Näyttelyn esineistön osalta kanssani yhteistyössä olleiden henkilöiden yhteystiedot löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Kirsi Vahtera, Routa design
Inari Alasoini, Rautasydän
Tuomas Vilpakka, 3D Tilaihme
[print_gllr id=935]
Ajattelin vielä hieman lisätä jauhantaa liittyen noihin lyöntimetalleihin. Noniin puretaan ensin nuo merkit/valmistajat käyttämieni tuotteiden takaa. Staedtler Fimo, lehtimetallit ja kiinnitysaine. Samaan sarjaan kuuluu myös jonkin sortin lakkaa. Suomeahan noiden tuotteiden kääntöpuolen selosteista ei löydy, mutta ontuvallakin englanninkielen taidolla ohjeistuksen ymmärtäminen on mahdollista. Joskin pientä harjoittelua ja kokeilua noiden käyttämisen opettelu vaatii.
Ohuen ohueksi hakattu metallilehti on hyvin haurasta ja ajoittain melkoisen konstikasta saada oikeaan paikkaan edes suhteellisen tasaisesti ja ehjänä. Pinnan lopputulos on yllättävänkin tasainen vaikka lehti hieman ryppyyntyykin. Tärkeintä onkin että liima-ainetta on riittävästi ja tasainen ja tekeytynyt kerros. Ja luonnollisesti on olennaista ettei tahmealle pinnalle ole pahemmin ehtinyt pölyä tai muita epäpuhtauksia heikentämään tarttuvuutta. Jos kyseessä olisi hieman tyyriimpää 24 karaatin lehtikultaa, niin tulisi varmaan otettua kaikki ylimääräiset mujut tarkasti talteen.
Yksinkertaiset ohjeet:
1. Levitä sudilla liima-ainetta kohtiin joihin haluat lyöntimetallia kiinnittää, levitä tarkasti mahd. tasainen kerros, ei liikaa, mutta ei pihistellenkään.
2, Venaa vartti (kato purkin kyljestä aika, jonka se vähintään vaatii ”kuivahtaakseen”)
3. Aseta lehtimetalli liima-ainetta sisältävän pinnan päälle esim puhtaan siveltimen tai pehmeän rievun avulla, painele se kiinni alustaan. Metalli tarttuu nopeasti eikä sen uudelleen asettelu ole juurikaan mahdollista, paljaaksi jääneisiin kohtiin voit painaa uudet palaset.
4. Vartoo pari tuntia ja harjaa pensselillä ylimääräiset metallit pois.
5. Viimeistele pinta sopivalla lakalla.
Aika nopeastikkin noita vaiheita voi edetä, ainakin itse olen melko pian kiinnittämisen jälkeen harjaillut ylimääräiset pois. Sopinee monile muillekkin pinnoille, ei pelkästään puulle.
Ja noita saa ainakin Sinellistä, myös slöjd-detaljer myy toisen merkkisiä vastaavia materiaaleja.
Silkkipaino eli seripaino on painomenetelmä, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painopinnalle. Painopinnaksi kelpaa melkeinpä mikä vain, ja väreinä voidaan käyttää hyvin laajaa repertuaaria. Menetelmä perustuu seulakankaan kykyyn läpäistä värejä, joiden asemointia painopinnalla rajoitetaan kaaviolla. Siirrytään suoraan tähän pienimuotoiseen testaukseen aiheen parissa..
Työstin kuvankäsittely ohjelmalla mieluisen kuvan ja tulostin sen kaaviopaperille. Leikkasin halutut kohdat pois saadakseni sapluunan. Terävä askarteluveitsi on tässä hommassa vallan ehdoton. Joskin tämä käytössäni ollut pitkäteräinen malli ei pyöreitä muotoja veistä ihan parhaiten. Painopinnoiksi olin varannut pari t-paita sekä vaneria. Puulle painaminen on varmasti jatkossakin sellaista jota pitää koettaa jalostaa eteenpäin.
