Aihearkisto: Puutyöt

Puutöitä laidasta laitaan

Lehtihopeaa

Ajattelin vielä hieman lisätä jauhantaa liittyen noihin lyöntimetalleihin. Noniin puretaan ensin nuo merkit/valmistajat käyttämieni tuotteiden takaa. Staedtler Fimo, lehtimetallit ja kiinnitysaine. Samaan sarjaan kuuluu myös jonkin sortin lakkaa. Suomeahan noiden tuotteiden kääntöpuolen selosteista ei löydy, mutta ontuvallakin englanninkielen taidolla ohjeistuksen ymmärtäminen on mahdollista. Joskin pientä harjoittelua ja kokeilua noiden käyttämisen opettelu vaatii.

lehtihopeaa

Ohuen ohueksi hakattu metallilehti on hyvin haurasta ja ajoittain melkoisen konstikasta saada oikeaan paikkaan edes suhteellisen tasaisesti ja ehjänä. Pinnan lopputulos on yllättävänkin tasainen vaikka lehti hieman ryppyyntyykin. Tärkeintä onkin että liima-ainetta on riittävästi ja tasainen ja tekeytynyt kerros. Ja luonnollisesti on olennaista ettei tahmealle pinnalle ole pahemmin ehtinyt pölyä tai muita epäpuhtauksia heikentämään tarttuvuutta. Jos kyseessä olisi hieman tyyriimpää 24 karaatin lehtikultaa, niin tulisi varmaan otettua kaikki ylimääräiset mujut tarkasti talteen.

lehtihopeaa sorvatussa puisessa  pitkäkaulaisessa maljakossa

Yksinkertaiset ohjeet:
1. Levitä sudilla liima-ainetta kohtiin joihin haluat lyöntimetallia kiinnittää, levitä tarkasti mahd. tasainen kerros, ei liikaa, mutta ei pihistellenkään.
2, Venaa vartti (kato purkin kyljestä aika, jonka se vähintään vaatii ”kuivahtaakseen”)
3. Aseta lehtimetalli liima-ainetta sisältävän pinnan päälle esim puhtaan siveltimen tai pehmeän rievun avulla, painele se kiinni alustaan. Metalli tarttuu nopeasti eikä sen uudelleen asettelu ole juurikaan mahdollista, paljaaksi jääneisiin kohtiin voit painaa uudet palaset.
4. Vartoo pari tuntia ja harjaa pensselillä ylimääräiset metallit pois.
5. Viimeistele pinta sopivalla lakalla.

Aika nopeastikkin noita vaiheita voi edetä, ainakin itse olen melko pian kiinnittämisen jälkeen harjaillut ylimääräiset pois. Sopinee monile muillekkin pinnoille, ei pelkästään puulle.

Ja noita saa ainakin Sinellistä, myös slöjd-detaljer myy toisen merkkisiä vastaavia materiaaleja.

Share

Kumpi oli ensin, muna vai kana?

Puumunat vaahterasta
Vastaus: muna.. Kanaa en vielä olekkaan tehnyt, jos ei savesta muovailtua kukkopillin irvikuvaa voi moiseksi laskea. Puumuna on siis kananmunaan verrattavissa oleva puinen vastine. Koriste-esine, tai jotain vastaavaa. Munan muotohan on vähän määrittelemätön, joten periaatteessa sitä sorvatessa ei pahasti voi mennä mönkään. Itse valitsin näihin kahteen testimielessä sorvattuun esineeseen puuksi vaahteran, jossa mukavasti luonnetta tuova raita syiden välissä. Pellaöljy jota käytin munien pintakäsittelyyn on vaaleaa vaahteraa muuttanut oleellisen paljon tummemmaksi, ehkä jopa hieman punertavaksi. Pellavaöljy ei tuoreena omasta mielestäni haiskahda kovinkaan hyvältä, mutta kuivahdettuaan se katoaa lähes kokonaan, tai ainakin muuttuu miellyttävämmäksi.

