Avainsana-arkisto: Lahti

Takaisin sorvin ääreen

Puuseppänä lausahdus ”takaisin sorvin ääreen” pitää usein myös sanatarkasti kutinsa. Vuosi 2014 on polkaistu käyntiin, ja uusia mielenkiintoisia projekteja on jo näköpiirissä. Töitä otetaan toki vastaan, koko vuotta ei ole buukattu täyteen. Aika näyttää miten yleinen taloustilanne vaikuttaa tilauksiin ja tekemisiin, mutta eiköhän jatkossakin ole tarvetta uniikeille mittojen mukaan valmistetuille kalusteille. Ehkä vanhan tuunaaminen ja sellainen re-design nostaa enemmissä määrin päätänsä, nostalgia. Kirpputorilta tarttui jo haaviini 80-luvun Sony Walkman, korvalappustereot niinku tapana oli niitä kutsua.

Sorvaten

Vuoden ensimmäisistä pyöräytyksistä valmistui pöytälamppu, sekin on projekti joka on muistivihkossa kummitellut jo pidempään. Pöytälampusta voisi olla jopa tuotteeksi asti, vaikka niitä marketit ovatkin pullollaan, mutta aina sekaan mahtuu muutama luonnollisesti kaunis yksilö. Sähköosat ja varjostin löytyivät tällä kertaa clas ohlsonilta yhteishintaan 12,80€. Puuna käytin visakoivua, joka on toki hintansa puolesta tyyristä n. 10€/kg. Lampun lopullinen paino on kilon luokkaa, joten materiaalia siinä on ennen työstöä ollut pari kiloa. Työaikaa tähän projektiin meni kaikkineen n. 2 tuntia. Sahausta, sorvausta porausta ja kilkkeiden asentelua, lisäksi pitää muistaa että aikaa kuluu myös tarvikkeiden hankintaan.

Pöytälamppu

Puinen kamera osa 2

Puiset kamerat saivat jatkoa, ja ensimmäiset kappaleet ns. kakkos mallista ovat valmiit, eli digipokkarit olkaa hyvät.

puinen kamera digipokkari

Vuoden 2013 kuvakooste

Latasin googletilin turpeeseen sorvausaiheisia kuvia ja koostin yotuben työkalulla niistä dia-koosteen. Äänetön yhdeksän minuutin pätkä pitää sisällään osan vuoden aikana sorvatuista tuotteista ja sorvatuista osasista, mukana myös joitakin yleiskuvia aiheesta. Mukana joukossa on paljon myös sellaista mitä en ole sivuilla käsitellyt, joten sieltä vain inspiraatiota hakemaan.

Share

Log Locker – sohvapöytä valkoiseksi maalattua kuusipuuta

Log Locker - sohvapöytä

Log Locker – sohvapöytä


Edellinen kuvapäivitys oli siis napattu kyseisen sohvapöydän työvaiheesta. Tässä tämä nyt olisi kokonaisuudessaan, sohvapöytä on hypisteltävissä Pro puu -galleriassa Oi Kuusipuu -näyttelyssä joulukuun ajan.
Log Locker - sohvapöytä  Log Locker detail
Karskeista kuusipölleistä koostuva pöytä kätkee sisälleen säilytystilan. Puun pinta on harjattu ja hiottu, jotta käsinkosketeltava syykuvio on saatu esiin. Valkoinen peittävä maali peittää muutoin niin kirjavan pinnan. Kalusteessa on ehkä jopa ripaus pop art -henkisyyttä, yli realistinen kuvaus puupölleistä muovimaisina elementteinä.

Oi kuusipuu -näyttelyn muusta sisällöstä myöhemmin lisää, kunhan ehdin muutaman kuvan ottaa ja kirjoitella.

Share

Riihikuivaa

Marraskuun näyttelynä Pro puu galleriassa Markku Tonttilan ja Terhi Juurisen yhteisnäyttely, Riihikuivaa – keramiikkaa ja mäntykalusteita. 30.10-29.11.

Riihikuivaa - keramiikkaa ja mäntykalusteita

Galleriatilan täyttää mäntyinen tuoksu, 1700-luvulla riihen lattialankkuina käytetty mänty on saanut uuden muodon kalusteissa. Harmaantuneesta piilutetusta pinnasta on paikoin jäljellä vain muisto, kertomassa ajan hampaan työstä, joka ei reilussa parissa sadassa vuodessa ole ehtinyt puuta tuhoamaan. Näyttelyn esineistö on oiva esimerkki siitä miten pitkäikäistä puu voi olla, ja miten se on muokattavissa nykypäivään vielä vuosisatoja aiemman käyttötarkoituksen jälkeenkin.

