Näyttely Pro Puu -galleriassa 26.6.-13.7.2012, galleria avoinna arkisin 10-17 lauantaisin 10-14. Tervetuloa!
Näytteilleasettajat:
Tapio Kangasniemi – Puuseppä
Eija Kokko – Kalustemuotoilun opiskelija
Atro Linnavirta – Taiteilija
Maarit Mattanen – Keramiikkataiteilija
Esa Niiranen – Puuseppä
Esillä kalusteita, esineitä ja taidetta, koivusta tai ainakin koivun inspiroimana. Galleriaan vapaa pääsy.
Onnea Pro Puu ry – viisitoista vuotta. Yhdistys on päässyt mopoiluikään ja tämän kunniaksi galleriassa on 15v juhlanäyttely. Näyttely on kooste yhdistyksen eri jäsenten taidonnäytteistä. Esillä on reilut kolmekymmentä esinettä ja teosta.
Galleriatilan valtaa maanläheinen tuoksu, joka tuo epäilemättä mieleen metsän, puun ja varsinkin kesän. Syykin on selkeä, lattia pintaa peittää kerros haketta. Keskellä huonetta kulkee erivärein maalattujen puiden rajaama polku, joka johdattelee vierailijan galleriatilan poikki, tarjoten silmäniloksi hakepedillä lepääviä tuotteita. Esineitä olikin laidasta laitaan ja koko tila oli näyttävästi otettu haltuun. Hieman esineitä korkeammalla ilmassa roikkuva banneri työkuvillaan lisäsi tekemisen meininkiä. Käsityön juhlaa. Näyttely on auki 20.6 saakka Satamakatu 2:ssa ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Muutamia kuvia polun varrelta..
Workshoppia – maanantaina 14.5 olikin aikas hulina Pro puun galleriassa. Savi ja puu kaupungissa -hankkeen puuhastelijat saapuivat keraamisine soittimineen paikalle. Yläkerran toimistotiloissa on varmasti hammasta purren koetettu selvitä päivästä. rumpujen ynnä muiden soittimien pauke oli melkoinen koko päivän. Massiivisin tuotos on ehdottomasti noin 500 kiloinen keraaminen rumpu jonka kalvona on kokonainen lehmän nahka. Aivan huikean kokoinen, ja varmasti jokaisen pienen kotirumpalin märkäuni. Pieniä sijoitus ja logistiikka ongelmia toki saattaa tulla ilman asianmukaista kuljetuskalustoa.
Muutaman mutkan ja monen vaiheen kautta myös saarnirumpu valmistui. Rumpu sai ”kalvokseen” ohuen ohuen saarnisen liimalevyn, kera ohutviiluvaneri vahvisteen. Liimalevyn tein 3 millisistä aihioista, joka sitten hioin leveänauhalla noin pariin milliin. Prässäsin sen ohutviiluvanerin kanssa ja tämä hioin vielä lopulliseen vahvuuteensa, eli noin kahteen milliin. Kalvo on kiinnitetty rummun runkoon ruuvein, eli on vaihdettavissa ja jossain määrin myös säädettävissä halutun soundin mukaan. Lisäksi rumpu sai hieman jalkoja alleen, nousten täten hieman lähemmäs soittajaansa. Pintakäsittelyyn osmo colorin öljyvahat väritön ja musta, sekä viimeiselle pinnalle lakkaa. luulisi nyt kestävän muutamat taputukset. Alla rumpukalvo specialistin tyylinäyte, Frederik Bado on valmistanut mm. jätti rummun kalvon ja monet muut savisoittimien kalvoista.
Ja soihan se, harmillisesti kännykän (samsung xcover) äänen tallennus ei kyennyt noita kovimpia ääniä tallentamaan ilman säröilyä, eikä tuon videon äänenlaatu muutoinkaan tee oikeutta sille soundille joka paikalla oli aistittavissa. Mutta hyvin kannustavaa on huomata, että tällä täysin olemattomalla soittimenrakennus kokemuksellakin voi saada aikaan jotain toimivaa. Puusepäntyöllisesti tuo tuotehan on viimeisintä huutoa 😀
Esteettisesti omaa silmääni miellyttää paikalla olevista soittimista erityisesti Timo Suutarin ”läskibasso”mainen puukieli -soitin. Ja ihan mukava jumpse siitä lähteekin. Ikäänkuin pala jotain tuttua, mutta kuitenkin annos jotain ihan muuta.
