Avainsana-arkisto: loimukoivu

Sorvausta

Puuseppä Tapio Kangasniemi, Lahti, sorvausta
Kärpäsenä katossa, Iso kiitos Esko Ihalaiselle kuvausavusta. Tältähän se usein näyttää, lattiaa peittää kevyt kerros sorvilastuja. Kuulosuojaimetkin on päässä, tosin eivät korvilla, kun pitää kuulostella sorvauksen ääniä. Suojalasit on aina silmillä, löytyy myös isompi kasvosuoja, jota tulee pidettyä tarvittaessa. Sorvattaessa mahdollisesti irtoavien kappaleiden kanssa voi loukata itsensä varsin pahastikkin, joten suojavälineiden käyttöä ei voi väheksyä. Turvakenkien käyttökin on varsin suositeltavaa, pienempikin palikka varpaille pudotessa voi tehdä kipeää. Kuvassa n. 40cm kehän viimeistelyä.

Wessel, made of flame birch and padouk
Loimukoivusta sorvattu matala vaasi kaiverretulla padouk suuaukolla. ”Madonreiät” kaiverrettu dremelillä. Badouk, punaveripihkapuuta kasvaa Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa, sen puuaines on suhteellisen painavaa ja kovaa, helposti työstettävää ja kaunista.

Square plate, biomechanical pyrography, wooden ball, elm
Lepästä sorvattu ohutreunainen kantikas lautanen, johon poltettu biomekaanista kuva-aihetta. Om pitänyt jo pidempään yhdistää pyrografiaa näihin sorvaustöihin, kuitenkin vältellä niitä ihan perinteisiä aiheita. Taiteen puolellehan tuollaiset menee, eikä niiden tekemiseen oikeastaan muuten mitään perusteluita olekkaan. Pallo on sorvattu jalavasta.

Puheenjohtajan nuija
Puheenjohtajan nuija, varsi saarnea ja pää visakoivusta. Suhteellisen perinteisenoloinen nuijamalli, tässä kategoriassa voisi lähteä jossakin vaiheessa hieman ”leikkimään”.

Puumuna, omenapuusta
Puinen muna omenapuusta. Muna on ontto, koska sille on suunnitelmissa jatkokäyttöä, siitä lisää, mikäli asia etenee.

Indian clubs
Indian clubs, tammea ja pähkinää. Näille keiloille tuli painoa n. 950g kappale. Mitat ovat hieman maltillisemmat aiemmin sorvaamiini keiloihin verrattuna. Nyt mahtuu paremmin sisätiloissakin hosumaan noiden kanssa.

Share

Työkaluja ynnä muita

Kuten jo monesti aiemmin on käynyt ilmi, niin sorvaus on se minun henkilökohtainen seireenini. Koetankin halusta uusia juttuja ja vanhoja tuttujakin. Sellaista ihan perinteistä puunuijaa ei minun työpöydältä vielä löytynytkään. Joitain pieniä paukuttimia on matkan varrella tullut tehtyä, joissa jokaisessa on jotakin sorvattua osaa mukana. Indian clubs huumassa valmistelin aihioita ja siinä samalla syntyi aihio vähän järeämpää nuijaakin varten. Materiaalina vaahtera ja kooltaan todella optimi vaikka talttauksiin.
Jossakin vaiheessa sikisi mielessä idea myös metallipäisestä vasarasta, ajatus upottaa täkkipultti puuhun, niin että kupupinta toimisi iskupäänä. Eikä aikaakaan kun sopiva palikka oli sorvattu, siihen vielä varsi, ja lopuiksi koko palapeli kasaan. Pultti on sen verran pitkä että menee varren pään läpi, varsi ei siis pääse tuosta irtoamaan, kun pultti ja turaus liimaa lukitsee sen paikoilleen. Vähän pienihän tuosta tuli, ei sillä isoja rautanauloja hakata, mutta ajoittain tarvitsee kovempaa iskupintaa pienessä muodossa. Samaista vaahteraa se on tuokin, molemmat lakattu spraylakalla.
Sorvatut nuija ja vasara

Ostin lukemattoman monta kuunkiertoa sitten puukonterän, joka edelleen vartoo kahvaa ja tuppea. Kuin vieraissa tässä välissä korjasin tai re-designeerasin Marttiinin muovikahvaisen fileerausveitsen. Puukko löytyy vanhempieni keittiöstä ja alkoi joitakin vuosia sitten jo kärsiä akuutista kumin katoamis vaivasta, en tiedä onko mahdollisesti jokin pesuaine vaikuttanut muoviin sitä tuhoten. Veitsen saadessani sen muovi/kumisesta kahvasta oli jäljellä muutama sentti, väri oli todettavissa, muoto vain hajanaisen muistikuvan varassa. Muovin rippeet dremelillä veke ja uutta puuta tilalle. Kahvaan valkkasin samaisesta osoitteesta peräisin olevaa loimukoivua sekä ohuen soiron pähkinää. Tupen valmistin pähkinästä, pieni magneetti sen reunassa pitää puukon paremmin tupessaan ja mahdollistaa koko setin ripustamisen metallisille pinnoille. Tästä projektista innostuneena, en edelleenkään ole kaivanut sitä hankkimaani terää esiin, ehkä joku päivä, kun on ehdottomasti päästävä vuolemaan jollakin muulla kuin Moran vuolupuukolla.
fileerausveitsi marttiini re-design

