Aihearkisto: Muu

Sorvileiri

Piipahdin nopeasti keskiviikkona Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa, jossa käynnissä oli 19. valtakunnallinen puunsorvauksen kesäleiri. Tapahtuman järjestää Puuseppämestarit ry / Suomen puunsorvaajat yhteistyössä, jo mainitun Salpauksen kanssa. Leiri kestää 26.-30.6 ja on ns. kaksitasoinen puunsorvauskurssi. Ensimmäinen taso on tarkoitettu vähän puunsorvauskokemusta omaaville ja toinen pidemmälle ehtineille sorvaajille. Vetäjinä mm. Kari Koski ja Aulis Aikonen sekä Salpauksen edustaja Veli-Pekka Leinonen.

Puunsorvauksen 19. kesäleiri

Itse olisin ehdottomasti tapahtumaan osallistunut, mikäli aikataulu olisi antanut myöten. Tälle viikolle vain sattui nyt osumaan ihan liian monta kinkeriä ja karkeloa, vaikka enin kiire jo onkin helpottanut.
Mitään ihan älyttömän suurta osanottaja joukkoa tapahtuma ei tänä vuonna kerännyt, syytä lienee vaikea päätellä. Ajankohtana juhannuksen jälkeisen ajan ei pitäisi ihan huonoin mahdollinen olla. Tämä ei liene kuitenkaan vaikuttava leirin tasoon. Esillä oli jokusia aiemmissa koitoksissa tehtyjä esineitä sekä ihan tuoreitakin luomuksia. Ja ainahan sitä jotain hämmästyttävää saa nähdä, esimerkiksi pallon sisälle sorvattu korurasia. Luomustaan esitteli Aulis Aikonen ja avasi hieman tekoprosessiakin, voin heti kättelyssä todeta että jäänee tekemättä monelta alaa pidemällekkin opiskelleelta. Pallon halkaisija ei paljoa yli 40mm ole, joten erittäin pienestä ja tarkasta työstä on kyse.

Korurasia pallon sisällä

Sisäkkäisiä palloja

Sen verran tuosta vierailusta iski taas kipinää, että oli ihan pakko verstaalle päästyä pikkuisen sorvata. Koivuaiheinen näyttelymme saikin pari uutta visaista esinettä. Pääsinpä samalla testaamaan hankkimaani rengastalttaa. Joskin Kari Kosken esittelemät ontelosorvaukseen suunnitellut ”rajoittimelliset” taltat kävivät polttelemaan mieltä. Nillä kun voisi pienemmällä huolella sorvata onteloita, ehkäpä sellainen päätyy vielä ostokoriin joku myöhäinen ilta.

Pikarit ja hyrrä - Visakoivua

Share

Käyntikortti

Käyntikortti - Puuseppä Tapio Kangasniemi

Kyllä osasi olla haastavaa saada aikaiseksi niinkin yksinkertainen asia kuin käyntikortti. Ei vaan tuntunut missään välissä olevan aikaa sitä miettiä, mielessä vilisi jo jonkun ihan perus läypyskän tilaaminenkin. Eipä sitä tekemisen iloa saanut tästäkään asiasta delegoida muille, vaan itse oli väkerrettävä ja väännettävä. Jonain harmaana päivänä sain idean, että sellainen wanted-tyylinen korttihan sen olla pitää. Vedoten jossain määrin olettamukseen, ”puuseppää aina tarvitaan”.

Hieman siihen vaadittiin kuvankäsittelyä sekä fontin tuunaamista, jotta halutunlaiseen lopputulokseen päädyttiin. Kyseessä on vieläpä kaksipuoleinen tuloste, joten hienoisia kohdistus ongelmia kieltämättä oli, mutta eipä nämä tahtia haittaa. Niin sanotulle takapuolelle päätyi höylä sekä mitta-asteikko, käteviä työkaluja molemmat.

Puuseppä Tapio Kangasniemi - Käyntikortti

Share

Soivat putket

Puusoittimien viimeistely on jatkunut kuluneen viikon kiivaana. Esko Ihalaisen kanssa aloittamani soitinprojekti on nyt muutaman mutkan kautta löytänyt lopullisen äänenmuodostamismuotonsa. Pihlajasta valmistettujen puuputkien soinnissa oli matkan varrella muutama muuttuja. Kyllähän niistä jonkinlainen soundi on alusta saakka lähtenyt, mutta jotenkin se ei vaan miellyttänyt. Ja olihan se tylsää, että näyttelyyn oli jo saatu useampi soitin joissa äänenmuodostustekniikka oli hyvin samankaltainen. Pienen pohdiskelun ja ideoinnin jälkeen, katseemme osui kasaan basson kieliä. Heräsikin ajatus kielien yhdistämisestä putkiin. Ja ensimmäisen pingoitustestin tulokset olivat sen verran vakuuttavia että päätimme yksissä tuumin asentaa jokaiseen tuubiin yhden kielen. Kieli on siin viritetty putken sisään, ja putkea napauteltaessa se lähtee värähtelemään, tuoden näin soittimen äänen ihan uudenlaista sävyä.
Soivat putket - Puu soi - workshop - PihlaJAM
Teline on valmistetu lehmuksesta ja käsitely osmo colorin kuusi öljyvahalla, putket pihlajasta ja käsittelynä samaisen tuoteperheen väritön öljyvaha.