Seula näyttää tältä, kun kaavio on sen pohjaan jämähtänyt. Sapluuna siis asetetaan painopinnalle ja seula sen päälle. Väri levitetään seulalle ja raakelilla väri painetaan seulan läpi painopinnalle. Kun ollaan siinä uskossa että väri on välittynyt seulan läpi haluttuun kohteeseen, voidaan seula poistaa pinnalta ja tarkastaa vahingot.
Seulan poistamisen jälkeen tarvitsee kuvaa jossain määrin korjata. Tässä tapauksessa pienellä pensselillä maalasin kohdat, jotka kaavion kasassa pysymisen vuoksi oli ”silloitettava”. Toinen tapa olisi ollut asemoida kankaalle kaikki nuo sisäkkäiset sapluunan osat, kuten A-kirjaimen tuo pikku kolmio, jne. Väreinä käytin kangasvärejä, jotka vaativat kuivuttuaan vielä silittämisen silitysraudalla. Tämän jälkeen niiden pitäisi kestää 40 asteen konepesua, nähtäväksi jää pitääkö tämä paikkaansa.
Puulle painaminen tapahtuu samoin kuin kankaallekkin, puun syykuvio ja mahdollinen epätasaisuus antaa oman ainutlaatuisuutensa painettavalle kuvalle.
Kalle Mustonen & Jussi Valtakari
Pro Puu -galleria 6.- 29.9.2012
Puuveistoksista puhuttaessa monelle tulee varmaan mieleen Vaahteramäen Eemeli ja Eemelin tekemät puu-ukot. Aika vahvat mielikuvat niistä aikoinaan on tullutkin, vaikka en muista kuvia nähneenikään. No ne mielikuvat puu-ukoista karisivat kyllä välittömästi, Pro puu -gallerian tilan kun ottaa haltuun jättiläismäinen puinen Lego-ukko. Veistos on itseasiassa niin iso, ettei pää ole mahtunut paikoilleen vaan on sijoitettu lattialle, vähän etäämmäs muusta kokonaisuudesta. Ja huonekorkeuttahan on yli kolmen metrin. Legohahmo on nimetty – Trojan, ja onhan se sen kokoinen että sinne sisään mahtuisi muutama sotilas. Kalle Mustoselta on esillä myös veistokset, jotka tuovat mieleen vuoren huiput. Palikoista kasatut levyt jotka on viestetty muotoonsa – Imaginary mountains.
Jussi Valtakari on vuorostan tuonut niitä pienempiä ihmishahmo puuveistoksia. Puu-ukkot on asetettu pitkälle seinähyllylle, ja niiden vuoropuhelu on selvästi aistittavissa. Teoksen nimi: Ole huoleti. He eivät näe sinua, mutta sinä näet heidät. -Kertoo jo paljon, Seitsemän harmaisiin puettua hahmoa, ovat kuin jonkin sortin tunnistusrivissä.
Ehdottomasti tutustumisen arvoisia veistoksia giganttista ja mieltä lämmittävää, sekä pientä ja tarkkaa taidokkuutta.
Saunan rakennus on saatu vihdoinkin päätökseen. Neljän ylitäyden työpäivän hedelmä on nyt koelämmitetty ja todettu toimivaksi peliksi.
Autossa on vielä sammutustöihin vaadittava kalusto tallella, joten kylpyvettä on kätevästi saatavilla, mikäli vain on tankkiin muistettu pumpata vettä.
Sauna on ihan mukavan kokoinen ja vetää useamman henkilön. Kota kiuas vesivaipalla takaa varmasti riittävät löylyt.
Tunnelman luojana pimeämpiin saunomishetkiin näppärästi upotetut LED-valot. Valoilla on oma oma akku ja ne on kytkimellä käytettävissä. Akun lataus tulee hoitumaan aurinkopaneelin avulla.
Kiuas on tietenkin puulämmitteinen, perinteisiä löylyhetkiä vaalien. Ja lämpöhän siitä riittää. Pienellä määrällä puita saatiin koepoltossa lämpötila jo nousemaan 70 asteeseen, eli lupaavalta vaikuttaa.
FIREFIT paloautosauna on täällä Lahdessa vielä pari päivää, ja jatkaa sitten matkaansa kohti Helsinkiä yms. ja lopullista määränpäätään Saksaan.