Jo aiemmin avaamani aihe, Savi ja puu kaupungissa wdc -hankkeen puusoittimien workshop on aloiteltu tällä viikkoa Pro puun tilossa Lahden satamassa. Keskiviikkona galleriatilaan saapuikin joukko erilaisia soittimia, ja torstaina paikalle oli ilmaantunut myös muutama osanottaja oman soitin hankkeensa kera. Alelkirjoittaneella on skeittilauta-lyyra ollutkin valmiina jo hyvän tovin. Varsinaiseen workshoppiin nähden muutaman päivän varaslähdöllä aloiteltu soitinprojekti Esko Ihalaisen kanssa on myös hyvällä mallilla, oikeastaan viimeistelyjä vaille valmiina. Saarnirumpu on myös valmistumassa, hitaasti mutta varmasti. Kalvomateriaaliksi on tulossa samaisesta saarnesta valmistettu ohuen ohut liimalevy.
Muiden puusepäntöiden ohella koetan vielä pusertaa yhden kokeellisen soittimen, ohuista pihlaja levyistä. Aikaa on hyvin rajallisesti, ensi viikon jälkeen soittimet kootaan ja viedään esille Lahden jazztorille. Josta sitten kesäkuuksi Sibeliustalon nättelytilaan. Kesän mittaan yleisöllä on hyvät mahdollisuudet päästä ihmettelemään ja kokeilemaan erilaisia puisia soittimia.
Puusoi, ja se soi ja soi. Ajattelin tätä jo aiemmin aloittamaani soitinprojektia hieman avata lisää. Tällä kertaa työstökohteena oli kielisoitin, sainkin idean valmistaa vanhasta skeittilaudan dekistä soittimen, lyyran. Suurin urakka oli gripin poistosta jääneen liimakeroksen poistaminen, aika tiukassa oli liki 15 vuoden takainen aines, asetoonilla siitä selvisi. Asetooni vie herkästi maalitkin mukanaan joten sitä ei kannata ihan varomattomasti joka paikkaan läträtä.
Perusmuotona kulahtanut ja elämää nähnyt dekki oli tähän projektiin aivan loistava. Hiljattain hankkimani kuviosaha osoittautui toimivaksi työkaluksi ja pääsikin heti tositoimiin, sillä dekkiin on sahattu aukko, jonka on tarkoitus tuoda lyyramaista ulkomuotoa. Dekki on osittain mennyt poikki, joten siitä on muutama viilukerros hieman revennyt, näitä taisteluhaavoja koetin jättää esille. Eikä dekin yleisilmettä ole muutenkaan lähdetty siistimään vaan, sen on tarkoitus olla suht siinä tilassa, mitä se on ollut käytöstä poistettaessa.
Kieliksi valikoitui kuusi kappaletta metallisia kitaran kieliä, kokoja 0,23, 0,25 ja 0,28. Musiikillisen taitamattomuuteni takia soittimen viritys jäänee jolleenkin muulle. Eikä siten frontside olliekaan taivu Robinin tapaan. Viritystappien virkaa toimittaa tyyliin sopivasti sarja pultteja, joita näppärästi 10mm lenkillä tai vaikka hylsyllä voipi kiristellä. Kielet lähtevät trukkireikien kautta kiinnitetystä palikasta. Kielten välinen etäisyys on pyritty sentään toteuttamaan suhteellisen symmetriseksi. Miellyttävintä on ollut huomata että tästä härpäkkeestä tosiaan lähtee myös ääntä.
Vielä hieman siitimistä ja ylimääräisten kielenpätkien siistimistä ja sijoittelua luvassa. Lisäksi jonkinlainen ständi pitänee tälle vielä valmistaa.
Itse en koskaan ole instrumenttien soittotaitoa jaksanut opetella, muutamaan otteeseen kitaraa ja rumpuja kokeillut, mutta silloin nuorena poikasena ei kyseinen homma niin paljoa kiinnostanut. Tällaisen sisäisen kiinnostuksen kaikkeen joskus tehtyyn omaavana yksilönä, olen toki haaveillut useampaan otteeseen jonkin soittimen rakentamisesta. Nyt tähän soitinprojektiin lupauduttuani olen ahminut youtuben kattavaa arkistoa ihmisen rakentamista soittimista. Heti alkuun oli selvää että lyömäsoitin sekä kielisoitin olisi ehdottomasti must wanted -listalla. Pajupillejä tehdessä on tullut pikkuisen raapaistua jo puhallinsoitin genreäkin, ja olisihan sielläkin monia varsin kiinnostavia kapineita tarjolla. Perus materiaaliksi luonnollisesti on valikoitunut puu, jota tässä on muutenkin tullut jonkin asteisella menestyksellä työstettyä. Aloittelin siis kasaamaan runkoa jonkinlaista rumpua varten. Ohessa muutamalla kuvalla höystettynä ensimmäiset työvaiheet.
1. Puuksi valikoitui saarni, erittäin kaunis syinen lankku päätyi pätkiksi ja siivuiksi.
2. Valmiita siivuja tuli 27 kappaletta. Mitat pit435 lev50 pak15. Osat numeroin tarkkaan jolloin siivujen järjestys on säilynyt koko projektin haluttuna. Tämä saarni oli todella suora syistä joten lopullinen kuviokin on varsin säännöllinen.
3. Seuraavaksi siivujen reunat tuli jyrsiä haluttuun kulmaan, sopivan lieriön aikaansaamiseksi. Pikaisten laskutoimitusten jälkeen n. 7asteen kulmassa olevalla pyrstöuraterällä sain halutun viisteen aikaiseksi. Tällä kulmalla 26 siivua tarvittiin muodostamaan ympyrä. Jyrsintä vaiheessa kappaleiden sommitteluun on kiinnitetty huomiota, ottaen myös huomioon vuosirenkaiden suunnat.
4. Sitten pieni varmistus kokoonpano, mahdollisten virheiden havaitsemiseksi edes jo tässä vaiheessa. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa.
5. Hieman päiden trimmausta, olihan noista siivuista saatava kaikista saman mittaisia. Tämän jälkeen osat oli valmiina ja lähdin kotiin niitä liimailemaan.
6. Liimaukseen käytin cascolin polyuretaani liimaa. Aika sotkuista puuhaa, mutta luulisi ainakin pitävän.
7. Paketti rulalle ja puristumaan. Tässähän näitä aiemmin esittelemiäni liinoja sitten käytetään kovalla menestyksellä.
Hyvinhän tuo tuosta liimaantui, lattian suojana ollut paperikin liimaantui kivasti kalvoksi rummulle. Se mitä tähän lyötäväksi sitten lopulta tulee, kalvo vai jotain muuta, on vielä mietinnässä. Tarkoitus kun on tehdä jotain hieman uutta ja kokeellista, mutta mieluiten kuitenkin jotain soivaa. Tästä projekti jatkuu pintojen siistimisellä ja sen soinnin kehittämisellä, siitä lisää myöhemmin.
Ja lähtihän se ääni siitä kiinni liimaantuneesta suojapaperistakin 😀
