Aihearkisto: Puutyöt

Puutöitä laidasta laitaan

Back on track

Vastaa

Parin kuukauden hiljaisuus oli aika viimein katkaista. On ollu kiirettä ja muuta, joka on vienyt sen viimeisen terän laittaa ajatuksia ylös ja kuvia nettiin. Tässäkin touhussa on oma työnsä ja se ottaa oman aikansa. Pariin kuukauteen mahtuu yhtä jos toista. On huonekaluja, sorvaustöitä, korjauksia ja nettijuttuja yms. Mielenkiintoisia projekteja ja mielenkiintoisia yhteydenottoja mahdollisesti tuleviin projekteihin. Nähtävästi tästä blogin pitämisestä ja kuvien tunkemisesta nettiavaruuteen on ollu hyötyä, kun juurikin näitä mainittuja sorvaustöitä on osattu kysellä. Myöskin puhekuplahyllyjä on tässä muutama tullut tehtyä, kun se oli esillä lehdessä. Aion jatkossakin keskittyä mahdollisimman paljon sorvaustöihin sekä tietty massivipuutuotteisiin.

Ajattelin laittaa esille joitakin kuvia joita puhelimen muistiin on kolahdellut kuluneiden kuukausien aikana.

Tivoli Lahden satamassa
Tivoli - maailmanpyörä

Lahden pienoismallinäyttelyssä oli esillä muutakin kuin autoja ja sotakalustoa.
Pienoismallinäyttelystä

Kahvikumppaneiden ”kahvi”kärryt (tammi)
maitokärryt

Neuvottelupöytää pidemmille neuvotteluille (saarni, metsäkeskus Lahti)
naukkaripöytä

Puhekuplahyllyn lehtihylly versio (maalattua mdf:ää)
Lehtihylly

Vaahtoa spraypurkista, testaa tuotetta aina ennen kuin aloitat maalaamisen.
spray vaahtoa

Hevosveistoksen rakentelua (maalattua mdf:ää)
musta hevonen

Kynttilänjalka luonnollisella reunalla (sorvattua luumupuuta)
kynttilänjalka

Sorvattu mustekynä (loimukoivua)
mustekynä sorvattu

Työkuva, kaapin valmistusta. (visakoivua ja tammea)
kaappi

Sorvattu malja/rasia kannella (visakoivua ja padoukia)
sorvattu radia/malja kannella

Juomakulho (visakoivua)
juomakulho

Kulhon pohjan viimeistelyä sorvissa.
kulhon pohjan viimeistelyä

Biomekaaninen maapallo, ensi kesän koitoksiin valmistettu teos, joka kuvastaa tietotekniikan varassa pyörivää maapalloamme. (mm. koivua, visakoivua, pähkinää ja elektroniikka-sälää)
biomechanical globe

Lahden toriparkin työmaan tieltä raivatut lehmukset päätyivät Pro puun sahauksiin ja täten saavat uuden elämän tuotteina. Tässä ensimmäinen maistiainen sorvilla. Pala lehmuksen pahkaa.
Lahden torin lehmuksen työstöä

Vateja/ lautasia näistä torin lehmuksista tulee valmistumaan rajoitettu erä, kunhan puuaines kuivuu riittävästi työstöä varten.
Torin lautanen

Share

Lastuja lastuja

Vastaa

Työkuvia ja työaiheita olen viimeaikoina saanut aika nihkeesti blogiin saakka, oman pään selvittämisen kannalta olisi ehkä jokseenkin suotavaa saada niitä ulos. Ja ainahan niissä on potentiaalia poikia tilauksia ja työtehtäviä. Sorvaus tuo suuren suuri intohimoni on tuonut tukun mielenkiintoisia töitä eteeni. Ja pakkohan sitä on joitakin projekteja tehdä ihan silkasta mielenkiinnosta ja tiedonnälästä.

tuoreena sorvattuja aihioita

Viimeaikoina olen sorvannut muutamia tuoreina sorvattuja kulhoaihioita, odottelemaan kuivumista ja lopullista sorvausta. Tuoreen puun sorvaus on varsin vaivatonta ja usein hiukan kosteaa puuhaa, lisäksi lastuja tulee runsain mitoin. Olenkin nyt pyrkinyt myös keräämään osan noista pitkistä spagettimaisista lastuista talteen, kuivumisen jälkeen niitä kun voi hyödyntää pakkauksissa yms. Kuvassa tuoreena sorvattuja visakoivu kulhoaihioita. Puu kuivuessaan muuttaa muotoaan, joten seinämiin on jätettävä riittävästi materiaalia, jotta kulho pystytään muutaman kuukauden kuluttua työstämään valmiiksi. Tällä kertaa olen myös punninnut kosteiden kulhojen painot ja kirjannut ne ylös, voin täten tarkkailla niiden kuivumista. Vuorokaudessa vasta sorvatusta aihioista putosi jopa 50g painoa kosteuden haihtuessa, ja nyt puhutaan n. 500g alkupainoista. Kuvan kulhot lienevät valmiita joskus puolen vuoden pästä.