Lyöntimetallit

Sorvattu laakea pullo
Lähdin pienelle tutkimusmatkalle, erään toisen projektin siivittämänä. Toisesta projektista lisää ensi kuussa avautuvan rauta-aika -näyttelyn tiimoilta. Lyöntimetallit, lyöntikkultaa, lyöntihopeaa jne.. Olivat minulle entuudestaan kokematon maaperä, mutta pelkäämättömin ottein koetin ottaa asoista selvää ja hankkia moisia käsiini. Paikallisesta Sinelli-liikkeestä löysin Fimon valikoimiin kuuluvia lyöntimetalleja, kultaa ja hopeaa siis. Alumiinia ne ilmeisimmin ovat, mutta värit mukailevat kultaa ja hopeaa.

Perusidea siis on, että lyöntimetalli / lehtikulta kiinnitetään sille tarkoitetulla liima-aineella. Purkissa lukeepi: Size for leaf metal. Ainetta levitetään puhtaalle, pölyttömälle ja rasvattomalle pinnalle ohut tasainen kerros, aineen annetaan ”tekeytyä”. Noin 15min päästä aine on muodostanut tahmean pinnan, jonka päälle lehtimetalli asetetaan, painellaan jollakin pehmeähköllä, sudilla, rievulla, tms. Tämän jälkeen sudilla harjataan metallia, jolloin ylimääräiset metallit irtoilevat pois. Eli kansanomaisesti sanottuna, ne kohdat joissa mokasit liiman levityksessä, lähtevät irti ja onnekkaimmat palaset pysyvät kiinni. Yhtäkaikki, mielenkiintoista ja inspiroivaa. Ihan uutta puhtia saa joihinkin varsin arkisiin juttuihin, vähän glamouria.

Ja mitenkäs sitten päädytään tuohon kuvassa olevaan kosmiseen väri-iloitteluun.. Siinä kuvaan astuvat samaisesta askarteluliikkeestä ostetut Alcohol Ink:it. Nopeasti kuivuvat ja läpikuultavat alkoholipohjaiset musteet muodostavat nopeasti metallisille pinnoille erilaisia värimaailmoja. Ja käyhän nuo suoraan puullekkin, periaatteessa petsistähän tuossa on kyse, jonka litrahinta on päätä huimaava. 15ml maksoi 4,60€, ihan oman mielenterveyteni tähden en lähde sitä laskemaan, näkeehän tuosta jo otsallakin. Ja jos itse tykkää sekoitella, niin resepti on kyljessä. Se toinen vaihtoehto noiden värien loihtimisellehan olisi ollut erilaiset kemikaalit, mutta päädyin sitten aitaa alittamaan. Ihan tyytyväinen olen. Sorvaustyö tosin koki pienen onnettomuuden.

Itse pullo, tms. On siis sorvattu kolmesta eri puusta. Pohja jossa on tuota väriloistoa, on koivua, hiukkasen lahoa sellaista. Pääliosa on jalavaa, jossa myöskin hiukkasen lahoa ja kaula on sitten ihan tervettä pähkinää. Kaula on koottu sekmenteistä, ja esinettä kohdannut onnettomuus aiheutti sen, että piti periaatteessa jättää kaulaan vain porattu reikä, eikä sen isommaksi avartaminen käynyt enään lukuun. Lahohko koivu päätti hieman antautua jalava osan liimauksen jälkeen, ja koko komeus kierähti lattialle. Tästä taas sen verran viisastui, että vaikka se lahoin puu olisikin kaikista kauneinta, niin ei ei aina kestä. Onni onnettomuudessa oli se että palaakaan ei irronnut ja putelin sain sorviin vielä kiinni kaulan viimeistelyä varten. Lyöntimetalliosiossa on pintana spraylakkaa, joka ei värejä liuottanut. Ja loppu osa pullosta on käsitelty sellakalla.

Kaulakoru ja korurasia
Kummitytöllä oli syntymäpäivät ja pihiin tapaani tein taas itse jotain. Sorvailin erikokoisia ja mallisia helmiä, eri puulajeista ja kokosin niistä helminauhan. Sorvasin myös korulle rasian, jonka kanteen taiteilin lapsille tutun kissahahmon. Sisä ja ulkopintaan useampi kerros lakkaa, niin kestää sitten vähän kovempaakin käsittelyä.

