Intarsia – kuvioviilutus – upotus, mikä sana sitä nyt parhaiten kuvastaisi. Vanhat antiikkiset huonekalut joita koristivat upeat kukkakuviot. Intarsian valmistamiseen pääsin tutustumaan noin vuosi sitten, edellisen joulun välipäivien aikaan. Neljän päivän aikana askarteluveitsi jättikin lähestulkoon pysyvän painauman oikean käden peukaloon ja keskisormeen. Tunnustan etten sellaisista vanhoillisista tai mitenkään perinteisistä kuvioaiheista ollut juurikaan kiinnostunut, mutta tämän työmuodon mukanaan tuomat lukuisat mahdollisuudet vaikuttivat varsin kiinnostavilta.
Kun Youtubea selaa aiheen osalta, esiin ponnahtaa melko paljon 3d intarsiaa, jossa ohuiden viilujen sijasta sovitellaan yhteen paksumpia palasia, ja lopputulos on hyvinkin näyttävää. Siitä toiste, ehkä mikäli joskus moiseen sorrun tai näen jonkun must jutun julkaistavaksi. Eli intarsiaa viiluilla olisi menussa.
Viilut 0,6mm ja puulajeina useinmiten mm. jalopuita ja erilaisia pahkoja. Aivan uskomattoman kauniita kuvioita ja upeita värejä. Oikeastaan vain mielikuvitus ja taidot rajana mitä voisi toteuttaa. Käyttökohteina voisi olla pienesineitä, tauluja ja huonekaluja. Joku hallittu geometrinen kuviointi vaikka kaapin ovissa näyttää tavallista tasaista pintaa tyylikkäämmältä ja arvokkaammalta. Eipä ihmekkään että entisaikain kuninkailla oli hovissa intarsialla koristeltuja kulusteita, ja saattoipa olla kokopäivätyössä pari ahkeraa alan ammattilaista, kaunistamassa hovin esineistöä ja sisustusta.
Intarsia
Toteutus siis tapahtuu leikkaamalla eri viiluista toisiinsa sopivia paloja ja asettelemalla nämä yhtenäiseksi pinnaksi, ja lopulta tämä tuotos prässätään kiinni haluttuun pintaan. Esittelemäni työt olen valmistanut neljän päivän kurssin aikana ja ne on prässätty mdf levylle, toimivat täten pieninä tauluina (kokoluokka n. a4). Työvälineenä askarteluveitsi, metalliviivain sekä teippiä. Helpoin tapa muodostaa haluttu kuvia on esim. kartongille siirtää kuvan ääriviivat ja leikata tästä ensin haluttu osa pois. Tämän jälkeen etsitään sopiva viilu ja leikataan viilusta ”ikkunaan” sopiva palanen, tämän jälkeen erotetaan seuraavaksi haluttu osa ja leikataan viilu. Tätä sitten toistetaan valmiin kuvan saamiseksi. Irtileikatut viilun palat kannattaa teipata kiinni kartonkiin ja tuleviin viilunpaloihin, jotta työ pysyy kasassa. Viilujen saumoja voi myös liimata kiinni jo tässä vaiheessa, jolloin palat pysyvätkin suuremmalla todennäköisyydellä oikeilla paikoillaan prässäämiseen asti ja sen ajan. Mitä tarkemmat saumat ja tiiviimmät ne on, sitä parempi lopputulos.
