Kirjoittajan arkistot:Tapio Kangasniemi

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Puumunat vaahterasta
Vastaus: muna.. Kanaa en vielä olekkaan tehnyt, jos ei savesta muovailtua kukkopillin irvikuvaa voi moiseksi laskea. Puumuna on siis kananmunaan verrattavissa oleva puinen vastine. Koriste-esine, tai jotain vastaavaa. Munan muotohan on vähän määrittelemätön, joten periaatteessa sitä sorvatessa ei pahasti voi mennä mönkään. Itse valitsin näihin kahteen testimielessä sorvattuun esineeseen puuksi vaahteran, jossa mukavasti luonnetta tuova raita syiden välissä. Pellaöljy jota käytin munien pintakäsittelyyn on vaaleaa vaahteraa muuttanut oleellisen paljon tummemmaksi, ehkä jopa hieman punertavaksi. Pellavaöljy ei tuoreena omasta mielestäni haiskahda kovinkaan hyvältä, mutta kuivahdettuaan se katoaa lähes kokonaan, tai ainakin muuttuu miellyttävämmäksi.

Lyöntimetallit

Sorvattu laakea pullo
Lähdin pienelle tutkimusmatkalle, erään toisen projektin siivittämänä. Toisesta projektista lisää ensi kuussa avautuvan rauta-aika -näyttelyn tiimoilta. Lyöntimetallit, lyöntikkultaa, lyöntihopeaa jne.. Olivat minulle entuudestaan kokematon maaperä, mutta pelkäämättömin ottein koetin ottaa asoista selvää ja hankkia moisia käsiini. Paikallisesta Sinelli-liikkeestä löysin Fimon valikoimiin kuuluvia lyöntimetalleja, kultaa ja hopeaa siis. Alumiinia ne ilmeisimmin ovat, mutta värit mukailevat kultaa ja hopeaa.

Perusidea siis on, että lyöntimetalli / lehtikulta kiinnitetään sille tarkoitetulla liima-aineella. Purkissa lukeepi: Size for leaf metal. Ainetta levitetään puhtaalle, pölyttömälle ja rasvattomalle pinnalle ohut tasainen kerros, aineen annetaan ”tekeytyä”. Noin 15min päästä aine on muodostanut tahmean pinnan, jonka päälle lehtimetalli asetetaan, painellaan jollakin pehmeähköllä, sudilla, rievulla, tms. Tämän jälkeen sudilla harjataan metallia, jolloin ylimääräiset metallit irtoilevat pois. Eli kansanomaisesti sanottuna, ne kohdat joissa mokasit liiman levityksessä, lähtevät irti ja onnekkaimmat palaset pysyvät kiinni. Yhtäkaikki, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Ihan uutta puhtia saa joihinkin varsin arkisiin juttuihin, vähän glamouria.

Ja mitenkäs sitten päädytään tuohon kuvassa olevaan kosmiseen väri-iloitteluun.. Siinä kuvaan astuvat samaisesta askarteluliikkeestä ostetut Alcohol Ink:it. Nopeasti kuivuvat ja läpikuultavat alkoholipohjaiset musteet muodostavat nopeasti metallisille pinnoille erilaisia värimaailmoja. Ja käyhän nuo suoraan puullekkin, periaatteessa petsistähän tuossa on kyse, jonka litrahinta on päätä huimaava. 15ml maksoi 4,60€, ihan oman mielenterveyteni tähden en lähde sitä laskemaan, näkeehän tuosta jo otsallakin. Ja jos itse tykkää sekoitella, niin resepti on kyljessä. Se toinen vaihtoehto noiden värien loihtimisellehan olisi ollut erilaiset kemikaalit, mutta päädyin sitten aitaa alittamaan. Ihan tyytyväinen olen. Sorvaustyö tosin koki pienen onnettomuuden.

