Avainsana-arkisto: lyöntimetalli

Lehtihopeaa

Ajattelin vielä hieman lisätä jauhantaa liittyen noihin lyöntimetalleihin. Noniin puretaan ensin nuo merkit/valmistajat käyttämieni tuotteiden takaa. Staedtler Fimo, lehtimetallit ja kiinnitysaine. Samaan sarjaan kuuluu myös jonkin sortin lakkaa. Suomeahan noiden tuotteiden kääntöpuolen selosteista ei löydy, mutta ontuvallakin englanninkielen taidolla ohjeistuksen ymmärtäminen on mahdollista. Joskin pientä harjoittelua ja kokeilua noiden käyttämisen opettelu vaatii.

lehtihopeaa

Ohuen ohueksi hakattu metallilehti on hyvin haurasta ja ajoittain melkoisen konstikasta saada oikeaan paikkaan edes suhteellisen tasaisesti ja ehjänä. Pinnan lopputulos on yllättävänkin tasainen vaikka lehti hieman ryppyyntyykin. Tärkeintä onkin että liima-ainetta on riittävästi ja tasainen ja tekeytynyt kerros. Ja luonnollisesti on olennaista ettei tahmealle pinnalle ole pahemmin ehtinyt pölyä tai muita epäpuhtauksia heikentämään tarttuvuutta. Jos kyseessä olisi hieman tyyriimpää 24 karaatin lehtikultaa, niin tulisi varmaan otettua kaikki ylimääräiset mujut tarkasti talteen.

lehtihopeaa sorvatussa puisessa  pitkäkaulaisessa maljakossa

Yksinkertaiset ohjeet:
1. Levitä sudilla liima-ainetta kohtiin joihin haluat lyöntimetallia kiinnittää, levitä tarkasti mahd. tasainen kerros, ei liikaa, mutta ei pihistellenkään.
2, Venaa vartti (kato purkin kyljestä aika, jonka se vähintään vaatii ”kuivahtaakseen”)
3. Aseta lehtimetalli liima-ainetta sisältävän pinnan päälle esim puhtaan siveltimen tai pehmeän rievun avulla, painele se kiinni alustaan. Metalli tarttuu nopeasti eikä sen uudelleen asettelu ole juurikaan mahdollista, paljaaksi jääneisiin kohtiin voit painaa uudet palaset.
4. Vartoo pari tuntia ja harjaa pensselillä ylimääräiset metallit pois.
5. Viimeistele pinta sopivalla lakalla.

Aika nopeastikkin noita vaiheita voi edetä, ainakin itse olen melko pian kiinnittämisen jälkeen harjaillut ylimääräiset pois. Sopinee monile muillekkin pinnoille, ei pelkästään puulle.

Ja noita saa ainakin Sinellistä, myös slöjd-detaljer myy toisen merkkisiä vastaavia materiaaleja.

Share

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Puumunat vaahterasta
Vastaus: muna.. Kanaa en vielä olekkaan tehnyt, jos ei savesta muovailtua kukkopillin irvikuvaa voi moiseksi laskea. Puumuna on siis kananmunaan verrattavissa oleva puinen vastine. Koriste-esine, tai jotain vastaavaa. Munan muotohan on vähän määrittelemätön, joten periaatteessa sitä sorvatessa ei pahasti voi mennä mönkään. Itse valitsin näihin kahteen testimielessä sorvattuun esineeseen puuksi vaahteran, jossa mukavasti luonnetta tuova raita syiden välissä. Pellaöljy jota käytin munien pintakäsittelyyn on vaaleaa vaahteraa muuttanut oleellisen paljon tummemmaksi, ehkä jopa hieman punertavaksi. Pellavaöljy ei tuoreena omasta mielestäni haiskahda kovinkaan hyvältä, mutta kuivahdettuaan se katoaa lähes kokonaan, tai ainakin muuttuu miellyttävämmäksi.

Lyöntimetallit

Sorvattu laakea pullo
Lähdin pienelle tutkimusmatkalle, erään toisen projektin siivittämänä. Toisesta projektista lisää ensi kuussa avautuvan rauta-aika -näyttelyn tiimoilta. Lyöntimetallit, lyöntikkultaa, lyöntihopeaa jne.. Olivat minulle entuudestaan kokematon maaperä, mutta pelkäämättömin ottein koetin ottaa asoista selvää ja hankkia moisia käsiini. Paikallisesta Sinelli-liikkeestä löysin Fimon valikoimiin kuuluvia lyöntimetalleja, kultaa ja hopeaa siis. Alumiinia ne ilmeisimmin ovat, mutta värit mukailevat kultaa ja hopeaa.

