Avainsana-arkisto: vaahtera

Woodturning – puun kääntelyä

Muutaman kuvan päivitys sorvauksista ja jokunen miete asian tiimoilta. Tässä kiireiden keskellä sorvailin muutamat korut pikkusiskolleni, niistä kuvat myöhemmin julki. Siinä tuli muutama erikoisempi kokeilu suoritettua haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Kaivelin varastosta esiin myös kesällä kuivamaan nostamiani lahotettuja koivuja. Kiehtovaa grafiikkaa luonto muodostaa, kun sienet iskevät puuhun.

Puumunat

Puiset munat, laho vikainen koivu ja omenapuu
Jo tuossa aiemmin postasinkin tämän omenapuisen munan. Vieressä siitä mainitusta koivusta sorvattu toinen versio. Onttoja sisältä molemmat, eräänlainen ”ruumiinavaus” näkemys on näiden pohjalla ollut ideana, jatko kehitystä odotellessa. Ihan kokopuisia munia pitää kyllä ennen pääsiäistä sorvailla, jos vain millään ehdin.

Kannellinen astia

Lid - finial - vessel
Englanniksi finial on tämä koriste nuppi joka astian kannessa on. En vaan löytänyt sille suomenkielistä nimitystä. Muutenkin tuntuu ajoittain vaikealta löytää kaikille sorvatuille asioille asianmukaiset suomenkieliset nimet. Tämäkin tuote voisi olla englanniksi vessel tai yksinkertaisesti box, astia ai rasia. Kansi on padoukkia ja sen päällä nököttää vaahterasta sorvattu somiste. Astia itsessään koostuu mahonkisesta kulhosta jonka yläpintaa peittää pala samaista vaahteraa kuin finialissakin.
Inside of vessel, goldleaf
Tämän esineen sisäpintaa koristaa lehtikultapinnoite, tiedän että turhaa kikkailuahan se on, mutta niinhän suurin osa ihmisten tekeleistä ylipäänsä onkin. Omien taitojen ja kykyjen harjaannuttamista ja kehittämistä tämä minulle on. Astian pohja on tehty pyöreäksi, joten astia on ns. keinuvaa mallia.

Koivusta on moneksi

 Kulho lahovikaista koivua
Lahotettua koivua, ulkomaisilta sivuilta löytyy spalted birch nimikkeellä toinen toistaan maittavampia esineitä kyseistä materiaalista valmistettuna. Vastaavalla tavalla lahottajasieni saadaan myös muishin puulajeihin tarttumaan ja erikoisia värimuutoksia aikaiseksi. Melkoisen tylsähköstä pyökistäkin tulee erittäin taiteellisen näköistä tavaraa kun sen annetaan hieman ”pilaantua”. Haittapuolena pidettäköön puun lujuuden oleellista kärsimistä, liian haperoksi päässeestä pusuta on vaikea loihtia mitään edes vähää kestävää tuotetta.
Visakoivuinen kulho
Visakoivu, tuo ainoa meillä kasvava ”eksoottinen” puu, pitää pintansa yhtenä sorvaus suosikkinani. Viimeaikaiset värjäyskokeeni visan kanssa ovat taas nostaneet inostusta säätää enemmänkin aiheen kanssa. Materiaalin hinta vain on sellainen ettei sitä ihan huvikseen harjaa lattialta roskikseen, kultasepät kun voivat omat hionta jätteensä kerätä ja sulattaa uudestaan käyttöön, sorvi lastulle en samanlaista käyttökohdetta ole vielä keksinyt. Kuvassa oleva kulho on sorvattu pienehköstä visarungon pätkästä, voipi olla ollut myös oksakin. Luonnollinen kaarnan alainen pinta on jätetty kulhon reunoille, näin n. 15cm pätkästä joka on ollut 10cm halkaisijaltaan saadaan aikaiseksi soikea kulho.

Share

Naistenpäivä kukka

Naistenpäivää vietettiin tuossa menneellä viikolla 8.3. Marketissa näytti kukka myyntin olevan melkoisen vilkasta. Tässä oma satsaukseni kukkakarkeloihin.

Sorvattu kukka ja maljakko

Kukka on sorvattu jalavasta, johon lahottajasieni on jättänyt jälkensä, varsi on sorvattu vaahterasta. Lehti on saarniviilua ja maljakko on sorvattu visakoivusta. Maljakko on sorvattu osittain epäkeskeisesti, tällä on saatu aikaan kaulan vinous muuhun runkoon nähden. Pohja on jätetty pyöreäksi, eli maljakko keinahtelee, asettuen lopulta painopisteensä mukaiseen asentoon.

