Avainsana-arkisto: visa

Kevätpäivän sahaus 2019

Pääsin pitkästä aikaa osallistumaan Pro puun perinteikkääseen kevätpäivän sahaus -tapahtumaan. Muutama vuosi tässä pääsi jo vierähtämään ettei tuollaisen tuoreen vasta sahatun puun tuoksua ollutkaan päässyt haistelemaan. Tänä vuonna vannesahan oli paikalle kiskonut Helsingistä AAA-sahakone. Aamusta jo oli aistittavissa hyvät sahauskelit, pikku pakkasta, mutta aurinkoista. Päivän mittaan lämpötilakin nousi plussan puolelle selkeästi ja aurinkoa riitti, mitä parhain ilma viettää aikaa ulkosalla. Näytösluonteinen tapahtuma keräsi paikalle satunnaisten ohikulkijoiden lisäksi salpauksen opiskelija ryhmän.

Sahattavana oli mäntyä, vaahteraa sekä visakoivua. Visaa ei sahaushommiin ole juuri päätynyt, mutta nyt kun on käynnissä Visa-hanke, niin Luke järjesti meille muutamia runkoja sahattavaksi. Osa visatukeista lähtee viilutettavaksi. Visa-hankkeessa päämääränä olisi visan brändäyksen lisäksi löytää sille enemmän käyttöä, eritoten visakkojen harventamisesta saatavalle ns. vähempiarvoiselle visalle pitäisi löytää sijoituskohteita. Visan kasvattajien metsistä alkaa lähivuosien kuluessa tulla korjuukokoista runkoa ja tuolle arvopuullemme kaipailtaisiin kovasti tuoreita käyttökohteita. Visakoivu ulkonäkönsä lisäksi eroaa tavallisesta koivusta puuaineksensa ominaisuuksien puolesta oleellisesti. Visa kasvaa hitaammin ja syheröisesti, puuaines onkin tavallaan sitkeämpää ja tiviimpää, mutta taas huomattavasti ikävämpää esimerkiksi höylätä kuin suorasyiset puuainekset. Visasta voisi todeta, että kauneudella on hintansa.

Ei pidä väheksyä muitakaan puistojemme ja pihojemme puita, niistä löytyy vallan kauniita syykuvioita ja värejä. Kuvan vaahterassa sydänpuuhun on tullut jonkin asteista kovalahoa, tumman ruskean ja harmaan kautta erilaisiin vihreän sävyihin ja läskissä paikoin jopa lähes lumenvalkeaa puuainesta. Vaahtera mielletään puuaineena yleensä todella vaaleaksi, mutta jos omia tekemisiäni vilkuilee taaksepäin, niin kun on saanut näiden piha- ja puistopuiden kanssa touhuta, on värimaailma ollut erittäin rikas ja kylläinen.



