Verstaan puolella on pitänyt kiirettä, ja asiat joita on pitänyt tänne suoltaa on jääny vähemmälle. Mutta koitetaan välillä purkaa niitä heinäkuussa tapetilla olleita asioita.
Sorvauksesta on pitänyt pikkuisen kirjoitella havaintoja. Sain tässä taannoin verstaalle muutamia mukavan oloisia puita. Sellaisia sorviin sopivia. Yllä kuva ensimmäisestä kummastelun aiheesta, eli tuosta ”Simpson”-puusta, joka on siis omenapuuta. Tempasin vannesahalla rangan pikku aihioiksi ja vedellä notkistettua liimaa pintaan. Tällä toivoin, että saisin palikat pysymään mahdollisimman halkeamattomina niiden kuivuessa. Mutta väri kävi kovasti kummastuttamaan. Lieneekö sitten ollut liiman ja tuoreehkon puun omien nesteiden jokin kemiallinen reaktio. Liimakaan ei ihan tavallista puuliimaa ollut, vaan Kärkkäiseltä heräteostona ostettua gorilla-liimaa. Kirkasta liimasaumaa mainostivat, joskin liima oli tuoreena aavistuksen kerman väristä.
Ihan kaikkea en liimaillut vaan vähän piti sorvissakin pyöräyttää. Tuorean ja tuoreahkon puun sorvaamisessa on oma viehätyksensä. Ensinnäkin se on yleensä vaivatonta sorvata ja toiseksi lopputulos kuivahtamisen jälkeen on aina jossain määrin yllätys.
Sellaista ”siivellistä” kulhoa on pitänyt useasti koettaa ja tälläkertaa omppu puusta sellaisen pyöräytin. Kaarna pysyi hyvin kiinni, ja muutenkin puu oli varsin hyvänlaatuista mukavaa työstää. Tuota vaaleaa läskiä on vain suhteellisen paljon, siltä osin erikoista. Koetin sorvata sopivan ohuen siiven ja kulhon seinämän, jotta kipon kuivuessa vältyttäisiin halkeamilta.
Kuva kolmen päivän päästä kertoo miten muoto on muuttunut kuivuessa.
Lisätään pieni kuvakimara joistakin viimeaikoina sorvatuista esineistä.
[print_gllr id=697]
