Visa – Tuo sairaus joka saa puun syykuvion niin koreaksi. Arvostettu ja arvokas, viimeisin ostettu visa jota olen sorvannut, maksoi 10€ kilolta. Ja jos kuivatun koivun litrapaino liikkuu 600 gramman hujakoilla, maitopurkillinen visaa maksaa 6 euroa.

Monet muutkin puulajit maksavat ihan mukavasti, joten on hyvin suotavaa käyttää tuosta materiaalista kaikki mahdollinen. Olenkin pyrkinyt hyödyntämään mahdollisimman paljon myös kaikkea jämäpalaa ja ylijäämää. Tokihan puu palaa ja sillä saa sitä myöten lämmitettyä. Minulla ei tällaista lämmitystarvetta tällähetkellä ole, joten koitan loihtia jotakin ilahduttavaa, persoonallista ja käytännöllistä.


(Jämäpuista valmistetut: voiveitset visakoivua ja tervaleppää, kannelliset rasiat koivua sekä kierrätys nahkaa.)

Voiveitsi on vallan mainio lahja ja mikä parasta se valmistuu käden käänteessä roskalavalta löytyvistä soiroista. Vähän ylellisyyttä aamupalapöytään saa kun kattaa levitteen kaveriksi veitsen joka on valmistettu eksoottisesta puusta tai kotoisesta visakoivusta. Ja parastahan on jos tuotteella on jokin tarina. Työharjoittelupaikassa Pro puun verstaalla tein kaksi isoa tervaleppäistä ”lankku”pöytää. Nämä Tapio Anttilan suunnittelemat pöydät olivat esillä syksyn 2011 Habitaressa Puu Infon osastolla. Pukkijalkoja pöydille tehdessä jäi materiaalista muutamia ohkaisia soiroja, joista kuin itsestään sai parit voiveitset hieraistua. Nuo tervalepät ovat muuten Mukkulan kartanon puistosta, joten voiveitsillä riittää historiaa kerottavaksi.



(Visakoivuinen rasia, luonnollisella tuohireunalla)

Puu elävänä materiaalina on kaunista ja liian monesti sitä pyritään peittämään. Oksia vältellään ja kaarnaa ei näe juuri missään. Koivun tuohi on erittäin kestävä materiaali, metsässä kaatuneesta rungostakin lahoaa ja mätänee se puuaines pois ja tuohi jää pidemmäksi aikaa ”eloon”. Eipä ihmekkään kun ennen tehtiin tuokkoset ja virsut tuohesta, sekä kontit ja muut kantovälineet.