Pari muuta kuvaa, eri vinkkeleistä.
Jo aiemmin avaamani aihe, Savi ja puu kaupungissa wdc -hankkeen puusoittimien workshop on aloiteltu tällä viikkoa Pro puun tilossa Lahden satamassa. Keskiviikkona galleriatilaan saapuikin joukko erilaisia soittimia, ja torstaina paikalle oli ilmaantunut myös muutama osanottaja oman soitin hankkeensa kera. Alelkirjoittaneella on skeittilauta-lyyra ollutkin valmiina jo hyvän tovin. Varsinaiseen workshoppiin nähden muutaman päivän varaslähdöllä aloiteltu soitinprojekti Esko Ihalaisen kanssa on myös hyvällä mallilla, oikeastaan viimeistelyjä vaille valmiina. Saarnirumpu on myös valmistumassa, hitaasti mutta varmasti. Kalvomateriaaliksi on tulossa samaisesta saarnesta valmistettu ohuen ohut liimalevy.
Muiden puusepäntöiden ohella koetan vielä pusertaa yhden kokeellisen soittimen, ohuista pihlaja levyistä. Aikaa on hyvin rajallisesti, ensi viikon jälkeen soittimet kootaan ja viedään esille Lahden jazztorille. Josta sitten kesäkuuksi Sibeliustalon nättelytilaan. Kesän mittaan yleisöllä on hyvät mahdollisuudet päästä ihmettelemään ja kokeilemaan erilaisia puisia soittimia.
Pro Puu -galleriassa 30.4 asti oleva Woodment -näyttelyn esineistön ovat toteuttaneet Lahden Ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin kalustemuotoilun opiskelijat. Esillä on kahdeksan hyvin erilaista teosta, joiden yhdistävänä tekijänä ovat puurakenteet ja erilaiset kalustehelat. Opiskelijat ovat saaneet luvan kanssa ”hullutella” ja suunnitella sekä valmistaa Häfelen tuottamia heloja apunaan käyttäen epäesineitä.
Mukana projektissa kalustemuotoiluopiskelijat:
Onni Aho, Tuomas Auvinen, Shoko Bamba, Niina Hyry, Esko Ihalainen, Eija Kokko, Roope-Oskari MIettinen ja Matilda Palmu.
Minulla oli ilo olla mukana toteuttamassa yhtä näistä näyttävistä esineistä. Eija Kokon suunnittelema monitahdokas koottiin ja viimeisteltiin lukuisten vaiheiden jälkeen verstaalla. Erikoismaalari Pekka Kulovuori loihti ”pömpeliin” vielä huikean korkeakiiltoisen maalipinnankin, luvattoman tiukassa aikataulussa. Yhteistä näille töille oli muutoinkin erittäin tiukka aikataulu, mutta hienosti kaikki työt olivat deadlineen mennessä valmiita.
Monitahdokkaan perusmuodot löytyvät geometriasta, palat on pinottu päällekkäin ja niiden välissä on pyörimisliikkeen mahdollistavat helat. Alimmassa osassa on vetolaatikko, jossa suljettaessa hidastus. Keskimmäisestä osasta löytyy ylösnouseva luukku, siinä olevissa heloissa oli runsaasti säätömahdollisuuksia. Puuseppänä näitä erilaisia heloja hypistelee kyllä mielellään, ei niitä kuitenkaan joka päivä asennettavaksi tule. Ylimmässä kolmionmuotoisessa osassa on kaksi aukeavaa ovea. Laatikot on valmistettu mdf-levystä ja maalattu korkeakiiltoisiksi. Kaiken kaikkiaan mukavan monipuolinen projekti.
Aiemmistakin projekteista tutuksi tullut Ihalaisen Esko oli loihtinut ison Lukin sylinterisaranoita käyttäen. Eskon puuseppä-taustaisuus on havaittavissa hyvin viimeistellyssä sorvattuja osia sisältävässä tuotteessa.
Muutama kuva esillä olleista muista teoksista.