Share

Työkaluja ynnä muita

Kuten jo monesti aiemmin on käynyt ilmi, niin sorvaus on se minun henkilökohtainen seireenini. Koetankin halusta uusia juttuja ja vanhoja tuttujakin. Sellaista ihan perinteistä puunuijaa ei minun työpöydältä vielä löytynytkään. Joitain pieniä paukuttimia on matkan varrella tullut tehtyä, joissa jokaisessa on jotakin sorvattua osaa mukana. Indian clubs huumassa valmistelin aihioita ja siinä samalla syntyi aihio vähän järeämpää nuijaakin varten. Materiaalina vaahtera ja kooltaan todella optimi vaikka talttauksiin.
Jossakin vaiheessa sikisi mielessä idea myös metallipäisestä vasarasta, ajatus upottaa täkkipultti puuhun, niin että kupupinta toimisi iskupäänä. Eikä aikaakaan kun sopiva palikka oli sorvattu, siihen vielä varsi, ja lopuiksi koko palapeli kasaan. Pultti on sen verran pitkä että menee varren pään läpi, varsi ei siis pääse tuosta irtoamaan, kun pultti ja turaus liimaa lukitsee sen paikoilleen. Vähän pienihän tuosta tuli, ei sillä isoja rautanauloja hakata, mutta ajoittain tarvitsee kovempaa iskupintaa pienessä muodossa. Samaista vaahteraa se on tuokin, molemmat lakattu spraylakalla.
Sorvatut nuija ja vasara

Ostin lukemattoman monta kuunkiertoa sitten puukonterän, joka edelleen vartoo kahvaa ja tuppea. Kuin vieraissa tässä välissä korjasin tai re-designeerasin Marttiinin muovikahvaisen fileerausveitsen. Puukko löytyy vanhempieni keittiöstä ja alkoi joitakin vuosia sitten jo kärsiä akuutista kumin katoamis vaivasta, en tiedä onko mahdollisesti jokin pesuaine vaikuttanut muoviin sitä tuhoten. Veitsen saadessani sen muovi/kumisesta kahvasta oli jäljellä muutama sentti, väri oli todettavissa, muoto vain hajanaisen muistikuvan varassa. Muovin rippeet dremelillä veke ja uutta puuta tilalle. Kahvaan valkkasin samaisesta osoitteesta peräisin olevaa loimukoivua sekä ohuen soiron pähkinää. Tupen valmistin pähkinästä, pieni magneetti sen reunassa pitää puukon paremmin tupessaan ja mahdollistaa koko setin ripustamisen metallisille pinnoille. Tästä projektista innostuneena, en edelleenkään ole kaivanut sitä hankkimaani terää esiin, ehkä joku päivä, kun on ehdottomasti päästävä vuolemaan jollakin muulla kuin Moran vuolupuukolla.
fileerausveitsi marttiini re-design

Postauksen toinen sorvaus sovellus, näyttää erikoiselta, eikä ihan tavallisin laite olekkaan. Kyseessä on idätysruukku prässi. Tällä siis junttaa palasta sanomalehteä kätevästi koko joukon pieniä kompostoituvia idätysruukkuja tulevan kesän kasvimaa sekoiluja varten. Näitä on netissä pot maker nimellä jos jonkin sorttisia ja näköisiä kapistuksia, ja kaikki yhtälailla parhaita, helppokäyttöisiä ennen kaikkea. Hieman harjoittelua se vaatii, niin löytyy sopivan kokoiset paperin palat ja sopiva taittelu järjestys. Lopputuloksena on yllättävänkin tukeva paperinen kasvatusalusta. Mäntä, eli tuo varsi / kahva on vaahteraa ja kuppi on raitaa. Kahvaa on mahdollista käyttää myös istutus puikkona.
idätysruukun teko väline