Itse pullo, tms. On siis sorvattu kolmesta eri puusta. Pohja jossa on tuota väriloistoa, on koivua, hiukkasen lahoa sellaista. Pääliosa on jalavaa, jossa myöskin hiukkasen lahoa ja kaula on sitten ihan tervettä pähkinää. Kaula on koottu sekmenteistä, ja esinettä kohdannut onnettomuus aiheutti sen, että piti periaatteessa jättää kaulaan vain porattu reikä, eikä sen isommaksi avartaminen käynyt enään lukuun. Lahohko koivu päätti hieman antautua jalava osan liimauksen jälkeen, ja koko komeus kierähti lattialle. Tästä taas sen verran viisastui, että vaikka se lahoin puu olisikin kaikista kauneinta, niin ei ei aina kestä. Onni onnettomuudessa oli se että palaakaan ei irronnut ja putelin sain sorviin vielä kiinni kaulan viimeistelyä varten. Lyöntimetalliosiossa on pintana spraylakkaa, joka ei värejä liuottanut. Ja loppu osa pullosta on käsitelty sellakalla.

Kaulakoru ja korurasia
Kummitytöllä oli syntymäpäivät ja pihiin tapaani tein taas itse jotain. Sorvailin erikokoisia ja mallisia helmiä, eri puulajeista ja kokosin niistä helminauhan. Sorvasin myös korulle rasian, jonka kanteen taiteilin lapsille tutun kissahahmon. Sisä ja ulkopintaan useampi kerros lakkaa, niin kestää sitten vähän kovempaakin käsittelyä.

Puunuija
Aina ei kaikkia työkaluja haeta kaupasta. Tuli ihan pakottava tarve pienehkölle puunuijalle, ja jos en paljoa valehtele niin 20 minuutin päästä sillä jo oltiin työntouhussa. Varsi on saarnea ja pää jalavaa. varsi on päästä halkaistu ja siihen on asetettu kiila, joka siis levittää varren päätä, kun se painuu kolonsa pohjalle. Varsi kiilautuu näin paikoilleen eikä irtoa nuijalla naputeltaessa.

Kynttilänjalka saarni
Lopuksi vielä se ”lupailtu” pienempi kynttilänjalka, tämäkin on pöytäkynttilöille suunnattu, mutta voipi toki käyttää joillekkin muillekkin asioille tarjoilualustana. Pintakäsittelynä Osmo colorin musta öljyvaha. Siitä suurin osa siis hangattu välittömästi pois, jolloin sen tummat pigmentit korostavat näyttävästi saarnen syyrakennetta. Huokoisempi puuaines imee väriä nopeammin itseensä ja tulee tummemmaksi.

Share

Nollasarja Pro puu -galleriassa 2.10-31.10

Nollasarja on Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen yhteinen oppimisympäristö. NAMKissa vuonna 2011 kehitetyn Nollasarja-brändin kautta opiskelijalla on mahdollisuus kehittää ideoitaan yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa ja valmistaa piensarjoja suunnittelemastaan tuotteesta aina asiakkaalle myyntiin asti. Vuoden 2012 pääyhteistyökumppanina toimii puunjalostuskonserni Koskisen Oy, jonka puutuotteet, materiaalit ja osaaminen ovat hankkeessa suunniteltujen tuotteiden lähtökohtana. Tutustu tarkemmin www.nollasarja.fi

Nollasarja - Meander

Oma ensikosketukseni Nollasarjaan tapahtui 2011 Habitaressa, jossa Nollasarja oli esillä valaisimien muodossa. Odotinkin jokseenkin avoimin mielin tätä uuden polven näyttelyä. Ja yllätys oli varsin mieluinen, roppakaupalla uusia tuotteita ja vieläpä kohtalaisen nopeasti. Aivan täysiverinen näyttelyhän näistä kamoista jo koostui. Pääyhteistyökumppanin rooli näkyy selkeäsi. Vanerista valmistettujen tuotteiden osalta sitten voidaankin olla montaa mieltä, mutta pääsääntöisesti vaneri on ihan ok, ja omastanikin mielestä sitä tulisi käyttää enemmän ja luovasti. Onhan se nyt paljon enemmän puuta ja puun tuntua kuin esim. mdf ja lastulevy, ja kuten hyvin nähdään niin paljon monikäyttöisempääkin.

Nollasarja - Comma

Kaikessa mitä nykyään suunnitellaan ja tehdään on ripaus vanhaa ja tujaus jotain uutta, ja sitähän nämäkin tuotteet pääasiassa ovat. Muotopuristaminen mahdollistaa tänäpäivänä melko hurjienkin muotojen valmistamisen ja mahdollisesti jopa kehtävyysominaisuuksien lisääntymisen. Puuta voidaankin käyttää monissa sovellutuksissa, eikä tarvitse turvautua muoveihin tai metalleihin. Vanerin voidaankin sanoa olevan varteenotettava haastaja massiivipuulle, monellakin tapaa. Se on sitten lähinnä kosmeettinen näkökohta, miellyttääkö vanerin poikkileikkauksen liimasaumat.. Ainahan sen voi vaikkapa verhoilla tai maalata, mahdollisuuksia on monia.

