Ystäväni puheli taannoin indian clubs -keiloista, joita siis käytetään treenaamiseen / kuntoiluun. Kiinnostuin asiasta, jo pelkästään sen takia että kyseessä oli tuote joka valmistetaan sorvaamalla. Keilat muistuttavat siis pitkälti jonglöörauksessa tai keilahallissa nähtäviä keiloja. Ja tekemäni pinnallisen tutkimuksen mukaan keilojen ulkomuodoilla ei tarkkoja kriteerejä edes ole. Materiaali vaihtoehtojakin on puun lisäksi myös muita. Minullehan tuo puu oli varsin luonnollinen vaihtoehto, valkkasin testikeiloihin materiaaliksi vaahteraa sekä tammea. Koetin googlata vähän suuntaa antavia mittoja, jotten ihan metsään menisi mittasuhteiden ja keilan lopullisen painon kanssa. Keiloista tuli reilut 40cm pitkiä ja n. 9cm pulleita. Isoilla liikeradoilla on jo vaarana pudotella normaali huonekorkeudella varustetusta asunnosta katon rappaukset, Laji sopiikin paremmin avariin tiloihin, esimerkiksi ulos. Mutta sopivasti kun raivaa tilaa ympärileen pystyy kotosallakin useita erilaisia liikkeitä suorittamaan tuhoamatta paikkoja.

Sorvaamani keilat painavat n. 900g kumpainenkin, aihiot olivat hyvin identtiset, joten lopputuloskin on silmämääräisesti riittävän samanlainen. Painoeroa noille tuli n. 10g, mutta sen asian saa kalibroitua, vaikka poraamalla painavamman keilan pohjaan pikkuisen reiän. Googlen kuvahaulla löytyy melkoinen määrä erilaisia keiloja, mm. kuvia jostain historian syövereistä, joissa ”keiloina” on suhteellisen massiivia pöllejä. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei vajaan kilon painoisilla kalikoilla saa tuloksia aikaan, mutta tovin heilumisen jälkeen voi jo olla eri ääni kellossa. Harjoitus ylävärtalon osalta on hyvin kokonaisvaltaista aina sormista lähtien. En lähde sen kummemmin ohjastamaan lajin saloihin, kun en itsekkään ole vasta kuin pitaa raapaissut, mutta buustiksi lisään tähän loppuun videon youtubesta, jonka saattelemana voikin sitten hiljalleen ajautua syvemmälle Indian clubsien pauloihin..