Share

Joulun kellot

Kuvasarja ja pieni sepustus vaiheista. Joulun kellot, vaikka kuusen koristeeksi. Materiaalina kotimainen visakoivun oksa, pintakäsittelynä pellavaöljy sekä mehiläisvaha, Ripustusnaru pellavanarua.
making_xmas_bell
Ahion kiinnitys, tässä nelileukapakkaan. Karkea pyöristys rouhintataltalla ja loppu pyöristys neidonkynnellä, kuten myös päädyn tasoitus
making_xmas_bell
Päädystä sisään neidonkynnellä ja halutun muotoisen ”kupin” muotoilu.
making_xmas_bell
Leveämmät reunat, näin kellomaista muotoa myös siäpinnalle. Tämän jälkeen sisäpinnat voi hioa. Sorvista kierrokset alas ja papereissa karkeasta hienompaa kohden edeten. Papereina 120, 180, 240, 320 ja 400. Paperit ovat Mirkan valikoimista 50mm leveää kangasselkäistä nauhaa aina 320 karkeuteen asti. 400 karkeus on Mirkan foamiselkäistä, myöskin rullatavaraa, joskin wc-paperi -tyyliin katkopaloin.
making_xmas_bell
Ripustusnarulle voi jo tässä vaiheessa porata reiän, näin se tulee mukavasti keskitettyäkin.
making_xmas_bell
Seuraavaksi aletaan muotoilla ulkopintaa, neidonkynnellä haettu kellon reuat.
making_xmas_bell
Kellon sisäpinnan syvyys kannattaa mitata ja merkitä hyvissä ajoin, jottei vahingossa ulkomuodosta tulee liian pientä tai isoa.
making_xmas_bell
Erotustaltalla voi alkaa rajaamaan kellon yläpintaa. Liian ohueksi ei kannata ottaa, jottei kellon muotoja sorvattessa ala syntymään vaappumista ja väsymistä.
making_xmas_bell
Kellon muodot syntyvät helposti yhdelläkin taltalla. Lieriösorvauksesta kun on kyse, neidonkynnen muotoon teroitettu kourutaltta on oivallinen väline. Sillä syntyy niin koverat kuin kuperatkin muodot. Lisäksi sillä pystyy nopeasti sorvaamaan myös päätypuuhun onteloita, eli tuon kellon vaatiman sisämuodon.
making_xmas_bell
Kun haluttu muoto on saavutettu, suoritetaan ulkopinnankin hionta.
making_xmas_bell
Hiottuun pintaan levitetään rätillä pellavaöljyä, jonka päälle vielä vähäsen mehiläisvahaa. Pellavaöljyiset rätit voivat leimahtaa itsekseen liekkeihin, joten niiden asianmukaisesta hävityksestä / sijoituksesta on syytä huolehtia.
making_xmas_bell
Pintakäsittelyn jälkeen kellon voi irottaa esim. erotustaltalla. Narun pätkä ripustuslenkiksi, narun voi nyt pujottaa poratusta reiästä läpi.
making_xmas_bell
Kokoelma joulun kelloja, jokainen on yksilö, niin puun syykuvion kuin pienten muoto erojenkin suhteen. Kun muutaman on sorvannut alkaa löytymään sopiva rutiini ja päivän päätteeksi on kelloja ripustaa vaikka naapurinkin joulukuuseen.
Puulajeja vaihtelemalla saa eri värisiä ja eri tuoksuisia kelloja aikaiseksi. esim. katajasta saa erittäin hyvältä tuoksuvat kellot.

Share

Pienesineitä 2011

Pienimuotoinen kuvapäivitys, muutama pienesine vuodelta 2011.

sorvatut pyökkiset kulhot
Pyökistä tuli sorvattua pieni sarja erikokoisia kulhoja. Näistä isoin noin 22cm halkaisijaltaan. Pyökki oli melko mielenkiintoinen sorvattava. Kokeilkoon ken tahtoo, itse luultavasti jätän jatkossa väliin. Pyökin kosteuseläminen on melkoista ja ainakin isommasta kulhosta sen jo näkee, mielenkiinnolla seuraankin miten paljon se muuttaa muotoaan vuodenaikojen kuluessa.

Sorvattu jatoba nuija
Sorvasin talttailua varten sopivan pienen nuijan, puuksi valikoitui sopiva palanen jatobaa. Ihan mukava sorvattava, melko kovaa. Manto- ja sydänpuun väri ero olisi tällä aineella huomattava, joten sorviin sellainen välipala sopisi mainiosti.

Sorvattu pahka lautanen
Isommasta pahkasta sahattu siivu päätyi sorviin ja siitä muotoutui lautanen. Pahkat ovat väritykseltään ja syykuvioltaan usein hyvin mielenkiintoisia, joten niistä on mukava valmistaa erilaisia taide/käyttöesineitä.

Pannunaluset visakoivu
Hyvin yksinkertaiset kepeät pannunaluset visakoivusta. Pienistä jäte soiroista valmistettu satsi pannunalusia.

Tarjotin saarni, musta
Saarnesta valmistettu tarjotin, käsitelty mustalla öljypetsillä. Saarnen kaunis syy on mustasta väristä huolimatta hienosti esillä, musta ehkä jopa parantaa sitä.

