Kirjoittajan arkistot:Tapio Kangasniemi

Lahden skatehalli

Lahden skatehalli

Lahteen on saatu skatehalli, halli löytyy Särmääjänkadulta. Lisäätietoa facebook-sivuilta.

Käväisin menneellä viikolla vilkaisemassa paikkaa näin tuoreeltaan. Uusi Lahti -lehdestä artikkelin lukaisin ja olisko ollu Paavo-areenaksi ristitty paikka. Omista aktiivisista skate-vuosista alkaa oleen kulunut yli 10 vuotta, mutta silti kävi paikka kuumottamaan. Tosin eipä tuonne sekaan olisi kyllä mahtunut seikkailemaan. Hallissa oli toistakymmentä nuorta lautailemassa. Toivotaan paikalle sopivasti sponsseja jotta hallipaikka pysyy ja harrastuspaikka kylmällekkin vuodenajalle löytyy jatkossakin täällä Lahdessa. Ainakin käyttöaste arki-iltana oli paikan koko huomioon ottaen suhteellisen hyvä. Mikään mittava tuo tila ei ole, mutta melko monipuolinen streetti siihen mahtuu.

Kertamaksu näytti olevan 5e, ja ovesta sekä facebookista löytyy aikataulut eri vuoroille. Samassa hallissa on vuorot bmxille ja scooteille.

Skatehalli Lahti

Share

Loppukuun menovinkit

Pitkähkön hiljaisen jakson katkaistakseni, nostan esiin vielä pari näyttelyä jotka kannattaa käydä vilkaisemassa. On pitänyt enemmänkin kirjoitella, mutta kiireiden takia ajatusten ja erinäisten tapahtumien digitointiin ei vaan ole löytynyt sopivaa rakosta.

Galleria Oyoy:ssä Lahdessa on vielä kuun loppuun saakka esillä Lahtelaista ilmentymää, Lahti blogin sisältöä mm. kuvien muodossa. Blogia olen tässä seuraillut jo pidemmän aikaan, joten näyttely oli ”must see” -listalla. Naurunappula -tyyliset vahingossakin muodostuneet humoristiset kuvat ovat netin erilaisilla palstoilla huvituttaneet allekirjoittanutta aina amis ajoista lähtien. Tällainen Lahti-aiheinen kuva ja lehtileike kavalkadi jaksaa usein myös mukavasti hauskuuttaa, sattuu ja tapahtuuhan täällä paljon kaikkea.

Lahtiblogi

Toinen tämän kuukauden mielenkiinnon kohteista on Pro Puun galleriassa oleva Puusta jalkoihin -näyttely. Puisia ja puuosaisia jalkineita, viime vuosisadan alkumetreiltä aina nykypäivän viimeisimpiin innovaatioihin. Suomalaista kenkäsuunnittelua pääsee harvemmin tällätavoin todistamaan, tuohivirsuista on hieman jalkineiden osalta kehitytty. Puukenkien kopse on aistittavissa, tuoreiden suunnittelijoiden ja opiskelijoiden kengillä ei varmaan enään peltotöihin lähdetä, muttane kuvastavatkin hyvin tätä omaa aikaamme. Ylitse ampuvat veistokselliset muodot ja räikeät värit takaavat näkyvyyden maailman catwalkeilla.

Puustajalkoihin

Share

Lastuja lastuja

Työkuvia ja työaiheita olen viimeaikoina saanut aika nihkeesti blogiin saakka, oman pään selvittämisen kannalta olisi ehkä jokseenkin suotavaa saada niitä ulos. Ja ainahan niissä on potentiaalia poikia tilauksia ja työtehtäviä. Sorvaus tuo suuren suuri intohimoni on tuonut tukun mielenkiintoisia töitä eteeni. Ja pakkohan sitä on joitakin projekteja tehdä ihan silkasta mielenkiinnosta ja tiedonnälästä.

tuoreena sorvattuja aihioita

Viimeaikoina olen sorvannut muutamia tuoreina sorvattuja kulhoaihioita, odottelemaan kuivumista ja lopullista sorvausta. Tuoreen puun sorvaus on varsin vaivatonta ja usein hiukan kosteaa puuhaa, lisäksi lastuja tulee runsain mitoin. Olenkin nyt pyrkinyt myös keräämään osan noista pitkistä spagettimaisista lastuista talteen, kuivumisen jälkeen niitä kun voi hyödyntää pakkauksissa yms. Kuvassa tuoreena sorvattuja visakoivu kulhoaihioita. Puu kuivuessaan muuttaa muotoaan, joten seinämiin on jätettävä riittävästi materiaalia, jotta kulho pystytään muutaman kuukauden kuluttua työstämään valmiiksi. Tällä kertaa olen myös punninnut kosteiden kulhojen painot ja kirjannut ne ylös, voin täten tarkkailla niiden kuivumista. Vuorokaudessa vasta sorvatusta aihioista putosi jopa 50g painoa kosteuden haihtuessa, ja nyt puhutaan n. 500g alkupainoista. Kuvan kulhot lienevät valmiita joskus puolen vuoden pästä.