Riihikuivaa - keramiikkaa ja mäntykalusteita

Kuten nimi riihikuivaa viittaa, niin riihimäisissä tunnelmissa liikutaan. Esineistöön onkin löydetty inspiraatiota riihestä ja siellä tapahtuneista askareista. Terhi Juurisen keraamiset astiat huokuvat vanhanajan henkeä, mutta ovat silti omalla tavallaan moderneja. Puupolttoisessa savessa on se oma tunnelmansa joka käy yhteen tämän ikiaikaisen männyn kanssa ja tekee näyttelyn esineistöstä mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan.

Riihikuivaa - keramiikkaa ja mäntykalusteita

Pro puun puikoissa vahvasti häärinyt Markku Tonttila sai marraskuun alussa myös tunnustusta Lahti-Seuralta, kun hänet valittiin vuoden Lahtelaiseksi. Vuoden Lahtelainen on valittu vuodesta 1981 lähtien Seuran vuosijuhlassa. Näyttely onkin siksi hyvin ajankohtainen. Tonttilan pitkä puurtaminen paikallisen /kotimaisen puun parissa on saanut toki huomiota ja tunnusta aiemminkin esimerkiksi Lahden kaupungin 2011 vuoden kulttuurialan tunnustuspalkinon muodossa.

Riihikuivaa - keramiikkaa ja mäntykalusteita

Riihikuivaa - keramiikkaa ja mäntykalusteita

Share

Kiskojen viemää osa 2

Lahden rautatieharrastajat topparoikka ry järjesti 3.11 Kino Iiriksessä lyhytfilmi katselmuksen. Teemana oli rautatieaiheisia lyhytfilmejä 1960- ja 70-luvuilta. Näytöksiä oli kaksi, joista ensimmäisessä ajankuvia rautatieläisistä ja toisessa näytöksessä harrastajapohjaisia kuvauksia.

1. Näytöksen parasta antia oli ehdottomasti ajankuvan muutos nykypäivään verrattuna. Rautatiet, valtionrautatiet ovat ajan saatossa työllistäneet lukuisia ihmisiä. Tekniikan kehittyessä ja maailman muuttuessa ovat valitettavan monet näistä kuvatuista työpaikoista kadonneet tai ainakin toimenkuva muuttunut oleellisesti. Jotenkin tuntui näitä filmejä katsoessa että ennen vanhaan ihmiset olivat enemmän sydämellään mukana tekemässään työssä, yhteiskunnan asettamat vaateet ja odotukset eivät ehkä olleet niin kova taakka.
Kiskoja pitkin henkilöliikenteen lisäksi on alusta saakka kulkenut satoja tonneja tavaraa ja raaka-aineita, esimerkiksi päivän kolmas pätkä Nippuja Nippuja Nippuja, kertoi Honkataipaleen vanhasta tukkirautatiestä. Viiden kilometrin matkalle oli kannattavampaa rakentaa rata tukkien siirtämiseksi Saimaalta Kymijokeen. Rata oli käytössä n. 1910-1976.
Näissä filmeissä oli nähtävissä ajan muutos, vetokaluston muuttuminen, rataosuuksien sulkeminen jne. Kehitys on johtanut siihen että aiemmin välttämättömänä pidetty muuttuu ajan saatossa tarpeettomaksi.

2. Näytös, joka koostui harrastajapohjaisista kuvauksista, alkoi myöskin haikeilla tunnelmilla. Olavi Almin kaitafilmille kuvaamassa pätkässä oli Jokioisten-Forssan rautatien viimeisiä vetoja. Ajan hammas kalusi talvisen rataosuuden viimeisen kaupallisen vuoron. Seuraavassa Almin kuvaamassa pätkässä Takaisin kaidalle polulle, kuvattiin radalta suistuneen junan kampeamista takaisin kiskoille. Dieselveturin vetämä juna oli törmännyt traktoriin ja suistunut näin pois radalta, traktori ei ollu kärsinyt mainittavampia vahinkoja. Vuoden 1966 värillinen kaitafilmi toisti hyvin paikalla vallinneen tunnelman, joka kaikesta huolimatta oli varsin rento. Paikalla oli väkeä jos jonkinlaista.

Hyviä historia kuvauksia Suomalaisuudesta ja Suomen infrastruktuurista, ihmisistä ja ajasta. Aika kuultaa muistot kuten sanotaan, kaitafilmi tekee vielä enemmään kunniaa. Tulevia lyhytelokuva tapahtumia odotellessa. 2.-6.4.2014 Kinos elokuvafestivaali

Share