Kiireinen viikko ja meinasin aivan totaalisesti missata Kinos-filmifestivaalit, mutta onnekseni yksi festivaalin puuhamiehistä vielä muistutteli minua loppuviikon ohjelmistoista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kuuluu vanha sananlasku, ehdin nipinnapin perjantaina kuudelta alkavaan näytökseen.
Hieman pohjustaakseni asiaa, festivaalin kymmenes vuosi oli kyseessä ja ohjelmisto varsin laaja kotivideotasoisista tekeleistä aina ammattimaisiin tuotantoihin. Vuonna 2003 ryhmä lahtelaisia elokuvaharrastajia järjesti pienimuotoisen julkisen elokuvakatselmuksen Kymipubissa Kymintiellä. Tarkoitus oli ollut katsella itse tehtyjä ja omien kavereiden filmatisointeja.Tapahtuman suosio johti tapahtuman laajentumiseen ja Kino Iiriksen tilojen käyttöön päänäyttämönä. Vaikka mittakaava on jossain määrin kasvanut ja järjestäjäporukka vaihtunut, on linjaus pysynyt samankaltaisena. Kotikutoisempiakaan pätkiä ei kaihdeta, tärkeintä on idea ja sisältö.
Töitä oli tänäkin vuonna tarjolla runsaasti, joten raati joutui esikatseluissa suorittamaan karsintaa esitettävien töiden osalta. Ohjelmalehtistä silmäiltyäni havaitsin että tarjonta on varsin runsasta. Perjantain ohjelmiston aloitti klo18.00 Teippaaja Pro, Joni Koivuniemen tuotantoa vuodelta 2012, kesto 1:15:15. Illan päätti klo 20.00 alkanut musiikkivideosarja, kahdeksallatoista esityksellä.
Teippaaja Pro lyhkäri oli dokumenttityyliin toteutettu kuvaus Zonin elämästä. Graffiti maailmaan nojautuva kuvaus eräänlaisesta täggäämisestä teipeillä. Nuorenmiehen päämäärä oli näkyä katukuvassa teippaamiensa kohteiden kautta, loppua kohden parantunut teos siivitti Zonin aina Pariisiin Eiffeltornille asti teippaamaan, sivuten jokusia ihmissuhdekiemuroita. Läpi teoksen oli vuorosanoissa huvittavia hetkiä, varsinkin englanniksi käännetty tekstitys mukautui loistavasti kotimaisiin kielivertauksiin. Jeesusteippi oli todellakin jeesusteippiä, ei iilmastointiteippiä, jota usein kuulee sillä nimellä tituleerattavan.
Toivon totisesti tapahtumalle vielä jatkovuosia, kaupallinen elokuva vie sen verran ison kakun ihmisten elämästä että sellaiselle kotikutoiselle taiteelle ei meinaa jäädä katseluaikaa. Josko siitä enään nykyään paljoa kukaan tietääkään. Tapahtuma on ilmainen joten näiden pätkien katselu ei ainkaan hintapolitiikkaankaadu. Ps. Myöskään mainoksia ei tarvinnut elokuvien yhteydessä katsella. Tokihan meillä on youtube täynnä näitä eritasoisia kuvaelmia ties mistä, että ehkä niitä sieltä sitten enempi katsellaan. Mutta voin kyllä lämpiminmielin suositella teatteria vähän kehnomminkin toteutetun tekeleen katseluu , siellä on mukava tunnelma.