Share

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Puumunat vaahterasta
Vastaus: muna.. Kanaa en vielä olekkaan tehnyt, jos ei savesta muovailtua kukkopillin irvikuvaa voi moiseksi laskea. Puumuna on siis kananmunaan verrattavissa oleva puinen vastine. Koriste-esine, tai jotain vastaavaa. Munan muotohan on vähän määrittelemätön, joten periaatteessa sitä sorvatessa ei pahasti voi mennä mönkään. Itse valitsin näihin kahteen testimielessä sorvattuun esineeseen puuksi vaahteran, jossa mukavasti luonnetta tuova raita syiden välissä. Pellaöljy jota käytin munien pintakäsittelyyn on vaaleaa vaahteraa muuttanut oleellisen paljon tummemmaksi, ehkä jopa hieman punertavaksi. Pellavaöljy ei tuoreena omasta mielestäni haiskahda kovinkaan hyvältä, mutta kuivahdettuaan se katoaa lähes kokonaan, tai ainakin muuttuu miellyttävämmäksi.

Lyöntimetallit

Sorvattu laakea pullo
Lähdin pienelle tutkimusmatkalle, erään toisen projektin siivittämänä. Toisesta projektista lisää ensi kuussa avautuvan rauta-aika -näyttelyn tiimoilta. Lyöntimetallit, lyöntikkultaa, lyöntihopeaa jne.. Olivat minulle entuudestaan kokematon maaperä, mutta pelkäämättömin ottein koetin ottaa asoista selvää ja hankkia moisia käsiini. Paikallisesta Sinelli-liikkeestä löysin Fimon valikoimiin kuuluvia lyöntimetalleja, kultaa ja hopeaa siis. Alumiinia ne ilmeisimmin ovat, mutta värit mukailevat kultaa ja hopeaa.

Perusidea siis on, että lyöntimetalli / lehtikulta kiinnitetään sille tarkoitetulla liima-aineella. Purkissa lukeepi: Size for leaf metal. Ainetta levitetään puhtaalle, pölyttömälle ja rasvattomalle pinnalle ohut tasainen kerros, aineen annetaan ”tekeytyä”. Noin 15min päästä aine on muodostanut tahmean pinnan, jonka päälle lehtimetalli asetetaan, painellaan jollakin pehmeähköllä, sudilla, rievulla, tms. Tämän jälkeen sudilla harjataan metallia, jolloin ylimääräiset metallit irtoilevat pois. Eli kansanomaisesti sanottuna, ne kohdat joissa mokasit liiman levityksessä, lähtevät irti ja onnekkaimmat palaset pysyvät kiinni. Yhtäkaikki, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Ihan uutta puhtia saa joihinkin varsin arkisiin juttuihin, vähän glamouria.

Ja mitenkäs sitten päädytään tuohon kuvassa olevaan kosmiseen väri-iloitteluun.. Siinä kuvaan astuvat samaisesta askarteluliikkeestä ostetut Alcohol Ink:it. Nopeasti kuivuvat ja läpikuultavat alkoholipohjaiset musteet muodostavat nopeasti metallisille pinnoille erilaisia värimaailmoja. Ja käyhän nuo suoraan puullekkin, periaatteessa petsistähän tuossa on kyse, jonka litrahinta on päätä huimaava. 15ml maksoi 4,60€, ihan oman mielenterveyteni tähden en lähde sitä laskemaan, näkeehän tuosta jo otsallakin. Ja jos itse tykkää sekoitella, niin resepti on kyljessä. Se toinen vaihtoehto noiden värien loihtimisellehan olisi ollut erilaiset kemikaalit, mutta päädyin sitten aitaa alittamaan. Ihan tyytyväinen olen. Sorvaustyö tosin koki pienen onnettomuuden.

Itse pullo, tms. On siis sorvattu kolmesta eri puusta. Pohja jossa on tuota väriloistoa, on koivua, hiukkasen lahoa sellaista. Pääliosa on jalavaa, jossa myöskin hiukkasen lahoa ja kaula on sitten ihan tervettä pähkinää. Kaula on koottu sekmenteistä, ja esinettä kohdannut onnettomuus aiheutti sen, että piti periaatteessa jättää kaulaan vain porattu reikä, eikä sen isommaksi avartaminen käynyt enään lukuun. Lahohko koivu päätti hieman antautua jalava osan liimauksen jälkeen, ja koko komeus kierähti lattialle. Tästä taas sen verran viisastui, että vaikka se lahoin puu olisikin kaikista kauneinta, niin ei ei aina kestä. Onni onnettomuudessa oli se että palaakaan ei irronnut ja putelin sain sorviin vielä kiinni kaulan viimeistelyä varten. Lyöntimetalliosiossa on pintana spraylakkaa, joka ei värejä liuottanut. Ja loppu osa pullosta on käsitelty sellakalla.

