Soittimia ja muita työkaluja – prototyyppejä ja valmiita tuotteita – 2.2 asti

Olavi Linden - Fiskars työkaluja
Pro puun gallerian otti haltuun tammikuun alussa Olavi Lindenin näyttely – Soittimia ja muita työkaluja. Esillä on kerrassaan herkullinen kattaus arkipäivän designia aina protojen kehitysvaiheilta valmiiseen tuotteeseen. Sekä ”kylähullun” keksintöjä ja soivia instrumentteja. Kaksi melko erilaista maailmaa kohtaavat ja tukevat toisiaan monellakin eritavalla. Sattumaltakin kehitettyjä ja keksittyjä innovaatioita voi yhdistää eri tarpeisiin, esimerkiksi soutupyörän liikkeelle paneva mekanismi on löytänyt tiensä myös oksasaksien voiman siirtoon.
Soutupyörä

Olavi Linden teki työuransa Fiskarsilla, toimien pääsuunnittelijana 1984-2009. Esillä onkin saksituotteiden kehitystyötä ja työn tuloksia, kynsisaksista oksasaksiin. Vuonna 2002 Linden sai muotoilun valtionpalkinnon. Linden on vihitty myös kunniatohtoriksi Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa 11.1.2013.
Olavi Linden - Fiskars työkaluja

Torvibasso

Arkipäivän esineiden lisäksi Linden on käyttänyt huomattavasti aikaa ja innostusta myös soittimien kehittämiseen. Esillä näyttelyssä on mm. viuluja ja erilaisia bassoja. Soittimien tavallisesta poikkeava äänen voimistustapa näkyy ja kuuluu, esimerkiksi torviviulu on visuaalisestikin erittäin hieno ja allekirjoittaneen mielestä varsin napakasti soiva kapine. Torven koolla voikin vaikuttaa huomattavasti äänenvoimakkuuteen, joskin reilu parimetsinen torvi voi keikkasoittimessa olla jollakin tapaa hankalahko. Akustisessa bassikitarassa oleva patentoitu rakenne saa aikaan suuremman äänenvoimakkuuden kuin mihin normaaleilla bassokitaroilla on totuttu pääsemään. Matalien taajuuksien kuultavaksi tuottamiseen vaaditaan paljon energiaa, jotta korva voisi kuulla matalia taajuuksia on paljon ilmaa liikutettava. Vuoden 2009 Frankfurtin musiikki messuilla Linden istruments pokkasi jonkin sortin kunniamainintaakin kyseisellä instrumentilla, aiheesta on video youtube-palvelussa.

Linden Instruments bassoja

Torvisoittimia - Olavi Linden

Share

Kuukauden näyttelynä

Vuosi kierähtää käyntiin Pro puu -gallerian osalta erittäin mielenkiintoisella näyttelyllä. Esillä on Olavi Lindenin soittimia ja työkaluja. Hyvin hyvin paljon Fiskarsin saksia 🙂 Ehdottomasti tutustumisen arvoinen näyttely. Aiheesta lisää, kun näyttely avautuu ja saan sen dokumentoitua. Henkilökuvaa valoittaakseni linkitän tähän seuraavan videon.
http://www.youtube.com/watch?v=CJPGjxJRlPo

Share

Muotoa etsimässä

Kulhot muotoa etsimässä
Muoto, tuo aina niin kimurantti käsite, on valitettavan paljon kiinni itse kunkin omista mielikuvista. Yhtä oikeaa ei ole eikä liioin väärää. Lähdin metsästämään muotoja kulhoille. En kuitenkaan halunnut tehdä ihan kamalan sekavaa seuruetta. Sarjan kukin kulho on samasta visakoivu -pöllistä, aihiot ovat kooltaan lähes identtisiä, lieviä luonnon sanelemia kokoeroja lukuunottamatta. Visakuvio on kaikissa varsin maltillista, hieman loimua mukana. Materiaali oli varsin hyvässä kunnossa, vain pöllin päistä piti kymmenisen senttiä hävittää halkeilun takia.