Tuoreaihio visakoivua

Visa sekä mahdolliset lahoviat saa aikaan koivussa hienoja värienvaihteluja. Esineistä tulee huomattavasti mielenkiintoisenpia kun niissä on jotain mihin kiinnittää huomiota. Sorvasin muutaman aihion myös valmiiseen paksuuteensa ja sijoitin paperipussiin kuivumaan. Paperipussi hidstaa kosteuden poistumista ja estää näin ollen voimakkaasta kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Riippuen eri lähteistä, on erilaisia tapoja kuivata tuoreesta sorvattuja esineitä, joten pitkälti onkin työnä vain löytää se itselle sopivin tapa. Seurataan tilannetta ja katsotaan ajoittain mitä pussien sisällä tapahtuu.

Puurasiat kannella

Kuivasta puusta heti valmista. Kuvassa jalavasta ja tammesta sorvattuja kannellisia kippoja / rasioita. Kuivan puun sorvaus mahdollistaa tuotteen saattamisen nopeasti ns. myyntikuntoon. Esine on täysin hiotavissa ja pintakäsiteltävissä oikeastaan välittömästi. Kuvan rasioihin tein naftisti istuvat kannet ja pariin korkeampaan rasiaan magneetilla kiinnittyvät kannet. koko luokat 8-10cm halkaisijaltan.

suolakipot jalavasta

Jalavaiset ”suolakipot” saivat kanteensa magneetit, kansi pysyy napkasti paikoillaan mutta on silti helposti avattavissa. tiukalla sovutuksella olevat kannet kun vaativat enempi voimaa ja tekniikkaa avaukseen, niin eivät oikein sovellu käyttöön jossa niitä on tarve aukaista jatkuvasti. Irtokansi ei oikein houkutellut, niin päädyin 5mm magneetteihin joita löytyy mm. Sinelli -askarteluliikkeestä. todella hyviä magneetteja ovat olleet. Samaisesta paikasta löytyneitä 10mm magneetteja on käyttänyt myöskin ja ollut varsin tyytyväinen.

Pitää koettaa lähiaikoina niputella jokinsortin sorvattujen tuotteiden kuvagalleria tms. Tuota pikkusälää ja erilaisia testejä kun näyttää kertyneen nurkkiin ihan mukavasti.

Share

Koko kesä yhtä teatteria

Suomi on tuhansien järvien maa, ja satojen kesäteattereiden. Wikipedian mukaan MTV3:n keräämien tietojen nojalla vuonna 2005 suomessa olisi toiminut 300 kesäteatteria esittäen 240 eri näytelmää. Luku on verrattaen aika suuri 320 kunnan kotimassamme. Kesäteattereille tyypillistä on erilaiset ulkoilmateatterit, joita on pysyväis rakennettuja sekä ihan eritoten tapauskohtaisesti mitä erilaisempiin paikkoihin bygättyjä. Teatterikausi alkaa toukokuusta ilmojen lämmettyä ja päättyy elokuussa koulujen alkaessa. Heinäkuun alku on suosituinta ensi-ilta aikaa.

Myllysaaren Kaunis Justiina

Lahden Uusi Kesäteatteri (LAUKES) esittää Myllysaaren venevajaan rakennetussa kesäteatterissa otsikon mukaisen musiikkikomedian. Tarina kahden nuoren, Justiinan ja Maxin aikomuksesta virallistaa liittonsa perinteisesti menemällä naimisiin. Häämenojen suunnitteluun otetaan mukaan Maxin äiti Sofie sekä Justiinan isä Aimo, neljän erilaisen ihmisen kemian kohdatessa tiedossa on ”myrskyä vesilasissa”. Näytelmä isketään käyntiin mökkimaisemaan (villa) sopivasti halon hakkuulla, tästä lähtien näytelmä polkeekin eteenpäin varsin sujuvasti. Pikkunäppäriä, kliseisiäkin vitsejä viljellään maltillisesti, monille tutut kotimaiset musiikkiesitykset on istutettu sujuvasti tarinan juoneen. Neljän hengen esityksessä jokaiselle löytyy tasapuolisesti hoilattavaa ja sen jobin jokainen hoitaakin varsin mallikkaasti. Väliaika kuulutetaan juuri sopivasti ennen kuin takamus kerkiää puutua kisapuiston vanhoilla katsomon lauteilla.

Myllysaaren Kaunis Justiina

Näytelmän toinen jakso jatkaa yhtenäistä ja vauhdikasta näytelmää soljuvasti eteenpäin, musiikin osuus kasvaa ja sen merkitys selkiintyy. Tarina tuodaan siihen kuuluisaan kohtaan, jossa katsojalle on tarjottu kaikki avaimet loppun päättelemiseen, ja tähän esitys myös lopetetaankin. Katsojalle sallitaan näin päättä itse miten mielessään ajattelee tämän rakkaustarinan päättyvän.