Tuoreaihio visakoivua

Visa sekä mahdolliset lahoviat saa aikaan koivussa hienoja värienvaihteluja. Esineistä tulee huomattavasti mielenkiintoisenpia kun niissä on jotain mihin kiinnittää huomiota. Sorvasin muutaman aihion myös valmiiseen paksuuteensa ja sijoitin paperipussiin kuivumaan. Paperipussi hidstaa kosteuden poistumista ja estää näin ollen voimakkaasta kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Riippuen eri lähteistä, on erilaisia tapoja kuivata tuoreesta sorvattuja esineitä, joten pitkälti onkin työnä vain löytää se itselle sopivin tapa. Seurataan tilannetta ja katsotaan ajoittain mitä pussien sisällä tapahtuu.

Puurasiat kannella

Kuivasta puusta heti valmista. Kuvassa jalavasta ja tammesta sorvattuja kannellisia kippoja / rasioita. Kuivan puun sorvaus mahdollistaa tuotteen saattamisen nopeasti ns. myyntikuntoon. Esine on täysin hiotavissa ja pintakäsiteltävissä oikeastaan välittömästi. Kuvan rasioihin tein naftisti istuvat kannet ja pariin korkeampaan rasiaan magneetilla kiinnittyvät kannet. koko luokat 8-10cm halkaisijaltan.

suolakipot jalavasta

Jalavaiset ”suolakipot” saivat kanteensa magneetit, kansi pysyy napkasti paikoillaan mutta on silti helposti avattavissa. tiukalla sovutuksella olevat kannet kun vaativat enempi voimaa ja tekniikkaa avaukseen, niin eivät oikein sovellu käyttöön jossa niitä on tarve aukaista jatkuvasti. Irtokansi ei oikein houkutellut, niin päädyin 5mm magneetteihin joita löytyy mm. Sinelli -askarteluliikkeestä. todella hyviä magneetteja ovat olleet. Samaisesta paikasta löytyneitä 10mm magneetteja on käyttänyt myöskin ja ollut varsin tyytyväinen.

Pitää koettaa lähiaikoina niputella jokinsortin sorvattujen tuotteiden kuvagalleria tms. Tuota pikkusälää ja erilaisia testejä kun näyttää kertyneen nurkkiin ihan mukavasti.

Share

Jäteviilu hyötykäyttöön

Vastaa

Pro Puu galleriassa on kesäkuun loppuun saakka esillä näyttely – CO – DESIGN VIILUTYÖPAJA.

Ekotahtohanke, Hollolan Viilu – ja Laminaatti sekä Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy järjestivät jäteviilumateriaalien tuoteideointi – ja kehitystyöpajan Lahden Clean Design Centerillä 23.4.2013 luovan alan ammattilaisille ja opiskelijoille.

Työpajassa ideoitiin ja kehitettiin Hollolan Viilu – ja Laminaatti Oy:n viilutuotannon jätemateriaaleista valmistettavia tuoteideoita sekä tutustuttiin ylijäämä – ja jätemateriaalien mahdollisuuksiin.

Näyttelytilassa on nähtävillä työpajassa ideoitujen tuotteiden tuotokset.