Siivellinen visakoivuinen kulho

Pyöreätä ja kantikkuutta, siinä reseptin alkusävelet. Kun muistaa pitää näpit oikealla puolen talttatukea, säästynee isommilta kolhuilta ja vekeiltä. Mikään helpoin sorvaustyö tämä ei ole, mutta ei se missään nimessä ole mitenkään ylitsepääsemätön. Vaatii tarkkuutta, terävät taltat ja aikaa. Hosua ei parane tai päätyy hyvin nopeasti tekemään ihan normaalin mallisia kuhoja. Perusideahan on jättää osa aihiosta pyöristämättä, jättää kulholel niin sanotut siivet. Niitä voi sitten ”muotoilla” haluamaansa asentoon. Työstin nämä hyvin pitkälle täysin aihion mukaan, mikäli päälipinnassa oli halkeamaa, niin siivet alas, ja mikäli ehjää, niin ylös.
Siivellinen visakoivuinen kulho
Kuten aiemmin totesin, muodot ovat mielipiteitä. Itse olen tykästynyt ajatukseen jättää puun omaa luonnollista ilmettä tuotteeseen. Näissäkin kulhoissa näkyy tuota luonnon reunaa. Pintojen on muuten syytä olla käsin koskettaessa miellyttävän tuntuiset. Erilaiset tekstuuritkaan eivät olisi lainkaan pahasta. Tuotteen käytännöllisyyttä ei pidä kuitenkaan unohtaa, selkeät taide-esineet ovat sitten oma lukunsa, mutta usein niilläkin soisi edes jonkun viitteen jostain funktiosta olevan jäljellä.
Siivellinen visakoivuinen kulho
Kulhojen vetoisuudet ovat varmaan desin sisällä samaa luokkaa, syvyys 5cm luokkaa ja halkaisia n. 10cm, Aihion mitat noin 15x15cm. Pintakkäsittelynä on pellavaöljy, joten kulhot sopivat ruoka-aineiden kanssa käytettäväksi. Koriste-esineeksi voisi pinnan käsitellä jollakin muulla tapaa, jolla saisi vielä tehostettua tuota visan kaunista kuviota.
Kulhot

Kello savottaa

Joulun kellot
Aiemmin aloittamani joulukello -projekti on tuottanut reilun kymmenkunta kelloa, visakoivusta sekä lahovikaisesta jalavasta. Kellot kilkkaavat kivasti toisiaan vasten, mitään kilistintä en tuonne sisälle laittanut, mutta sinne voisi helposti ripustaa vaikka pienen puisen pallon tai vaikkapa metallisen kulkusen.

Share

Joulun kellot

Kuvasarja ja pieni sepustus vaiheista. Joulun kellot, vaikka kuusen koristeeksi. Materiaalina kotimainen visakoivun oksa, pintakäsittelynä pellavaöljy sekä mehiläisvaha, Ripustusnaru pellavanarua.
making_xmas_bell
Ahion kiinnitys, tässä nelileukapakkaan. Karkea pyöristys rouhintataltalla ja loppu pyöristys neidonkynnellä, kuten myös päädyn tasoitus
making_xmas_bell
Päädystä sisään neidonkynnellä ja halutun muotoisen ”kupin” muotoilu.
making_xmas_bell
Leveämmät reunat, näin kellomaista muotoa myös siäpinnalle. Tämän jälkeen sisäpinnat voi hioa. Sorvista kierrokset alas ja papereissa karkeasta hienompaa kohden edeten. Papereina 120, 180, 240, 320 ja 400. Paperit ovat Mirkan valikoimista 50mm leveää kangasselkäistä nauhaa aina 320 karkeuteen asti. 400 karkeus on Mirkan foamiselkäistä, myöskin rullatavaraa, joskin wc-paperi -tyyliin katkopaloin.
making_xmas_bell
Ripustusnarulle voi jo tässä vaiheessa porata reiän, näin se tulee mukavasti keskitettyäkin.
making_xmas_bell
Seuraavaksi aletaan muotoilla ulkopintaa, neidonkynnellä haettu kellon reuat.
making_xmas_bell
Kellon sisäpinnan syvyys kannattaa mitata ja merkitä hyvissä ajoin, jottei vahingossa ulkomuodosta tulee liian pientä tai isoa.
making_xmas_bell
Erotustaltalla voi alkaa rajaamaan kellon yläpintaa. Liian ohueksi ei kannata ottaa, jottei kellon muotoja sorvattessa ala syntymään vaappumista ja väsymistä.
making_xmas_bell
Kellon muodot syntyvät helposti yhdelläkin taltalla. Lieriösorvauksesta kun on kyse, neidonkynnen muotoon teroitettu kourutaltta on oivallinen väline. Sillä syntyy niin koverat kuin kuperatkin muodot. Lisäksi sillä pystyy nopeasti sorvaamaan myös päätypuuhun onteloita, eli tuon kellon vaatiman sisämuodon.
making_xmas_bell
Kun haluttu muoto on saavutettu, suoritetaan ulkopinnankin hionta.
making_xmas_bell
Hiottuun pintaan levitetään rätillä pellavaöljyä, jonka päälle vielä vähäsen mehiläisvahaa. Pellavaöljyiset rätit voivat leimahtaa itsekseen liekkeihin, joten niiden asianmukaisesta hävityksestä / sijoituksesta on syytä huolehtia.
making_xmas_bell
Pintakäsittelyn jälkeen kellon voi irottaa esim. erotustaltalla. Narun pätkä ripustuslenkiksi, narun voi nyt pujottaa poratusta reiästä läpi.
making_xmas_bell
Kokoelma joulun kelloja, jokainen on yksilö, niin puun syykuvion kuin pienten muoto erojenkin suhteen. Kun muutaman on sorvannut alkaa löytymään sopiva rutiini ja päivän päätteeksi on kelloja ripustaa vaikka naapurinkin joulukuuseen.
Puulajeja vaihtelemalla saa eri värisiä ja eri tuoksuisia kelloja aikaiseksi. esim. katajasta saa erittäin hyvältä tuoksuvat kellot.

