Workshoppia – maanantaina 14.5 olikin aikas hulina Pro puun galleriassa. Savi ja puu kaupungissa -hankkeen puuhastelijat saapuivat keraamisine soittimineen paikalle. Yläkerran toimistotiloissa on varmasti hammasta purren koetettu selvitä päivästä. rumpujen ynnä muiden soittimien pauke oli melkoinen koko päivän. Massiivisin tuotos on ehdottomasti noin 500 kiloinen keraaminen rumpu jonka kalvona on kokonainen lehmän nahka. Aivan huikean kokoinen, ja varmasti jokaisen pienen kotirumpalin märkäuni. Pieniä sijoitus ja logistiikka ongelmia toki saattaa tulla ilman asianmukaista kuljetuskalustoa.
Saarnirumpu
Muutaman mutkan ja monen vaiheen kautta myös saarnirumpu valmistui. Rumpu sai ”kalvokseen” ohuen ohuen saarnisen liimalevyn, kera ohutviiluvaneri vahvisteen. Liimalevyn tein 3 millisistä aihioista, joka sitten hioin leveänauhalla noin pariin milliin. Prässäsin sen ohutviiluvanerin kanssa ja tämä hioin vielä lopulliseen vahvuuteensa, eli noin kahteen milliin. Kalvo on kiinnitetty rummun runkoon ruuvein, eli on vaihdettavissa ja jossain määrin myös säädettävissä halutun soundin mukaan. Lisäksi rumpu sai hieman jalkoja alleen, nousten täten hieman lähemmäs soittajaansa. Pintakäsittelyyn osmo colorin öljyvahat väritön ja musta, sekä viimeiselle pinnalle lakkaa. luulisi nyt kestävän muutamat taputukset. Alla rumpukalvo specialistin tyylinäyte, Frederik Bado on valmistanut mm. jätti rummun kalvon ja monet muut savisoittimien kalvoista.
Ja soihan se, harmillisesti kännykän (samsung xcover) äänen tallennus ei kyennyt noita kovimpia ääniä tallentamaan ilman säröilyä, eikä tuon videon äänenlaatu muutoinkaan tee oikeutta sille soundille joka paikalla oli aistittavissa. Mutta hyvin kannustavaa on huomata, että tällä täysin olemattomalla soittimenrakennus kokemuksellakin voi saada aikaan jotain toimivaa. Puusepäntyöllisesti tuo tuotehan on viimeisintä huutoa 😀
Esteettisesti omaa silmääni miellyttää paikalla olevista soittimista erityisesti Timo Suutarin ”läskibasso”mainen puukieli -soitin. Ja ihan mukava jumpse siitä lähteekin. Ikäänkuin pala jotain tuttua, mutta kuitenkin annos jotain ihan muuta.
Pari muuta kuvaa, eri vinkkeleistä.