Kuvasarja ja pieni sepustus vaiheista. Joulun kellot, vaikka kuusen koristeeksi. Materiaalina kotimainen visakoivun oksa, pintakäsittelynä pellavaöljy sekä mehiläisvaha, Ripustusnaru pellavanarua.

Ahion kiinnitys, tässä nelileukapakkaan. Karkea pyöristys rouhintataltalla ja loppu pyöristys neidonkynnellä, kuten myös päädyn tasoitus

Päädystä sisään neidonkynnellä ja halutun muotoisen ”kupin” muotoilu.

Leveämmät reunat, näin kellomaista muotoa myös siäpinnalle. Tämän jälkeen sisäpinnat voi hioa. Sorvista kierrokset alas ja papereissa karkeasta hienompaa kohden edeten. Papereina 120, 180, 240, 320 ja 400. Paperit ovat Mirkan valikoimista 50mm leveää kangasselkäistä nauhaa aina 320 karkeuteen asti. 400 karkeus on Mirkan foamiselkäistä, myöskin rullatavaraa, joskin wc-paperi -tyyliin katkopaloin.

Ripustusnarulle voi jo tässä vaiheessa porata reiän, näin se tulee mukavasti keskitettyäkin.

Seuraavaksi aletaan muotoilla ulkopintaa, neidonkynnellä haettu kellon reuat.

Kellon sisäpinnan syvyys kannattaa mitata ja merkitä hyvissä ajoin, jottei vahingossa ulkomuodosta tulee liian pientä tai isoa.

Erotustaltalla voi alkaa rajaamaan kellon yläpintaa. Liian ohueksi ei kannata ottaa, jottei kellon muotoja sorvattessa ala syntymään vaappumista ja väsymistä.

Kellon muodot syntyvät helposti yhdelläkin taltalla. Lieriösorvauksesta kun on kyse, neidonkynnen muotoon teroitettu kourutaltta on oivallinen väline. Sillä syntyy niin koverat kuin kuperatkin muodot. Lisäksi sillä pystyy nopeasti sorvaamaan myös päätypuuhun onteloita, eli tuon kellon vaatiman sisämuodon.

Kun haluttu muoto on saavutettu, suoritetaan ulkopinnankin hionta.

Hiottuun pintaan levitetään rätillä pellavaöljyä, jonka päälle vielä vähäsen mehiläisvahaa. Pellavaöljyiset rätit voivat leimahtaa itsekseen liekkeihin, joten niiden asianmukaisesta hävityksestä / sijoituksesta on syytä huolehtia.

Pintakäsittelyn jälkeen kellon voi irottaa esim. erotustaltalla. Narun pätkä ripustuslenkiksi, narun voi nyt pujottaa poratusta reiästä läpi.

Kokoelma joulun kelloja, jokainen on yksilö, niin puun syykuvion kuin pienten muoto erojenkin suhteen. Kun muutaman on sorvannut alkaa löytymään sopiva rutiini ja päivän päätteeksi on kelloja ripustaa vaikka naapurinkin joulukuuseen.
Puulajeja vaihtelemalla saa eri värisiä ja eri tuoksuisia kelloja aikaiseksi. esim. katajasta saa erittäin hyvältä tuoksuvat kellot.