Puusoi, ja se soi ja soi. Ajattelin tätä jo aiemmin aloittamaani soitinprojektia hieman avata lisää. Tällä kertaa työstökohteena oli kielisoitin, sainkin idean valmistaa vanhasta skeittilaudan dekistä soittimen, lyyran. Suurin urakka oli gripin poistosta jääneen liimakeroksen poistaminen, aika tiukassa oli liki 15 vuoden takainen aines, asetoonilla siitä selvisi. Asetooni vie herkästi maalitkin mukanaan joten sitä ei kannata ihan varomattomasti joka paikkaan läträtä.

Perusmuotona kulahtanut ja elämää nähnyt dekki oli tähän projektiin aivan loistava. Hiljattain hankkimani kuviosaha osoittautui toimivaksi työkaluksi ja pääsikin heti tositoimiin, sillä dekkiin on sahattu aukko, jonka on tarkoitus tuoda lyyramaista ulkomuotoa. Dekki on osittain mennyt poikki, joten siitä on muutama viilukerros hieman revennyt, näitä taisteluhaavoja koetin jättää esille. Eikä dekin yleisilmettä ole muutenkaan lähdetty siistimään vaan, sen on tarkoitus olla suht siinä tilassa, mitä se on ollut käytöstä poistettaessa.

Kieliksi valikoitui kuusi kappaletta metallisia kitaran kieliä, kokoja 0,23, 0,25 ja 0,28. Musiikillisen taitamattomuuteni takia soittimen viritys jäänee jolleenkin muulle. Eikä siten frontside olliekaan taivu Robinin tapaan. Viritystappien virkaa toimittaa tyyliin sopivasti sarja pultteja, joita näppärästi 10mm lenkillä tai vaikka hylsyllä voipi kiristellä. Kielet lähtevät trukkireikien kautta kiinnitetystä palikasta. Kielten välinen etäisyys on pyritty sentään toteuttamaan suhteellisen symmetriseksi. Miellyttävintä on ollut huomata että tästä härpäkkeestä tosiaan lähtee myös ääntä.

Vielä hieman siitimistä ja ylimääräisten kielenpätkien siistimistä ja sijoittelua luvassa. Lisäksi jonkinlainen ständi pitänee tälle vielä valmistaa.