Nostan tässä yhden tuotteen vielä enempi esille, Kinos. Sehän on pulkka, joka muodostuu kahdesta eritavalla muotopuristeena valmistetusta kappaleesta. Pulkan selkämykseenkin on vielä eksynyt printtikuvio. Tyylikäs ja simppeli, koruton ja mukavan muotoinen.

Nollasarja - Kinos

Nollasarja - Kinos

Nollasarja vaikuttaisi olevan vallan hyvä pohja uusien muotoilijoiden ponnistella kohti täysipäiväisiä työviikkoja. Pelkkien protojen tai hahmomallien valmistelemisella ei luonnollisesti saa itseään näin hyvin esille. Mukana olevat tahot siis tarjoavat hyvän kanavan näkyä ja olla esillä ja jopa loistaa omalla erityisellä tuotteella. Voisin kuvitella että paikka työmarkkinoiltakin löytyy helpommin kun on referenssinä Nollasarja.

Share

Seripainon alkeiset

Silkkipaino eli seripaino on painomenetelmä, jossa väri painetaan kehykseen pingotetun seulakankaan läpi painopinnalle. Painopinnaksi kelpaa melkeinpä mikä vain, ja väreinä voidaan käyttää hyvin laajaa repertuaaria. Menetelmä perustuu seulakankaan kykyyn läpäistä värejä, joiden asemointia painopinnalla rajoitetaan kaaviolla. Siirrytään suoraan tähän pienimuotoiseen testaukseen aiheen parissa..

Seripainetut t-paidat

Työstin kuvankäsittely ohjelmalla mieluisen kuvan ja tulostin sen kaaviopaperille. Leikkasin halutut kohdat pois saadakseni sapluunan. Terävä askarteluveitsi on tässä hommassa vallan ehdoton. Joskin tämä käytössäni ollut pitkäteräinen malli ei pyöreitä muotoja veistä ihan parhaiten. Painopinnoiksi olin varannut pari t-paita sekä vaneria. Puulle painaminen on varmasti jatkossakin sellaista jota pitää koettaa jalostaa eteenpäin.

Kaavion eli sapluunan leikkaus

Seula näyttää tältä, kun kaavio on sen pohjaan jämähtänyt. Sapluuna siis asetetaan painopinnalle ja seula sen päälle. Väri levitetään seulalle ja raakelilla väri painetaan seulan läpi painopinnalle. Kun ollaan siinä uskossa että väri on välittynyt seulan läpi haluttuun kohteeseen, voidaan seula poistaa pinnalta ja tarkastaa vahingot.

Seula, painamisen jälkeen

Seulan poistamisen jälkeen tarvitsee kuvaa jossain määrin korjata. Tässä tapauksessa pienellä pensselillä maalasin kohdat, jotka kaavion kasassa pysymisen vuoksi oli ”silloitettava”. Toinen tapa olisi ollut asemoida kankaalle kaikki nuo sisäkkäiset sapluunan osat, kuten A-kirjaimen tuo pikku kolmio, jne. Väreinä käytin kangasvärejä, jotka vaativat kuivuttuaan vielä silittämisen silitysraudalla. Tämän jälkeen niiden pitäisi kestää 40 asteen konepesua, nähtäväksi jää pitääkö tämä paikkaansa.

Painetun kuva korjaus / viimeistely

Puulle painaminen tapahtuu samoin kuin kankaallekkin, puun syykuvio ja mahdollinen epätasaisuus antaa oman ainutlaatuisuutensa painettavalle kuvalle.

Vanerille painettu

Share

Sorvaus päivitys

On pitänyt taas pidempään jo postailla tästä niin rakkaasta aihealueesta, sorvaamisesta siis. Pari kuvatusta joistakin viimeksi tekastuista jutuista ja jotain sepustusta.
A) Lelukoira puusta
Lelukoira puusta
Sorvi on näppärä väline, sillähän tekee paljon, totesin hiljaa itsekseni tässä taannoin. Lelukoiralle oivat renkaat sorvasin tammesta, kovat sliksit on Mustilla allaan. Koiran runko on vaahteraa, sopivasti sydän tummaa ja raidallinen, lähes luonnollisella tavalla.