Myllysaaressa kesäteatteria

Kaikkineen hymy oli katsojalla herkessä, meinasin jopa hairahtua ottamaan osaa yhteislauluun. Näyttelijöiden roolisuoritukset olivat uskottavia, mielenkiintoisinta oli näytelmän ympärille rakennettu miljöö. Villa Grönstrand ranta-ateljeineen ja pihakeinuineen, lisä mausteensa maisemaan toi pääskynen poikasineen. Venevaja avautuu järvelle, joten laineiden liplatus ja veden pinnasta välkehtivä auringon valo tuo oman osansa näytelmään. Tila on katettu, joten kastumisen pelkoa ei ole. Lavasteista erityisesti silmään osui näppärästi toteutettu kiviaita.

Voin suositella kyseistä näytelmää, melkeimpä kenelle vain. Pitäsi enempi aktivoitua itsekkin ja käydä useammin katsomassa näytelmäviihdettä.

Share

Vinttikoirat radalla

Suomen Borzoiklubi järjesti 30.6 ratakisat Hyvinkään vinttikoiraradalla, Ohjelmassa oli mm. SBK:n ratamestaruus sekä Sa-Fa:n ratamestaruus. Allekirjoittanut, vaikka SBK:n sivu päivityksiä hoidankin, olin tyystin meinannut unohtaa koko karkelot. Lauantai-iltana havahduin ja jostain muistin syövereistä muistuis mieleeni että nythän ne kisat taisi olla. Jalon ei ole tällä kaudella tarkoitus osallistua kisoihin, eikä meillä ratakirjoja edes olekkaan, mutta ollaan muutaman kerran kesässä käyty treeneissä myös radalla. Sunnuntaina aamupäivästä nokka kohti Hyvinkäätä. Seurakuntaa oli mukana henkilöautollisen verran, joten liikkeelle lähtemiseen meni odotetusti muutama vartti kauemmin kuin mitä jos pääsee ihan itekseen liikkeelle. Ensimmäisen kisalähdön oli määrä lähteä liikkeelle 12:00, hesen kuitissa on lukema 12:21 joten himpun verran oltiin myöhässä aikataulusta. Paikalle päästyämme tiedustelinkin heti tilannetta, finaalit oli vielä juoksematta, joten jotain oli vielä nähtävissä.

Borzoi finaalilähtö 30.6.2013
(Borzoi finaalilähtö 480m)

Venäjänvinttikoirien lisäksi paikalla oli afgaaninvittikoiria sekä whippettejä, joskin koiria oli kyseisiin rotuluokkiin varsin maltilliset määrät. Maastokisoista tuttua tungosta ja kilpailupäivän venymistä ei ollut siis tiedossa. Kelikin oli suhteellisen suotuisa koirille, auringon esiin marssi tapahtui sen verran myöhemmin että finaalit saatiin pois alta ilman pahempia paahteita.

Borzoi finaali Hyvinkää 30.6.2013
(Borzoi finaalin loppusuoralla kilpailu toisesta ja kolmannesta sijasta oli varsin tasaväkinen, kärki oli karannut selvään voittoon.)

Afgaaninvinttikoira finaalilähtö Hyvinkää 30.6.2013
(Afgaanien tyylinäyte omasta lähdöstään, 480m)

Whippet finaalit Hyvinkää 30.6.2013
(Whippetien finaalit, 280m)

Virallisten kilpailuluokkien jälkeen juostiin myös epäviralliset borzoille tarkoitetut ”hupikilpailut”. Muutama yksilö oli sisäistänyt tämän lainaismerkein korostetun sanan ja toimittikin jonkin asteista kuviokelluntaa radan kaarteessa. Yksi kahden koiran lähtö palasi näyttävästi samaa vauhtia takaisin päin muutaman askeleen taivallettuaan porttein aukeamisen jälkeen, liekö helle pehmittänyt päätä vai oliko vaan muuten joku hauskempi leikki mielessä. Ryppyotsassa ei ollut tarkoituskaan tätä loppupäivän karkeloa ottaa, joten pienet kaavastapoikkeamiset olivat sallittuja. Jalokin käväisi koettamassa 280m matkaa, tuttuun tapaan matkaan lähtö sujui ongelmitta. Kaarrekin meni tällä kertaa jo viime vuosia paremmin, mutta sitten kun olisi pitänyt vielä suoran verran vedellä täysiä niin pitikin alkaa hölläilemään. Kisataukoahan tässä pidetään ,joten mitään ennätysaikoja ei ollut odotettavissakaan. Kaikin puolin ihan hyvä reissu, kun pääsi vielä juoksemaankin, vaikka tälleen loppumetreillä koko asian muistinkin.

Ohessa vielä kuvasarja erään borzoin lähdöstä. Kuuden kuvan setti on noin 3 sekunnin ajan jaksolta. Lähtökopista poistuminen tapahtuu suhteellisen nopeasti, isoksi koiraksi borzoin lähtönopeus on yllättävän suuri.





Share