Muutaman kuvan päivitys sorvauksista ja jokunen miete asian tiimoilta. Tässä kiireiden keskellä sorvailin muutamat korut pikkusiskolleni, niistä kuvat myöhemmin julki. Siinä tuli muutama erikoisempi kokeilu suoritettua haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi. Kaivelin varastosta esiin myös kesällä kuivamaan nostamiani lahotettuja koivuja. Kiehtovaa grafiikkaa luonto muodostaa, kun sienet iskevät puuhun.
Puumunat
Jo tuossa aiemmin postasinkin tämän omenapuisen munan. Vieressä siitä mainitusta koivusta sorvattu toinen versio. Onttoja sisältä molemmat, eräänlainen ”ruumiinavaus” näkemys on näiden pohjalla ollut ideana, jatko kehitystä odotellessa. Ihan kokopuisia munia pitää kyllä ennen pääsiäistä sorvailla, jos vain millään ehdin.
Kannellinen astia
Englanniksi finial on tämä koriste nuppi joka astian kannessa on. En vaan löytänyt sille suomenkielistä nimitystä. Muutenkin tuntuu ajoittain vaikealta löytää kaikille sorvatuille asioille asianmukaiset suomenkieliset nimet. Tämäkin tuote voisi olla englanniksi vessel tai yksinkertaisesti box, astia ai rasia. Kansi on padoukkia ja sen päällä nököttää vaahterasta sorvattu somiste. Astia itsessään koostuu mahonkisesta kulhosta jonka yläpintaa peittää pala samaista vaahteraa kuin finialissakin.
Tämän esineen sisäpintaa koristaa lehtikultapinnoite, tiedän että turhaa kikkailuahan se on, mutta niinhän suurin osa ihmisten tekeleistä ylipäänsä onkin. Omien taitojen ja kykyjen harjaannuttamista ja kehittämistä tämä minulle on. Astian pohja on tehty pyöreäksi, joten astia on ns. keinuvaa mallia.
Koivusta on moneksi
Lahotettua koivua, ulkomaisilta sivuilta löytyy spalted birch nimikkeellä toinen toistaan maittavampia esineitä kyseistä materiaalista valmistettuna. Vastaavalla tavalla lahottajasieni saadaan myös muishin puulajeihin tarttumaan ja erikoisia värimuutoksia aikaiseksi. Melkoisen tylsähköstä pyökistäkin tulee erittäin taiteellisen näköistä tavaraa kun sen annetaan hieman ”pilaantua”. Haittapuolena pidettäköön puun lujuuden oleellista kärsimistä, liian haperoksi päässeestä pusuta on vaikea loihtia mitään edes vähää kestävää tuotetta.
Visakoivu, tuo ainoa meillä kasvava ”eksoottinen” puu, pitää pintansa yhtenä sorvaus suosikkinani. Viimeaikaiset värjäyskokeeni visan kanssa ovat taas nostaneet inostusta säätää enemmänkin aiheen kanssa. Materiaalin hinta vain on sellainen ettei sitä ihan huvikseen harjaa lattialta roskikseen, kultasepät kun voivat omat hionta jätteensä kerätä ja sulattaa uudestaan käyttöön, sorvi lastulle en samanlaista käyttökohdetta ole vielä keksinyt. Kuvassa oleva kulho on sorvattu pienehköstä visarungon pätkästä, voipi olla ollut myös oksakin. Luonnollinen kaarnan alainen pinta on jätetty kulhon reunoille, näin n. 15cm pätkästä joka on ollut 10cm halkaisijaltaan saadaan aikaiseksi soikea kulho.