Vinttikoirailua
Ajattelin muutaman sanasen tästä ”rakkaasta” vuodattaa. Jalo on borzoi, eli venäjänvinttikoira ja on ilostuttanut päiviäni kolmen ja puolen vuoden ajan. Olemme harrastaneet vinttikoiraurheilua, eli juoksua. Maastokokeiksi niitä kutsutaan virallisesti, käytännössä koirat siis juoksevat pellolla tms. vieheen (muovirätin) perässä. Viehettä vedetään moottorikäyttöisellä laitteella, ennalta rakennetulla radalla. Rata rakennetaan esim. pellolle jonne haluttuihin käännöskohtiin hakataan trissat, joiden kautta viehe kulkee. Viehe siis on sidottu naruun, joka toisesta päästään on kelalla siellä vetolaitteella. Tavoitteena on rakentaa rata joka nyt edes jollain tapaa saattaisi vaikuttaa mahdollisesti pakenevan saaliseläimen pakoreitiltä, ja käännösten on tavallaan tarkoitus imitoida saaliseläimen tarvetta muuttaa suuntaansa kun saalistaja pääsee liian likelle. Saaliseläimenä pidetään tässä tapauksessa jänistä.

Itsenäisyyspäivänä kokoonnuimme lähialueen borzoiharrastajien kanssa Heinolaan vetämään viehettä. Paikalla oli 18 borzoita sekä yksi skotlanninhirvikoira, joten monta isoa ja nopeaa koiraa oli paikalla. Ohessa pieni video kyseisistä treeneistä.

Vinttikoiraurheilusta ja sen muodoista voi tarkemmin lueskella liiton sivuilta, täältä.
Borzoiklubin, rotujärjestön sivut löydät täältä.
Sekä alueeni vinttikoirakerhon, Eli Salpausselän vinttikoirakerhon, jonka toimintaan olen pahasti sotkeutunut mukaan.

Yhdistystoiminnassa siis mukana, tätä kautta laji ja lajia harrastavat ovat tulleet paremmin tutuiksi. Suosittelenkin ottamaan yhteyttä lähialueen harrastajiin, mikäli vinttikoirat kiinnostavat. Sama pätee varmasti muihinkin rotuihin, eiköhän niilläkin omia yhdistyksiään ole ympäri suomen.