Sorvatut visa-aluset
Ja vielä pari pientä sorvattua visakoivuista alus lautasta.

Share

Voidellen visalla

Visa – Tuo sairaus joka saa puun syykuvion niin koreaksi. Arvostettu ja arvokas, viimeisin ostettu visa jota olen sorvannut, maksoi 10€ kilolta. Ja jos kuivatun koivun litrapaino liikkuu 600 gramman hujakoilla, maitopurkillinen visaa maksaa 6 euroa.

Monet muutkin puulajit maksavat ihan mukavasti, joten on hyvin suotavaa käyttää tuosta materiaalista kaikki mahdollinen. Olenkin pyrkinyt hyödyntämään mahdollisimman paljon myös kaikkea jämäpalaa ja ylijäämää. Tokihan puu palaa ja sillä saa sitä myöten lämmitettyä. Minulla ei tällaista lämmitystarvetta tällähetkellä ole, joten koitan loihtia jotakin ilahduttavaa, persoonallista ja käytännöllistä.

Voidellen visalla
(Jämäpuista valmistetut: voiveitset visakoivua ja tervaleppää, kannelliset rasiat koivua sekä kierrätys nahkaa.)

Voiveitsi on vallan mainio lahja ja mikä parasta se valmistuu käden käänteessä roskalavalta löytyvistä soiroista. Vähän ylellisyyttä aamupalapöytään saa kun kattaa levitteen kaveriksi veitsen joka on valmistettu eksoottisesta puusta tai kotoisesta visakoivusta. Ja parastahan on jos tuotteella on jokin tarina. Työharjoittelupaikassa Pro puun verstaalla tein kaksi isoa tervaleppäistä ”lankku”pöytää. Nämä Tapio Anttilan suunnittelemat pöydät olivat esillä syksyn 2011 Habitaressa Puu Infon osastolla. Pukkijalkoja pöydille tehdessä jäi materiaalista muutamia ohkaisia soiroja, joista kuin itsestään sai parit voiveitset hieraistua. Nuo tervalepät ovat muuten Mukkulan kartanon puistosta, joten voiveitsillä riittää historiaa kerottavaksi.


Visakoivuinen rasia luonnollisella reunalla
(Visakoivuinen rasia, luonnollisella tuohireunalla)

Puu elävänä materiaalina on kaunista ja liian monesti sitä pyritään peittämään. Oksia vältellään ja kaarnaa ei näe juuri missään. Koivun tuohi on erittäin kestävä materiaali, metsässä kaatuneesta rungostakin lahoaa ja mätänee se puuaines pois ja tuohi jää pidemmäksi aikaa ”eloon”. Eipä ihmekkään kun ennen tehtiin tuokkoset ja virsut tuohesta, sekä kontit ja muut kantovälineet.

Share

Sorvausta

Sorvaus on erittäin mielenkiintoinen ja mukava tapa työstää puuta. Paljoa en vielä ole ennättänyt sorvailemaan, mutta sitäkin intensiivisemmin silloin kun mahdollisuus on koittanut. Ensimmäiset kokemukset sorvaamisesta on peruskoulu ajoilta, kun pari kynttilän jalkaa koulussa pyöräytin. Siitä nyt on aikaa vierähtänyt yli 15 vuotta, joten johan se on ollut aika päästä uudestaan sorvin ääreen.


(tältä se näyttää, Salpauksen tiloissa Lahdessa vipusenkadulla)

Sorvauksesta lisää myöhemmin, tekniikoista ja aihioista. Märkäsorvaus ja puun omilla ehdoilla liikkuminen ja sen kauneuden esiin tuonti on se joka minua tässä hommassa viehättää. Laitetaan parit kuvat sorvauskurssin tuloksista.


(kulho, visakoivu, vaha)


(kulho, kataja, parafiiniöljy)


(pikari renkaalla, visakoivu, parafiiniöljy)


(kulho, visakoivu, vaha)

Share