B) Kynttilänjalka
Kynttilänjalka kolmelle pöytäkynttilälle saarnesta
Saarnesta ja mustalla osmolla käsiteltynä saa kynttilänjalkakin ihan uutta ilmettä. Lautaset ja varsi luonnollisesti sorvattu erillisinä. Kolme pöytäkynttilää tuohon mahtuu, ihan näyttävän ja ei niin paloturvallisen kattauksen tuosta saa. No pitää vaan muistaa, että niitä kynttilöitä ei jätetä yksikseen palamaan. Mutta tässä on oivaa joululahja ideaa, tuommosen hinta voisi pyöriä jossakin 150-200e hujakoilla. Tarkoitus olisi tehdä muutamaa eri korkeutta, tuo kuvan malli on sellaset 48cm.

C) Omenapuusta luonnollisesti
Omenapuu esineet
Pitihän sitä kannuideaa, joka päässä jo pidempää muhinut, testata ihan käytännössä. Omenapuun palassa oli oksa sopivasti nokkaa varten. Pitää kyllä todeta, että oikeanlaisen taltan puuttuessa syvempien onteloiden työstäminen on yhtä helvettiä. Rengastaltalla ei haluttua syvyyttä pääse ilman tutinoita työstämään. Vähän kutkuttaakin sellaiset lastunrajoittimelliset ontelotaltat.. Mutta omenapuuhun palatakseni, onhan siinäkin ihan maukkaita kuvioita, ja väri varsin kaunis. Isompiin juttuihinhan siitä harvemmin on, mutta sorvaukseen nuppeja kahvoja yms.

D) Katajan tuoksua
Kataja kulho
Katajaakin sorvailin taas pitkästä aikaa. Liimailin vähän isomman limpun ja sain ihan näyttävän kokoisen vadin aikaiseksi. Toki niitä halkeamia ja pari oksaakin sieltä löytyy, ne tuon katajan osalta kuuluu vähän asiaan. Kulhon halkaisija 22,5cm ja korkeutta 7cm. Tuoksu on katajalle tyypillinen ja värikin hyvin monivivahteinen.

Share

Puuveistoksia Pro puu -galleriassa

Kalle Mustonen & Jussi Valtakari
Pro Puu -galleria 6.- 29.9.2012
Kalle Mustonen & Jussi Valtakari
Puuveistoksista puhuttaessa monelle tulee varmaan mieleen Vaahteramäen Eemeli ja Eemelin tekemät puu-ukot. Aika vahvat mielikuvat niistä aikoinaan on tullutkin, vaikka en muista kuvia nähneenikään. No ne mielikuvat puu-ukoista karisivat kyllä välittömästi, Pro puu -gallerian tilan kun ottaa haltuun jättiläismäinen puinen Lego-ukko. Veistos on itseasiassa niin iso, ettei pää ole mahtunut paikoilleen vaan on sijoitettu lattialle, vähän etäämmäs muusta kokonaisuudesta. Ja huonekorkeuttahan on yli kolmen metrin. Legohahmo on nimetty – Trojan, ja onhan se sen kokoinen että sinne sisään mahtuisi muutama sotilas. Kalle Mustoselta on esillä myös veistokset, jotka tuovat mieleen vuoren huiput. Palikoista kasatut levyt jotka on viestetty muotoonsa – Imaginary mountains.

Jussi Valtakari on vuorostan tuonut niitä pienempiä ihmishahmo puuveistoksia. Puu-ukkot on asetettu pitkälle seinähyllylle, ja niiden vuoropuhelu on selvästi aistittavissa. Teoksen nimi: Ole huoleti. He eivät näe sinua, mutta sinä näet heidät. -Kertoo jo paljon, Seitsemän harmaisiin puettua hahmoa, ovat kuin jonkin sortin tunnistusrivissä.
Ole huoleti. He eivät näe sinua, mutta sinä näet heidät

Ehdottomasti tutustumisen arvoisia veistoksia giganttista ja mieltä lämmittävää, sekä pientä ja tarkkaa taidokkuutta.

Share