TAPIO KANGASNIEMI
JUHA LÄTTI
PÄIVI REPONEN
KAISA KÄNSÄLÄ
MARIANNE MÄNNISTÖ
TIA TAIVALMÄKI
HANNU SUNDELIN

design viilutyöpajan näyttely

Ideana jäteviilun hyötykäyttö on vallan mainio, harmillisesti lähes jokainen taho jonka kanssa olen asiasta keskustellut kaipailisi jätteestä kehitettyä tuotetta joka olisi edullinen, niin valmistaa kuin kuluttajan hankkia. Yhtälönä halpaa halvempi halvin on käytännössä täällä Suomessa täysin mahdoton, vaikka materiaali olisikin liki ilmaista, niin työkustannukset kaiken säätämisen osalta kasvavat. Mutta eipäs tyrmätä ajatusta ylijäämä viilun hyötykäytöstä tyystin, monesti sitä omassakin toimessa törmää tilanteisiin että tarvitaan sekalaisia paloja viilua. Jokaista pientä pirpanaa varten ei kannata kokonaista viilu nippua hankkia, vaan tässä tulisikin se ylijäämän hyötykäyttö kuvaan. Seuraava akilleen kantapää onkin ylijäämä tavaran säilöminen, eihän siihen kenelläkään ole resursseja. Ehkäpä vastauksen tähän tulee tulevaisuudessa tuomaan Ekotahtohankkeen Mahdoton-yhteisö ja mpankki. Niihin aion jossain vaiheessa pureutua hieman tarkemmin, mutta asiannälkäisille, linkeistä lisätietoa.

Oma panokseni näyttelyyn, oli työpajasta lähteneen tikkataulun kehittämistä sekä joidenkin myöhemmin heränneiden ideoiden työstämistä.

Puuviilu rannekorut

Nahkan ja viilun yhteen liittämistä testailin mm. rannekoruja tehdessä. Yllättäen ihan lopulta päädyin täysin ”helattomaan” ratkaisuun, eli yksinkertaiseen kieppiin. Viilun ompeleminen on monessa vaiheessa käynyt mielessä ja sitä pariinkin otteeseen olen koettanut, mutta kuten arvata saattaa, puu halkeaa helposti. Nahka toi tähän ongelmaan suhteellisen hyvin toimivan ratkaisun. Koiran kaulapanta jossa viilu on jälleen liimattu yhteen nahkan kanssa, oli ommeltavissa ilman isompia ongelmia. Tosin puulaji kohtaisia eroja oli tässä vaiheessa havaittavissa varsin runsaasti. Mahonki pesi kotimaisen koivun tässä sovelluksessa mennen tullen, sitä on lähes mahdoton uskoa puuviiluksi.

Kaulapanta viilusta

Näyttelyn ehkä eniten mielenkiintoa kerännyt esine olikin ehkä jopa hieman yllättäen tikkataulu. Tällä kertaa kyseessä ei ollut aivan tavallinen tikkataulu, teeman mukaisesti materiaalina viilu. Pyöreä muoto päätettiin hylätä jo työpajassa, joten sain melkoisen selvät eväät mihin suuntaan lähteä. Voinen todeta että aivan kuin kirkasvalo lamppu olisi syttynyt päässäni jo silloin työpajassa istuessa, kun näin sieluni silmin mitä siihen neliöön voisikaan loihtia.

Tikkataulu - space invaders

Varhaisten videopelien ystäville ei liene epäselvää että innoitusta on haettu Space Invaders -pelistä. Space Invaders on Toshihiro Nishikadon suunnittelema, vuonna 1978 julkaistu kolikkopeli, joka 1980 sai Atarin nousemaan konsolien kärkikastiin pitkäksi aikaa. Pienen pieni atk-nörtti sisälläni myhäili onnesta soikeana kun kasailin viiluista nippuja ja asettelin niitä järjestykseen. Sanottakoon että hidas ja aikaavievä prosessi tämä oli, mutta palkitseva. Käytössä testattu, että toimiihan se, jos osuu tauluun. Toimii jopa yllättävänkin hyvin.

Näyttely on siis avoinna kesäkuun loppuun saakka, käykää ihmeessa katsomassa, Lahden satamassa Pro Puu galleriassa.

Share

Vuoden kultasepän korunäyttelyssä

Vastaa

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Jo hyvissä ajoin alkuvuodesta kultaseppä Carina Blomqvist otti minuun yhteyttä tuevan näyttelynsä esillepanoa ajatellen. Carina oli miettinyt sorvattuja pilareita joiden päälle tulisi lasikuvut. Oikeastaan muita vaatimuksia ei ollut kuin että värin tulisi olla valkoinen ja että kupuja tulisi olemaan kahta kokoa. Ensimmäisen proton jälkeen sainkin tehdä pylväitä 11 kappaletta omaan rauhalliseen tahtiini, näyttelyn kun oli määrä alkaa kesäkuun alussa.

Sorvausprojektina yhdentoista n. metrin korkuisen pilarin tekeminen ei ihan läpihuuto juttu ollut. Materiaaliksi valitsin koivun, jota paikallisesta puutavaraliikkeestä sai n. 80mm vahvuisena lankkuna, varsinaiset aihiot olivat lopulta 120-160mm paksuisia pötkylöitä. Pitkä rupeama mutta mielenkiintoinen ja tavallisesta poikkeava.

