Olen jo pidempään pyöritellyt päässä sekä paperilla joskus vuosi sitten ensimmäisen kerran tekemääni puhekuplahyllyä. Mielessä on ollut eri materiaalit ja varsinkin tuotteen skaalaus. Nyt olen viimein saanut puristettua yhden proton aiheesta, johon jo vähän mahtuukin tavaraa. Tein liimalevyä männystä, jonka maalasin mustaksi helmi kalustemaalilla. Pintaan vielä muutama kerros lakkaa. Tarkoitus olisi koivusta tehdä näitä lisää, ja hieman eri variaatioina. Pintakäsittelyyn jotain vahoja, sallivat näin sen puumaisuuden jäädä näkyviin. Maali kun tekee pinnasta aina jossain määrin muovisen oloisen.
Hylly on 90cm leveä ja 35cm korkea, syvyyttä on noin 15cm. Sisä korkeutta noin 31cm eli normaalit kirjat sopivat sekä jopa viinipullot. Kahvakuulaa tuossa ei ehkä kannata ruveta säilyttelemään, mutta selaista perus koristetilpehööriä, joka ei ole armottoman raskasta.
Puusoittimien viimeistely on jatkunut kuluneen viikon kiivaana. Esko Ihalaisen kanssa aloittamani soitinprojekti on nyt muutaman mutkan kautta löytänyt lopullisen äänenmuodostamismuotonsa. Pihlajasta valmistettujen puuputkien soinnissa oli matkan varrella muutama muuttuja. Kyllähän niistä jonkinlainen soundi on alusta saakka lähtenyt, mutta jotenkin se ei vaan miellyttänyt. Ja olihan se tylsää, että näyttelyyn oli jo saatu useampi soitin joissa äänenmuodostustekniikka oli hyvin samankaltainen. Pienen pohdiskelun ja ideoinnin jälkeen, katseemme osui kasaan basson kieliä. Heräsikin ajatus kielien yhdistämisestä putkiin. Ja ensimmäisen pingoitustestin tulokset olivat sen verran vakuuttavia että päätimme yksissä tuumin asentaa jokaiseen tuubiin yhden kielen. Kieli on siin viritetty putken sisään, ja putkea napauteltaessa se lähtee värähtelemään, tuoden näin soittimen äänen ihan uudenlaista sävyä.
Teline on valmistetu lehmuksesta ja käsitely osmo colorin kuusi öljyvahalla, putket pihlajasta ja käsittelynä samaisen tuoteperheen väritön öljyvaha.
Soittimesta puuttuu oikeastaan enään vain asiaankuuluvat kapulat, mansetit, tai mitkä ne nyt onkaan..
Workshoppia – maanantaina 14.5 olikin aikas hulina Pro puun galleriassa. Savi ja puu kaupungissa -hankkeen puuhastelijat saapuivat keraamisine soittimineen paikalle. Yläkerran toimistotiloissa on varmasti hammasta purren koetettu selvitä päivästä. rumpujen ynnä muiden soittimien pauke oli melkoinen koko päivän. Massiivisin tuotos on ehdottomasti noin 500 kiloinen keraaminen rumpu jonka kalvona on kokonainen lehmän nahka. Aivan huikean kokoinen, ja varmasti jokaisen pienen kotirumpalin märkäuni. Pieniä sijoitus ja logistiikka ongelmia toki saattaa tulla ilman asianmukaista kuljetuskalustoa.
Saarnirumpu
Muutaman mutkan ja monen vaiheen kautta myös saarnirumpu valmistui. Rumpu sai ”kalvokseen” ohuen ohuen saarnisen liimalevyn, kera ohutviiluvaneri vahvisteen. Liimalevyn tein 3 millisistä aihioista, joka sitten hioin leveänauhalla noin pariin milliin. Prässäsin sen ohutviiluvanerin kanssa ja tämä hioin vielä lopulliseen vahvuuteensa, eli noin kahteen milliin. Kalvo on kiinnitetty rummun runkoon ruuvein, eli on vaihdettavissa ja jossain määrin myös säädettävissä halutun soundin mukaan. Lisäksi rumpu sai hieman jalkoja alleen, nousten täten hieman lähemmäs soittajaansa. Pintakäsittelyyn osmo colorin öljyvahat väritön ja musta, sekä viimeiselle pinnalle lakkaa. luulisi nyt kestävän muutamat taputukset. Alla rumpukalvo specialistin tyylinäyte, Frederik Bado on valmistanut mm. jätti rummun kalvon ja monet muut savisoittimien kalvoista.