Soittimesta puuttuu oikeastaan enään vain asiaankuuluvat kapulat, mansetit, tai mitkä ne nyt onkaan..

Share

Ja sehän soi

Puu soi - Saarnirumpu, skeittilauta lyyra, ym..
Workshoppia – maanantaina 14.5 olikin aikas hulina Pro puun galleriassa. Savi ja puu kaupungissa -hankkeen puuhastelijat saapuivat keraamisine soittimineen paikalle. Yläkerran toimistotiloissa on varmasti hammasta purren koetettu selvitä päivästä. rumpujen ynnä muiden soittimien pauke oli melkoinen koko päivän. Massiivisin tuotos on ehdottomasti noin 500 kiloinen keraaminen rumpu jonka kalvona on kokonainen lehmän nahka. Aivan huikean kokoinen, ja varmasti jokaisen pienen kotirumpalin märkäuni. Pieniä sijoitus ja logistiikka ongelmia toki saattaa tulla ilman asianmukaista kuljetuskalustoa.
Puu soi - Pro puu galleria - jätti rumpu

Saarnirumpu

Muutaman mutkan ja monen vaiheen kautta myös saarnirumpu valmistui. Rumpu sai ”kalvokseen” ohuen ohuen saarnisen liimalevyn, kera ohutviiluvaneri vahvisteen. Liimalevyn tein 3 millisistä aihioista, joka sitten hioin leveänauhalla noin pariin milliin. Prässäsin sen ohutviiluvanerin kanssa ja tämä hioin vielä lopulliseen vahvuuteensa, eli noin kahteen milliin. Kalvo on kiinnitetty rummun runkoon ruuvein, eli on vaihdettavissa ja jossain määrin myös säädettävissä halutun soundin mukaan. Lisäksi rumpu sai hieman jalkoja alleen, nousten täten hieman lähemmäs soittajaansa. Pintakäsittelyyn osmo colorin öljyvahat väritön ja musta, sekä viimeiselle pinnalle lakkaa. luulisi nyt kestävän muutamat taputukset. Alla rumpukalvo specialistin tyylinäyte, Frederik Bado on valmistanut mm. jätti rummun kalvon ja monet muut savisoittimien kalvoista.

Ja soihan se, harmillisesti kännykän (samsung xcover) äänen tallennus ei kyennyt noita kovimpia ääniä tallentamaan ilman säröilyä, eikä tuon videon äänenlaatu muutoinkaan tee oikeutta sille soundille joka paikalla oli aistittavissa. Mutta hyvin kannustavaa on huomata, että tällä täysin olemattomalla soittimenrakennus kokemuksellakin voi saada aikaan jotain toimivaa. Puusepäntyöllisesti tuo tuotehan on viimeisintä huutoa 😀

Esteettisesti omaa silmääni miellyttää paikalla olevista soittimista erityisesti Timo Suutarin ”läskibasso”mainen puukieli -soitin. Ja ihan mukava jumpse siitä lähteekin. Ikäänkuin pala jotain tuttua, mutta kuitenkin annos jotain ihan muuta.
Puu soi - Timo Suutarin luomus -

Pari muuta kuvaa, eri vinkkeleistä.
Puu soi - Txalaparta
Puu soi - savi- ja puurumpuja

Share

Puuseppä goes IT

Tällä meikäläisen kokemustaustalla erilaisten tietoteknisten laitteiden kanssa ei yleensä tule ongelmia, mopo vaan tuppaa lähtemään käsistä. Aiemmin tällä viikolla piti puhelin laittaa uusiksi, jo niin pitkään Nokialaisia käyttäneenä kykenin vihdoinkin irtautumaan naikon otteesta. Jatkossa juttua välitetään Samsungin xcoverin kautta, jonka on luvattu olevan ip67 sertifioitu. Tämän uskoisi sopivan pölyiseen ja ajoittain puhelintapaturma alttiiseen ympäristöön, sillä onhan se Duudsonien testaama. Ikävä tulee Nokian yleensä ihan hyviä kamera ominaisuuksia, tai sitten ei. Aika näyttää jahka tuosta uudesta luurista saa niitä käyttökokemuksia.

Viikon toinen hankinta oli jokaisen puusepän perustyökalu, tabletti. Sillä hoituu, noh melkein kaikki. Ainakin kalenteri ja sähköposti siinä on, sekä nettiselain. Samsung galaxy tab 8.9 on tämä laite, jolla nyt toimisto kulkee mukana, ja bloggailuakin voi hoitaa, hieman puhelinta kätevämmin. Salaa olen noita Applen laitteita haaveillut ja joskus vähä hypistellytkin, mutta Androidin käyttäjäksi tässä on kuitenkin päädytty. Aika näyttää miten nämä pelaavat, tähän astiset tuntemukset tabletista ovat positiiviset. Pientä alkukankeutta androidin sisäistämisessä on toki ollut, mutta ajan myötä se helpottanee. Itseasiassa tämä artikkeli on ensimmäinen lähes kokonaan tabletilla tuottamani, vain kuvan käsittelin pc:llä Gimp-sovelluksessa. Ihan vielä ei tämän laitteen kuvankäsittelyohjelma vakuuttanut. Kuvatkin on napsaistu Nokian c7:llä, sekä video joka luonnollisesti on youtubessa.
Acoustic speakers for samsung galaxy tab

Share