Kaulakoru ja korurasia
Kummitytöllä oli syntymäpäivät ja pihiin tapaani tein taas itse jotain. Sorvailin erikokoisia ja mallisia helmiä, eri puulajeista ja kokosin niistä helminauhan. Sorvasin myös korulle rasian, jonka kanteen taiteilin lapsille tutun kissahahmon. Sisä ja ulkopintaan useampi kerros lakkaa, niin kestää sitten vähän kovempaakin käsittelyä.

Puunuija
Aina ei kaikkia työkaluja haeta kaupasta. Tuli ihan pakottava tarve pienehkölle puunuijalle, ja jos en paljoa valehtele niin 20 minuutin päästä sillä jo oltiin työntouhussa. Varsi on saarnea ja pää jalavaa. varsi on päästä halkaistu ja siihen on asetettu kiila, joka siis levittää varren päätä, kun se painuu kolonsa pohjalle. Varsi kiilautuu näin paikoilleen eikä irtoa nuijalla naputeltaessa.

Kynttilänjalka saarni
Lopuksi vielä se ”lupailtu” pienempi kynttilänjalka, tämäkin on pöytäkynttilöille suunnattu, mutta voipi toki käyttää joillekkin muillekkin asioille tarjoilualustana. Pintakäsittelynä Osmo colorin musta öljyvaha. Siitä suurin osa siis hangattu välittömästi pois, jolloin sen tummat pigmentit korostavat näyttävästi saarnen syyrakennetta. Huokoisempi puuaines imee väriä nopeammin itseensä ja tulee tummemmaksi.

Share

Sorvaus päivitys

On pitänyt taas pidempään jo postailla tästä niin rakkaasta aihealueesta, sorvaamisesta siis. Pari kuvatusta joistakin viimeksi tekastuista jutuista ja jotain sepustusta.
A) Lelukoira puusta
Lelukoira puusta
Sorvi on näppärä väline, sillähän tekee paljon, totesin hiljaa itsekseni tässä taannoin. Lelukoiralle oivat renkaat sorvasin tammesta, kovat sliksit on Mustilla allaan. Koiran runko on vaahteraa, sopivasti sydän tummaa ja raidallinen, lähes luonnollisella tavalla.

B) Kynttilänjalka
Kynttilänjalka kolmelle pöytäkynttilälle saarnesta
Saarnesta ja mustalla osmolla käsiteltynä saa kynttilänjalkakin ihan uutta ilmettä. Lautaset ja varsi luonnollisesti sorvattu erillisinä. Kolme pöytäkynttilää tuohon mahtuu, ihan näyttävän ja ei niin paloturvallisen kattauksen tuosta saa. No pitää vaan muistaa, että niitä kynttilöitä ei jätetä yksikseen palamaan. Mutta tässä on oivaa joululahja ideaa, tuommosen hinta voisi pyöriä jossakin 150-200e hujakoilla. Tarkoitus olisi tehdä muutamaa eri korkeutta, tuo kuvan malli on sellaset 48cm.

C) Omenapuusta luonnollisesti
Omenapuu esineet
Pitihän sitä kannuideaa, joka päässä jo pidempää muhinut, testata ihan käytännössä. Omenapuun palassa oli oksa sopivasti nokkaa varten. Pitää kyllä todeta, että oikeanlaisen taltan puuttuessa syvempien onteloiden työstäminen on yhtä helvettiä. Rengastaltalla ei haluttua syvyyttä pääse ilman tutinoita työstämään. Vähän kutkuttaakin sellaiset lastunrajoittimelliset ontelotaltat.. Mutta omenapuuhun palatakseni, onhan siinäkin ihan maukkaita kuvioita, ja väri varsin kaunis. Isompiin juttuihinhan siitä harvemmin on, mutta sorvaukseen nuppeja kahvoja yms.

D) Katajan tuoksua
Kataja kulho
Katajaakin sorvailin taas pitkästä aikaa. Liimailin vähän isomman limpun ja sain ihan näyttävän kokoisen vadin aikaiseksi. Toki niitä halkeamia ja pari oksaakin sieltä löytyy, ne tuon katajan osalta kuuluu vähän asiaan. Kulhon halkaisija 22,5cm ja korkeutta 7cm. Tuoksu on katajalle tyypillinen ja värikin hyvin monivivahteinen.

Share