Vastaus: muna.. Kanaa en vielä olekkaan tehnyt, jos ei savesta muovailtua kukkopillin irvikuvaa voi moiseksi laskea. Puumuna on siis kananmunaan verrattavissa oleva puinen vastine. Koriste-esine, tai jotain vastaavaa. Munan muotohan on vähän määrittelemätön, joten periaatteessa sitä sorvatessa ei pahasti voi mennä mönkään. Itse valitsin näihin kahteen testimielessä sorvattuun esineeseen puuksi vaahteran, jossa mukavasti luonnetta tuova raita syiden välissä. Pellaöljy jota käytin munien pintakäsittelyyn on vaaleaa vaahteraa muuttanut oleellisen paljon tummemmaksi, ehkä jopa hieman punertavaksi. Pellavaöljy ei tuoreena omasta mielestäni haiskahda kovinkaan hyvältä, mutta kuivahdettuaan se katoaa lähes kokonaan, tai ainakin muuttuu miellyttävämmäksi.

Lyöntimetallit

Lähdin pienelle tutkimusmatkalle, erään toisen projektin siivittämänä. Toisesta projektista lisää ensi kuussa avautuvan rauta-aika -näyttelyn tiimoilta. Lyöntimetallit, lyöntikkultaa, lyöntihopeaa jne.. Olivat minulle entuudestaan kokematon maaperä, mutta pelkäämättömin ottein koetin ottaa asoista selvää ja hankkia moisia käsiini. Paikallisesta Sinelli-liikkeestä löysin Fimon valikoimiin kuuluvia lyöntimetalleja, kultaa ja hopeaa siis. Alumiinia ne ilmeisimmin ovat, mutta värit mukailevat kultaa ja hopeaa.

Perusidea siis on, että lyöntimetalli / lehtikulta kiinnitetään sille tarkoitetulla liima-aineella. Purkissa lukeepi: Size for leaf metal. Ainetta levitetään puhtaalle, pölyttömälle ja rasvattomalle pinnalle ohut tasainen kerros, aineen annetaan ”tekeytyä”. Noin 15min päästä aine on muodostanut tahmean pinnan, jonka päälle lehtimetalli asetetaan, painellaan jollakin pehmeähköllä, sudilla, rievulla, tms. Tämän jälkeen sudilla harjataan metallia, jolloin ylimääräiset metallit irtoilevat pois. Eli kansanomaisesti sanottuna, ne kohdat joissa mokasit liiman levityksessä, lähtevät irti ja onnekkaimmat palaset pysyvät kiinni. Yhtäkaikki, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Ihan uutta puhtia saa joihinkin varsin arkisiin juttuihin, vähän glamouria.

Ja mitenkäs sitten päädytään tuohon kuvassa olevaan kosmiseen väri-iloitteluun.. Siinä kuvaan astuvat samaisesta askarteluliikkeestä ostetut Alcohol Ink:it. Nopeasti kuivuvat ja läpikuultavat alkoholipohjaiset musteet muodostavat nopeasti metallisille pinnoille erilaisia värimaailmoja. Ja käyhän nuo suoraan puullekkin, periaatteessa petsistähän tuossa on kyse, jonka litrahinta on päätä huimaava. 15ml maksoi 4,60€, ihan oman mielenterveyteni tähden en lähde sitä laskemaan, näkeehän tuosta jo otsallakin. Ja jos itse tykkää sekoitella, niin resepti on kyljessä. Se toinen vaihtoehto noiden värien loihtimisellehan olisi ollut erilaiset kemikaalit, mutta päädyin sitten aitaa alittamaan. Ihan tyytyväinen olen. Sorvaustyö tosin koki pienen onnettomuuden.

Itse pullo, tms. On siis sorvattu kolmesta eri puusta. Pohja jossa on tuota väriloistoa, on koivua, hiukkasen lahoa sellaista. Pääliosa on jalavaa, jossa myöskin hiukkasen lahoa ja kaula on sitten ihan tervettä pähkinää. Kaula on koottu sekmenteistä, ja esinettä kohdannut onnettomuus aiheutti sen, että piti periaatteessa jättää kaulaan vain porattu reikä, eikä sen isommaksi avartaminen käynyt enään lukuun. Lahohko koivu päätti hieman antautua jalava osan liimauksen jälkeen, ja koko komeus kierähti lattialle. Tästä taas sen verran viisastui, että vaikka se lahoin puu olisikin kaikista kauneinta, niin ei ei aina kestä. Onni onnettomuudessa oli se että palaakaan ei irronnut ja putelin sain sorviin vielä kiinni kaulan viimeistelyä varten. Lyöntimetalliosiossa on pintana spraylakkaa, joka ei värejä liuottanut. Ja loppu osa pullosta on käsitelty sellakalla.

Kummitytöllä oli syntymäpäivät ja pihiin tapaani tein taas itse jotain. Sorvailin erikokoisia ja mallisia helmiä, eri puulajeista ja kokosin niistä helminauhan. Sorvasin myös korulle rasian, jonka kanteen taiteilin lapsille tutun kissahahmon. Sisä ja ulkopintaan useampi kerros lakkaa, niin kestää sitten vähän kovempaakin käsittelyä.

Aina ei kaikkia työkaluja haeta kaupasta. Tuli ihan pakottava tarve pienehkölle puunuijalle, ja jos en paljoa valehtele niin 20 minuutin päästä sillä jo oltiin työntouhussa. Varsi on saarnea ja pää jalavaa. varsi on päästä halkaistu ja siihen on asetettu kiila, joka siis levittää varren päätä, kun se painuu kolonsa pohjalle. Varsi kiilautuu näin paikoilleen eikä irtoa nuijalla naputeltaessa.

Lopuksi vielä se ”lupailtu” pienempi kynttilänjalka, tämäkin on pöytäkynttilöille suunnattu, mutta voipi toki käyttää joillekkin muillekkin asioille tarjoilualustana. Pintakäsittelynä Osmo colorin musta öljyvaha. Siitä suurin osa siis hangattu välittömästi pois, jolloin sen tummat pigmentit korostavat näyttävästi saarnen syyrakennetta. Huokoisempi puuaines imee väriä nopeammin itseensä ja tulee tummemmaksi.