Puunuija
Aina ei kaikkia työkaluja haeta kaupasta. Tuli ihan pakottava tarve pienehkölle puunuijalle, ja jos en paljoa valehtele niin 20 minuutin päästä sillä jo oltiin työntouhussa. Varsi on saarnea ja pää jalavaa. varsi on päästä halkaistu ja siihen on asetettu kiila, joka siis levittää varren päätä, kun se painuu kolonsa pohjalle. Varsi kiilautuu näin paikoilleen eikä irtoa nuijalla naputeltaessa.

Kynttilänjalka saarni
Lopuksi vielä se ”lupailtu” pienempi kynttilänjalka, tämäkin on pöytäkynttilöille suunnattu, mutta voipi toki käyttää joillekkin muillekkin asioille tarjoilualustana. Pintakäsittelynä Osmo colorin musta öljyvaha. Siitä suurin osa siis hangattu välittömästi pois, jolloin sen tummat pigmentit korostavat näyttävästi saarnen syyrakennetta. Huokoisempi puuaines imee väriä nopeammin itseensä ja tulee tummemmaksi.

Share

Sorvaus päivitys

On pitänyt taas pidempään jo postailla tästä niin rakkaasta aihealueesta, sorvaamisesta siis. Pari kuvatusta joistakin viimeksi tekastuista jutuista ja jotain sepustusta.
A) Lelukoira puusta
Lelukoira puusta
Sorvi on näppärä väline, sillähän tekee paljon, totesin hiljaa itsekseni tässä taannoin. Lelukoiralle oivat renkaat sorvasin tammesta, kovat sliksit on Mustilla allaan. Koiran runko on vaahteraa, sopivasti sydän tummaa ja raidallinen, lähes luonnollisella tavalla.

B) Kynttilänjalka
Kynttilänjalka kolmelle pöytäkynttilälle saarnesta
Saarnesta ja mustalla osmolla käsiteltynä saa kynttilänjalkakin ihan uutta ilmettä. Lautaset ja varsi luonnollisesti sorvattu erillisinä. Kolme pöytäkynttilää tuohon mahtuu, ihan näyttävän ja ei niin paloturvallisen kattauksen tuosta saa. No pitää vaan muistaa, että niitä kynttilöitä ei jätetä yksikseen palamaan. Mutta tässä on oivaa joululahja ideaa, tuommosen hinta voisi pyöriä jossakin 150-200e hujakoilla. Tarkoitus olisi tehdä muutamaa eri korkeutta, tuo kuvan malli on sellaset 48cm.

C) Omenapuusta luonnollisesti
Omenapuu esineet
Pitihän sitä kannuideaa, joka päässä jo pidempää muhinut, testata ihan käytännössä. Omenapuun palassa oli oksa sopivasti nokkaa varten. Pitää kyllä todeta, että oikeanlaisen taltan puuttuessa syvempien onteloiden työstäminen on yhtä helvettiä. Rengastaltalla ei haluttua syvyyttä pääse ilman tutinoita työstämään. Vähän kutkuttaakin sellaiset lastunrajoittimelliset ontelotaltat.. Mutta omenapuuhun palatakseni, onhan siinäkin ihan maukkaita kuvioita, ja väri varsin kaunis. Isompiin juttuihinhan siitä harvemmin on, mutta sorvaukseen nuppeja kahvoja yms.

D) Katajan tuoksua
Kataja kulho
Katajaakin sorvailin taas pitkästä aikaa. Liimailin vähän isomman limpun ja sain ihan näyttävän kokoisen vadin aikaiseksi. Toki niitä halkeamia ja pari oksaakin sieltä löytyy, ne tuon katajan osalta kuuluu vähän asiaan. Kulhon halkaisija 22,5cm ja korkeutta 7cm. Tuoksu on katajalle tyypillinen ja värikin hyvin monivivahteinen.