Perusidea siis on, että lyöntimetalli / lehtikulta kiinnitetään sille tarkoitetulla liima-aineella. Purkissa lukeepi: Size for leaf metal. Ainetta levitetään puhtaalle, pölyttömälle ja rasvattomalle pinnalle ohut tasainen kerros, aineen annetaan ”tekeytyä”. Noin 15min päästä aine on muodostanut tahmean pinnan, jonka päälle lehtimetalli asetetaan, painellaan jollakin pehmeähköllä, sudilla, rievulla, tms. Tämän jälkeen sudilla harjataan metallia, jolloin ylimääräiset metallit irtoilevat pois. Eli kansanomaisesti sanottuna, ne kohdat joissa mokasit liiman levityksessä, lähtevät irti ja onnekkaimmat palaset pysyvät kiinni. Yhtäkaikki, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Ihan uutta puhtia saa joihinkin varsin arkisiin juttuihin, vähän glamouria.

Ja mitenkäs sitten päädytään tuohon kuvassa olevaan kosmiseen väri-iloitteluun.. Siinä kuvaan astuvat samaisesta askarteluliikkeestä ostetut Alcohol Ink:it. Nopeasti kuivuvat ja läpikuultavat alkoholipohjaiset musteet muodostavat nopeasti metallisille pinnoille erilaisia värimaailmoja. Ja käyhän nuo suoraan puullekkin, periaatteessa petsistähän tuossa on kyse, jonka litrahinta on päätä huimaava. 15ml maksoi 4,60€, ihan oman mielenterveyteni tähden en lähde sitä laskemaan, näkeehän tuosta jo otsallakin. Ja jos itse tykkää sekoitella, niin resepti on kyljessä. Se toinen vaihtoehto noiden värien loihtimisellehan olisi ollut erilaiset kemikaalit, mutta päädyin sitten aitaa alittamaan. Ihan tyytyväinen olen. Sorvaustyö tosin koki pienen onnettomuuden.

Itse pullo, tms. On siis sorvattu kolmesta eri puusta. Pohja jossa on tuota väriloistoa, on koivua, hiukkasen lahoa sellaista. Pääliosa on jalavaa, jossa myöskin hiukkasen lahoa ja kaula on sitten ihan tervettä pähkinää. Kaula on koottu sekmenteistä, ja esinettä kohdannut onnettomuus aiheutti sen, että piti periaatteessa jättää kaulaan vain porattu reikä, eikä sen isommaksi avartaminen käynyt enään lukuun. Lahohko koivu päätti hieman antautua jalava osan liimauksen jälkeen, ja koko komeus kierähti lattialle. Tästä taas sen verran viisastui, että vaikka se lahoin puu olisikin kaikista kauneinta, niin ei ei aina kestä. Onni onnettomuudessa oli se että palaakaan ei irronnut ja putelin sain sorviin vielä kiinni kaulan viimeistelyä varten. Lyöntimetalliosiossa on pintana spraylakkaa, joka ei värejä liuottanut. Ja loppu osa pullosta on käsitelty sellakalla.

Kaulakoru ja korurasia
Kummitytöllä oli syntymäpäivät ja pihiin tapaani tein taas itse jotain. Sorvailin erikokoisia ja mallisia helmiä, eri puulajeista ja kokosin niistä helminauhan. Sorvasin myös korulle rasian, jonka kanteen taiteilin lapsille tutun kissahahmon. Sisä ja ulkopintaan useampi kerros lakkaa, niin kestää sitten vähän kovempaakin käsittelyä.

Puunuija
Aina ei kaikkia työkaluja haeta kaupasta. Tuli ihan pakottava tarve pienehkölle puunuijalle, ja jos en paljoa valehtele niin 20 minuutin päästä sillä jo oltiin työntouhussa. Varsi on saarnea ja pää jalavaa. varsi on päästä halkaistu ja siihen on asetettu kiila, joka siis levittää varren päätä, kun se painuu kolonsa pohjalle. Varsi kiilautuu näin paikoilleen eikä irtoa nuijalla naputeltaessa.

Kynttilänjalka saarni
Lopuksi vielä se ”lupailtu” pienempi kynttilänjalka, tämäkin on pöytäkynttilöille suunnattu, mutta voipi toki käyttää joillekkin muillekkin asioille tarjoilualustana. Pintakäsittelynä Osmo colorin musta öljyvaha. Siitä suurin osa siis hangattu välittömästi pois, jolloin sen tummat pigmentit korostavat näyttävästi saarnen syyrakennetta. Huokoisempi puuaines imee väriä nopeammin itseensä ja tulee tummemmaksi.

Share