Re-designia, recycled tai trash, mitenkä sen kukin käsittää. Vanhasta uutta, siis kuitenkin. Kaapelikela siis sai uuden elämän sohvapöytänä. Ihan koskemattomaksi sitä en malttanut jättää, vaan toiveiden mukaisesti tummaksi ja pyöreyttä pois. Purkasin kelan osiin ja sahasin kannesta ja pohjasta siivut pois. Kannen ja pohjan yhdistäville raudoille on kanteen tehty pienet upotukset, muutoin alkuperäiseen runkoon ei ole kajottu. Hionta ja vahaus, sekä pintaan vielä muutama kerros lakkaa. Kannessa olevat reiät kaipasivat jotain, joten sorvasi niihin jalavasta pienet kipot.
Aihearkisto: Puutyöt
Sorvileiri
Piipahdin nopeasti keskiviikkona Koulutuskeskus Salpauksen tiloissa, jossa käynnissä oli 19. valtakunnallinen puunsorvauksen kesäleiri. Tapahtuman järjestää Puuseppämestarit ry / Suomen puunsorvaajat yhteistyössä, jo mainitun Salpauksen kanssa. Leiri kestää 26.-30.6 ja on ns. kaksitasoinen puunsorvauskurssi. Ensimmäinen taso on tarkoitettu vähän puunsorvauskokemusta omaaville ja toinen pidemmälle ehtineille sorvaajille. Vetäjinä mm. Kari Koski ja Aulis Aikonen sekä Salpauksen edustaja Veli-Pekka Leinonen.
Itse olisin ehdottomasti tapahtumaan osallistunut, mikäli aikataulu olisi antanut myöten. Tälle viikolle vain sattui nyt osumaan ihan liian monta kinkeriä ja karkeloa, vaikka enin kiire jo onkin helpottanut.
Mitään ihan älyttömän suurta osanottaja joukkoa tapahtuma ei tänä vuonna kerännyt, syytä lienee vaikea päätellä. Ajankohtana juhannuksen jälkeisen ajan ei pitäisi ihan huonoin mahdollinen olla. Tämä ei liene kuitenkaan vaikuttava leirin tasoon. Esillä oli jokusia aiemmissa koitoksissa tehtyjä esineitä sekä ihan tuoreitakin luomuksia. Ja ainahan sitä jotain hämmästyttävää saa nähdä, esimerkiksi pallon sisälle sorvattu korurasia. Luomustaan esitteli Aulis Aikonen ja avasi hieman tekoprosessiakin, voin heti kättelyssä todeta että jäänee tekemättä monelta alaa pidemällekkin opiskelleelta. Pallon halkaisija ei paljoa yli 40mm ole, joten erittäin pienestä ja tarkasta työstä on kyse.
Sen verran tuosta vierailusta iski taas kipinää, että oli ihan pakko verstaalle päästyä pikkuisen sorvata. Koivuaiheinen näyttelymme saikin pari uutta visaista esinettä. Pääsinpä samalla testaamaan hankkimaani rengastalttaa. Joskin Kari Kosken esittelemät ontelosorvaukseen suunnitellut ”rajoittimelliset” taltat kävivät polttelemaan mieltä. Nillä kun voisi pienemmällä huolella sorvata onteloita, ehkäpä sellainen päätyy vielä ostokoriin joku myöhäinen ilta.

Näyttelyn rakennusta
Tänään 26.6 pitäisi näyttelyn aueta, ja vielä on muutama homma rästissä. Viime yö meni melko pitkään näyttelyä rakentaessa. Laitan pienen kuvan tarjoamaan esimakua siitä mitä osaltani on tarjolla. Myöhemmin teen tänne kattavamman tsekkauksen näyttelyssä esillä olevista teoksista ja esineistä. Toivon, että näyttely herättää mielenkiintoa ja keräisi jokusen kävijän. Porkkanana, paikalla on tarjolla kahvia, päivittäin.

Sorvin äärestä

Viime viikolla sain vihdoin asennettua sorvin ja pääsin hieman jo koettamaan. Tuloksena muutamat pienet kipposet. Tästä se sitten lähtee, jahka vain kunnolla ehtii syventyä. Sorviin hankkimani itsekeskittävä nelileukapakkakin tuntuu olevan ihan jämäkkä. Leuat ovat melko pitkät, joten mahdollistaa tarvittaessa aika syvänkin otteen kappaleesta. mukana tuli myös keskiöruuvi, joka helpottaa kovasti aihion kiinnittämistä istukkaan. Nyt ei tarvita kappaleeseen muuta kuin 9mm reikä, tämä helpottaa kovasti esim, kulhoaihioiden kiinnittämistä. Näistä lisää, jossain työkalu/väline katsauksessa tai arvostelussa. Tässä lähipäivien aikana pitäisi saada valmiiksi myös smirkelin tuunaaminen, joka siis tarkoittaa lähinnä sopivien talttatukien ja jigien valmistusta. Muutamat kuvat ensimmäisistä pyöräytyksistä alla.
Lienee jo käynyt selväksi, että olen jollain tapaa viehättynyt noihin luonnollisiin reunoihin. Näissä koivuissa ne on hyvin pysyneet kiinni, joten mitäpä niitä poistamaan. Jalavakin on sorvattuna ihan näyttävän näköistä. Oli muuten ensimmäinen kerta jalavaa sorvatessa, ja kovaahan se oli. Se voisi toimia matalissa ja isommissa lautasissa paremmin, jolloin tuo kaunis syykuvio ja värit tulisi parhaiten esiin.
Puuseppä ilyä Jalava sta
Pahoittelen hieman kryptisen ulkoasun saanutta otsikointia, tai en oikeastaan. Puuhailu verstaalla on täydessä vauhdissa, tässä kesäkuun aikana, ennen juhannusta olisi tarkoitus valmistaa yks jos toinenkin mielenkiintoinen kaluste. Katseissa siintää Woodismin Virka gallerian näyttely sekä Pro puussa alkava Koivu aiheinen näyttely. Kalenterissa vitonen ja aika sen kuin hupenee.
Jalava – tuo puun kauneuden ilmentymä
Edellisellä viikolla valmistin Tapio Anttilan suunnitteleman kahvipöydän jalkojen proton. Jalavasta siis, woodismi-hengessä Kaivopuiston jalavasta. Jalava on kyllä häijyn kaunista tavaraa, niin mageita värejä. Luonnollisesti projekteista jää jos jonkin laista lisua jäljelle ja tälläkin kertaa päätin koettaa käyttää kaiken mahdollisen hyväksi. Mieleeni salakavalasti hiipinyt idea leikkuulaudan ja vetolaatikon yhdistämisestä koki ”ruumiillistumisensa”.


Titti-dii Leikkuulauta jonka alle piiloutuu tarjotin. Kokoakin on ihan mukavasti, 30cm leveyttä ja 50cm pituutta, korkeus noin 6cm. Tarjotin liukuu läpi, ja on täten otettavissa ulos molemmin puolin. Tarjotinta voi käyttää erikseen tai sinne voi vaikka jemmata keittiöveitset. Pilkkoa tuotteita ja lakaista silput laudalta alas tarjottimelle. Käyttötapoja voi olla monia, vielä hieman lisää tuotekehitystä, niin saadaan aikaan käytännöllinen ja toimiva tuote. Pikku yksityiskohtana tuotteesta löytyy magneetit jotka keskittävät tarjottimen keskelle leikkuulautaa, mutta valitettavasti niiden vetovoima ei pärjää maan vetovoimalle, vaan leikkuulautaa pystyyn nostettaessa tarjotin ei pysy paikoillaan.