Share

Woodism Helsingin kaupungintalon sisäpihalla

Woodismia

17.8.2012 Joukko ahkeria woodisteja melusaastutti Helsingin kaupungintalon sisäpihan ympäristöä parhaansa mukaan, minä mukaan lukien. Paikalle saavuttuani varmistin, että jokainen moottorisaha joka mukaan oli otettu saatettiin toimintakuntoon. Päivän mittainen workshop/puuntyöstö näytös sujui mallikkaasti mukavan kesäisessä säässä. Edellisenä päivänä Markku Tonttila ja Päivi Salenius kävivät tuomarinkartanolta hakemassa meille lupailtuja materiaaleja. Paikalla oli mm. koivua, vaahteraa, tammea sekä jalavaa, jokaiselle mukana olleelle riitti siis joku pölli sahatavaksi. Jo mainittujen lisäksi tapahtumaan osaa ottivat Jouko Kärkkäinen, Merja Inki-Ihamäki sekä Merita Soini, myös Jari-Pekka Vilkman piipahti mestoilla.

Sahailu sessio liittyi Virka galleriassa esillä olevaan muotoilu Kaivopuiston puista -näyttelyyn. Näyttely on vielä avoinna 2.9.2012 saakka. Workshopissa tehdyt kalusteet jäivät näyttelyn ajaksi Kaupungintalon sisäpialle, mutta niiden on ilmeisesti tarkoitus siirtyä Haltilaan. Ohessa pieni kuva galleria sekä pienen pieni sahausvideo.

[youtube_video id=”WhOKfBlQO5s”]

[print_gllr id=720]

Share

”Tuareesta sorvastu”

Verstaan puolella on pitänyt kiirettä, ja asiat joita on pitänyt tänne suoltaa on jääny vähemmälle. Mutta koitetaan välillä purkaa niitä heinäkuussa tapetilla olleita asioita.

Omenapuut - Simpson wood

Sorvauksesta on pitänyt pikkuisen kirjoitella havaintoja. Sain tässä taannoin verstaalle muutamia mukavan oloisia puita. Sellaisia sorviin sopivia. Yllä kuva ensimmäisestä kummastelun aiheesta, eli tuosta ”Simpson”-puusta, joka on siis omenapuuta. Tempasin vannesahalla rangan pikku aihioiksi ja vedellä notkistettua liimaa pintaan. Tällä toivoin, että saisin palikat pysymään mahdollisimman halkeamattomina niiden kuivuessa. Mutta väri kävi kovasti kummastuttamaan. Lieneekö sitten ollut liiman ja tuoreehkon puun omien nesteiden jokin kemiallinen reaktio. Liimakaan ei ihan tavallista puuliimaa ollut, vaan Kärkkäiseltä heräteostona ostettua gorilla-liimaa. Kirkasta liimasaumaa mainostivat, joskin liima oli tuoreena aavistuksen kerman väristä.

Omenapuusta sorvattu kulho

Ihan kaikkea en liimaillut vaan vähän piti sorvissakin pyöräyttää. Tuorean ja tuoreahkon puun sorvaamisessa on oma viehätyksensä. Ensinnäkin se on yleensä vaivatonta sorvata ja toiseksi lopputulos kuivahtamisen jälkeen on aina jossain määrin yllätys.

Sellaista ”siivellistä” kulhoa on pitänyt useasti koettaa ja tälläkertaa omppu puusta sellaisen pyöräytin. Kaarna pysyi hyvin kiinni, ja muutenkin puu oli varsin hyvänlaatuista mukavaa työstää. Tuota vaaleaa läskiä on vain suhteellisen paljon, siltä osin erikoista. Koetin sorvata sopivan ohuen siiven ja kulhon seinämän, jotta kipon kuivuessa vältyttäisiin halkeamilta.
Kuva kolmen päivän päästä kertoo miten muoto on muuttunut kuivuessa.

Winged bowl apple tree

Winged bowl apple tree

Lisätään pieni kuvakimara joistakin viimeaikoina sorvatuista esineistä.

[print_gllr id=697]

Share