Ja soihan se, harmillisesti kännykän (samsung xcover) äänen tallennus ei kyennyt noita kovimpia ääniä tallentamaan ilman säröilyä, eikä tuon videon äänenlaatu muutoinkaan tee oikeutta sille soundille joka paikalla oli aistittavissa. Mutta hyvin kannustavaa on huomata, että tällä täysin olemattomalla soittimenrakennus kokemuksellakin voi saada aikaan jotain toimivaa. Puusepäntyöllisesti tuo tuotehan on viimeisintä huutoa 😀
Esteettisesti omaa silmääni miellyttää paikalla olevista soittimista erityisesti Timo Suutarin ”läskibasso”mainen puukieli -soitin. Ja ihan mukava jumpse siitä lähteekin. Ikäänkuin pala jotain tuttua, mutta kuitenkin annos jotain ihan muuta.
Jo aiemmin avaamani aihe, Savi ja puu kaupungissa wdc -hankkeen puusoittimien workshop on aloiteltu tällä viikkoa Pro puun tilossa Lahden satamassa. Keskiviikkona galleriatilaan saapuikin joukko erilaisia soittimia, ja torstaina paikalle oli ilmaantunut myös muutama osanottaja oman soitin hankkeensa kera. Alelkirjoittaneella on skeittilauta-lyyra ollutkin valmiina jo hyvän tovin. Varsinaiseen workshoppiin nähden muutaman päivän varaslähdöllä aloiteltu soitinprojekti Esko Ihalaisen kanssa on myös hyvällä mallilla, oikeastaan viimeistelyjä vaille valmiina. Saarnirumpu on myös valmistumassa, hitaasti mutta varmasti. Kalvomateriaaliksi on tulossa samaisesta saarnesta valmistettu ohuen ohut liimalevy.
Muiden puusepäntöiden ohella koetan vielä pusertaa yhden kokeellisen soittimen, ohuista pihlaja levyistä. Aikaa on hyvin rajallisesti, ensi viikon jälkeen soittimet kootaan ja viedään esille Lahden jazztorille. Josta sitten kesäkuuksi Sibeliustalon nättelytilaan. Kesän mittaan yleisöllä on hyvät mahdollisuudet päästä ihmettelemään ja kokeilemaan erilaisia puisia soittimia.
Tällä meikäläisen kokemustaustalla erilaisten tietoteknisten laitteiden kanssa ei yleensä tule ongelmia, mopo vaan tuppaa lähtemään käsistä. Aiemmin tällä viikolla piti puhelin laittaa uusiksi, jo niin pitkään Nokialaisia käyttäneenä kykenin vihdoinkin irtautumaan naikon otteesta. Jatkossa juttua välitetään Samsungin xcoverin kautta, jonka on luvattu olevan ip67 sertifioitu. Tämän uskoisi sopivan pölyiseen ja ajoittain puhelintapaturma alttiiseen ympäristöön, sillä onhan se Duudsonien testaama. Ikävä tulee Nokian yleensä ihan hyviä kamera ominaisuuksia, tai sitten ei. Aika näyttää jahka tuosta uudesta luurista saa niitä käyttökokemuksia.
Viikon toinen hankinta oli jokaisen puusepän perustyökalu, tabletti. Sillä hoituu, noh melkein kaikki. Ainakin kalenteri ja sähköposti siinä on, sekä nettiselain. Samsung galaxy tab 8.9 on tämä laite, jolla nyt toimisto kulkee mukana, ja bloggailuakin voi hoitaa, hieman puhelinta kätevämmin. Salaa olen noita Applen laitteita haaveillut ja joskus vähä hypistellytkin, mutta Androidin käyttäjäksi tässä on kuitenkin päädytty. Aika näyttää miten nämä pelaavat, tähän astiset tuntemukset tabletista ovat positiiviset. Pientä alkukankeutta androidin sisäistämisessä on toki ollut, mutta ajan myötä se helpottanee. Itseasiassa tämä artikkeli on ensimmäinen lähes kokonaan tabletilla tuottamani, vain kuvan käsittelin pc:llä Gimp-sovelluksessa. Ihan vielä ei tämän laitteen kuvankäsittelyohjelma vakuuttanut. Kuvatkin on napsaistu Nokian c7:llä, sekä video joka luonnollisesti on youtubessa.