Share

Kattamuksia – Pro Puun joulukuun näyttelynä

KATTAMUKSIA
1.12.- 28.12.2012 , suljettu 6.12. ja 24.-26.12.2012

Millainen onkaan kattamus tai tarjoomus – kun materiaalina ovat puu, keramiikka, lasi, koristeet tai taide ja toteuttajina erialojen käsityöläiset?

Pro Puun galleria tilan täyttää tälläkertaa sekalainen seurakunta erilaisia pöytiä, joita ”koristavat” erilaiset asetelmat. Mistään perinteisestä joulunajan tai joulunhenkeen tehdystä näyttelystä ei todellakaan ole kyse, vaikka joulukuinen ajankohta voisikin moista enteillä. Ulkosalla tuulessa heilui toki muutama havugranssi, mutta sitä ja tarjolla ollutta glögiä lähemmäs ei joulu tällä kertaa tullut. Monet asetelmat ovat erityisen taidepainotteisia, kattamuksia sanan voisikin useamman pöydän päälisen nähdessään muuntaa muotoon; sattumuksia.

Pöydät itsessään tarjoavat uutta ja vanhaa, muodokasta ja monimuotoista. Käytännöllisyyttä sekä trendikkyyttä unohtamatta.
Sahapukki - Isko Lappalainen / Resapuu
Sahapukki on Isko Lappalaisen suunnittelema ja Rasapuun valmistama sohvapöytä, pöytää saa useilla puulajeilla sekä lasikantisen lisäksi puukannellisena. Kattamuksena Nurmi design Oy:n Turbaanit, joku joutunee syömään hattunsa.

Ruokapöytä
Kalle Helmisen tuotannosta paikalla olivat Perhospöytä sekä tämä lasikantinen zebraanosta valmistettu ruokapöytä. Kattamuksen suoritti Tiina Anttilan, Sulho, joka on valkoiseksi maalattu naudan kallo. Koruton ja vaikuttava.
Sulho - Tiina Anttila

Laukkupöytä
Kaarle Holmbergin Laukkupöytä, on nimensä mukaisesti pöytä joka kulkee laukkuna. Laukusta tulee avattessa pöydän kansi, sen sisältä löytyy alle kierrettävät jalat, sekä pienempi laukku, josta taas muodostuu jakkara. Kattamuksena Yksinäisen joulu, uniikkiliina pellavaa ja ohutviiluvaneria.

Suunnittelijan joulu
Tapio Anttilan Pedrolle suunnittelemaa pöytää kattaa teos; Suunnittelijan joulu, joka ilmeisimmin on sekin Tapio Anttilan käsialaa. Sekava pöytä ei ainakaan enteile maksa ongelmia, kuten tip top järjestyksessä oleva työpöytä kiinalaisen lääketieteen mukaan enteilisi.

Terveisiä Japanista
Kattamus, Terveisiä Japanista antaa ehkä enemmän sitä mitä se näyttelyn nimike lupaa. Keraamisia astioita ja syömäpuikot, viesti menee perille, eikä tarvitse edes hattua pistellä poskeen. Pöytänä Markku Tonttilan Leppäskä, joka tukeutuu kolmijalkaisiin pukkijalkoihin. Kyseiset pukkijalat ovatkin minun käsialaani, ne ovat tavallaan ensimmäiset versiot, sittemmin jo eteenpäin jalostuneista pukeista. Materiaalina kotoinen tervaleppä Lahden mukkulasta. Noita lankkuja tuli paljon fiilisteltyä silloin kun ne olivat työn alla, niistä valmistui silloin habitare-messuille 2 isoa lankkupöytää.

Korut
Päivi Saleniuksen Jatkoaika -pöytää koristaa Heli Kauhasen Korut. Jatkoaika on valmistettu asiakkaan omista pihapuista ja saa näin uuden elämän kalusteena kodin keskipisteessä. Pöytä on jatkettavaa -mallia, joten sen ääreen mahtuu tarvittaessa isompikin joukko väkeä.

Näyttelyyn on vapaa pääsy ja osa esillä olevista kalusteista ja teoksista ovat myynnissä. Mikäli joulukiireiltä ehtii, niin kannattaa käydä ihmettelemässä ja inspiroitumassa.

Share