikanpäällä oli paikkansa pitävä lista illan esiintyjistä. Perjantaina saavuin paikalle ensimmäisen bändin jo soittaessa, M.O.R.A. on kahdella naisvokalistilla ryyditetty hc-pumppu Helsingistä. Onneksi internet mahdollistaa erittäin nopean väylän päästä käsiksi aiheisiin jotka jäävät polttelemaan mieltä. Joten alkuillasta parin vedon jälkeen varsin hyväksi todettu orkesteri on näin jälkikäteen vahvistettu todeksi. Perjantaina lavalle kipusivat vielä No second thought, Cutdown, Out of breath sekä No one is safe. Kovaa tykitystä oli tarjolla ja erittäin paljon oli väkeä ilmaantunut paikalle.
Lauantaina homma jatkui, Torvi oli taas täpösen täynnä. Esiintyjä kaartina Zyprexa, Lifeless Vomit, Juggling Jugulars, Part Time Killer sekä Rattus, ja meno oli vähintään yhtä kovaa kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa otin vuoroa aikaisemman bussin ja saavuin paikalle juuri ajoissa ennen Zyprexan aloitusta. Lifeless Vomitin keikkaa mainostettiin onetime reunion show:na, eli toistaiseksi viimeistä kertaa lauteilla. Illan ensimmäisestä melodisemmasta setistä vastasi Juggling Jugulars, oli se vaan livenäkin kovaa. Punk-elinkautinen dokumetti Juggling Jugularsista on nähtävissä Indietaivaassa. Lahtelaista osaamista pönkitti osaltaan taas Part Time Killer kovilla ralleillaan, musiikkia jota jaksaa vielä himassakin kuunnella. Päivän päätti Rattus, jonka alkutaipale lyötyy jo 70-luvun lopulta. Ja hyvin toimii edelleen. Viikonlopusta jäi kokonaisuudessa erittäin positiivinen mieli ja usko suomalaiseen musiikki osaamiseen sen kuin vahvistui. Seuraavaa Roosteria odotellessa pitää kuunnella levyjä, joita pari kappaletta tarttui paikalta mukaan, muutaman paidan kaverina.