Postauksen toinen sorvaus sovellus, näyttää erikoiselta, eikä ihan tavallisin laite olekkaan. Kyseessä on idätysruukku prässi. Tällä siis junttaa palasta sanomalehteä kätevästi koko joukon pieniä kompostoituvia idätysruukkuja tulevan kesän kasvimaa sekoiluja varten. Näitä on netissä pot maker nimellä jos jonkin sorttisia ja näköisiä kapistuksia, ja kaikki yhtälailla parhaita, helppokäyttöisiä ennen kaikkea. Hieman harjoittelua se vaatii, niin löytyy sopivan kokoiset paperin palat ja sopiva taittelu järjestys. Lopputuloksena on yllättävänkin tukeva paperinen kasvatusalusta. Mäntä, eli tuo varsi / kahva on vaahteraa ja kuppi on raitaa. Kahvaa on mahdollista käyttää myös istutus puikkona.
idätysruukun teko väline

Share

Puuseppä goes IT

Tällä meikäläisen kokemustaustalla erilaisten tietoteknisten laitteiden kanssa ei yleensä tule ongelmia, mopo vaan tuppaa lähtemään käsistä. Aiemmin tällä viikolla piti puhelin laittaa uusiksi, jo niin pitkään Nokialaisia käyttäneenä kykenin vihdoinkin irtautumaan naikon otteesta. Jatkossa juttua välitetään Samsungin xcoverin kautta, jonka on luvattu olevan ip67 sertifioitu. Tämän uskoisi sopivan pölyiseen ja ajoittain puhelintapaturma alttiiseen ympäristöön, sillä onhan se Duudsonien testaama. Ikävä tulee Nokian yleensä ihan hyviä kamera ominaisuuksia, tai sitten ei. Aika näyttää jahka tuosta uudesta luurista saa niitä käyttökokemuksia.

Viikon toinen hankinta oli jokaisen puusepän perustyökalu, tabletti. Sillä hoituu, noh melkein kaikki. Ainakin kalenteri ja sähköposti siinä on, sekä nettiselain. Samsung galaxy tab 8.9 on tämä laite, jolla nyt toimisto kulkee mukana, ja bloggailuakin voi hoitaa, hieman puhelinta kätevämmin. Salaa olen noita Applen laitteita haaveillut ja joskus vähä hypistellytkin, mutta Androidin käyttäjäksi tässä on kuitenkin päädytty. Aika näyttää miten nämä pelaavat, tähän astiset tuntemukset tabletista ovat positiiviset. Pientä alkukankeutta androidin sisäistämisessä on toki ollut, mutta ajan myötä se helpottanee. Itseasiassa tämä artikkeli on ensimmäinen lähes kokonaan tabletilla tuottamani, vain kuvan käsittelin pc:llä Gimp-sovelluksessa. Ihan vielä ei tämän laitteen kuvankäsittelyohjelma vakuuttanut. Kuvatkin on napsaistu Nokian c7:llä, sekä video joka luonnollisesti on youtubessa.
Acoustic speakers for samsung galaxy tab

Share

Puuseppä unelmaa – Loimukoivua

Tämän viikon puhteena oli ottaa selvää mitä vanhasta loimukoivu lankusta saisi aikaan. Harmillisesti tuo noin 15 vuotta vanha lankku oli hieman kiero, muistuttaen lähinnä lentokoneen propellia, tästä syystä mitään pitkää aihiota siitä ei saanut. Pienet takaiskut ei haittaa, kun puu on niin mahtavan näköistä. Puuntyöstöllisesti kovasti loimuava lankku ei ole ihanteellista työstettävää, höylättäessä kun ei oikeastaan ollenkaan löydy sitä oikeaa työstö suuntaa. Vaan jokaisen vedon jälkeen löytyy aina jostain suunnasta repeämiä. Riittävät hiontavarat ovat siis avainasemassa, tai mahdollisesti jopa höyläämisen totaalinen välttely. Vannesahalta tai sirkkeliltä suoraan hiomakoneelle voi olla monessa tapauksessa mahdollista, ja aikaa säästävä toimenpide.
Loimukoivu laatikko

Sopivasti tehtäväkseni tuli puulaatikko viinikarahville, toivomus oli että siinä olisi aukeava kansi ja että karahvi korkkeineen mahtuisi sinne sisälle. Loimukoivuhan passasi tähän projektiin kuin nenä päähän, sen välkehtivä pinta kuvastaa kätkemäänsä kaunista lasiesinettä. Ja tuosta aiemmin mainitsemastani lankusta saisi riittävästi suoraa materiaalia. Laatikko on koottu jiiriliitoksin, pohja on urassa kuten myös kannen peili. Pohjana on koivuvaneri, joka koostuu kahdesta päällekkäin liimatusta 4 millisestä levystä, joista toiseen on sahattu pyöreä aukko, mukailemaan karahvin pohjan muotoa, pitäen sen tälleen paremmin paikoillaan. Muut osat onkin tuota loimukoivua, ja pyritty sommittelemaan sointuvasti. Pintakäsittelynä Osmo colorin väritön öljyvaha. Lehtisaranat ja magneetti takaavat kannen toiminnan.
Loimukoivu laatikko

Share