Mustaksi hevoseksi näyttelyyn tein vielä mustaksi petsatun pyöreän pikkupöydän. Kokonaisuutena näyttelyyn työstetyt kalusteet olivat hyvin onnistuneita ja hyvin asiakkaan näköisiä. Toinen toistaan upeammat korut saivat alleen varsin tavallisesta poikkeavat esittely vitriinit. Esillepano on raikkaalla tavalla erilainen. Monissakaan korunäyttelyissä en ole käynyt, joten vertailukohtia ei pahemmin ole, mutta muihin pienesineiden esillepanoihin verrattuna tässä oli kerrankin jotain särmää.

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Carina Blomqvist, vuoden kultaseppä, korunäyttely, esillä d’ORO Showroom, Kalevankatu 17, Helsinki, 6.-29.6.2013

Piipahdin korunäyttelyn avajaisissa katsomassa mitähän mahtavaa korupilareiden päälle oli esille laitettu. Koko kokonaisuus näiden pilareidenkin osalta oli minulle vielä pieni arvoitus, mutta paketti oli saatu kasaan ilman isompia ongelmia ja näyttely valmiiksi. Esillä oli riipuksia ja sormuksia yms, hopeaa ja kultaa, jotain kiviä tms. niistä sen enempää en ymmärrä. Mutta sen verran puuseppäkin tajuaa ettei nämäkään korut ihan tuosta noin vasemmalla kädellä ole syntyneet. Häikäisevän mageita. Koruissa on parhaiten nähtävissä tekijänsä kädenjälki, teollisesti tuotetuista huonekaluista se katoaa täysin. Näissä koruissa yksilöllisyys säilyy.

Pöllöjä on tullut vastaan jos jonkin moisia, ja aika monissa eri yhteyksissä. Suosittua kamaa siis, mutta olipas varsin viehättävä pöllö yhden lasikuvun alla. Erilainen ja yllättävä toteutus, aivan mahdottoman hauska.

Carina Blomqvist Vuoden kultaseppä korunäyttely

Share

Krypteksi – sorvausprojektina

Vastaa

Youtubea selatessani törmäsin kiehtovaan sorvaus projektiin, krypteksiin. Krypteksi lienee tuttu Da Vinci koodia katsoneille, kirjain kiekoilla koodattu sylinteri joka aukeaa vain oikealla kirjainyhdistelmällä. Carl Jacobson teki aiheesta videon, sittemmin hän on ladannut myös toisen videon samasta aiheesta muutamilla parannuksilla. Alkuperäinen video löytyy tämän jutun lopusta. Kaivoin videosta itselleni summittaiset ohjeistukset ja päätin tarttua haasteeseen.

Krypteksi kiinni

Krypteksini on valmistettu lehmuksesta ja pähkinästä, lehmuksen valitsin sen vaaleuden ja ilmettömyyden vuoksi ja kontrastiksi krypteksin päihin pähkinää. Kirjaimet ja symbolit on merkitty polttokolvilla ja koko tuubi on kevyesti vahattu Liberonin antiikkivahalla.

Krypteksi auki

Krypteksin rakennehan on loppujen lopuksi melko yksinkertainen. Kaksi sisäkkäistä sylinteriä joista toisen päällä ovat lukkorenkaat ja toisessa taas lukkotapit jotka estävät krypteksin aukeamisen väärällä kirjainyhdistelmällä. Tapit liukuvat ulomman sylinterin urassa ja lukkorenkaissa on tappeja vastaavat urat avainkirjaimen kohdalla, näin sisä sylinteri pääsee liukumaan ulos kun kaikki lukkorenkaat ovat oikeassa linjassa. Tekemäni krypteksi aukeaa 5 kirjaimen yhdistelmällä, viimeisen kiekon symboleista pitää vielä päätellä minkä kohdalle ne kirjaimet tulee asetella.

Ihan läpihuuto juttuhan tämä ei ollut, mutta eipä siinä ongelmiakaan ilmaantunut. haastavinta lienee löytää sopivan kokoiset terät sisäkkäin meneviä sylintereitä varten, ja puuta työstettäessä tulee fysiikkakin vastaan. Krypteksin sisätila jää verrattain pieneksi ulkohalkaisijaan nähden, mutta eipä kai salaisten viestin säilömistä varten paljoa tilaa vaaditakkaan. Laskemista, pähkäilyä ja aikaa. Projektiin saa varata kaikkineen vähintään neljä tuntia aikaa, mutta mikäli asia kiinnostaa niin kannattaa kokeilla. Hyvä projekti harjoittamaan omia taitojaan tarkkuuden osalta.

Share