Kannaksenkatu 22, Lahti. Lauantaina 23. ja sunnuntaina 24. klo 10-16, maksuvälineenä käteinen.
Paikalla mm. seuraavanlaisia puisia värkkejä 😉
Muotoiluinstituutin joulumyyjäiset 23.-24.11
Vastaa
Avainsana-arkisto: Lahti
Riihikuivaa
Marraskuun näyttelynä Pro puu galleriassa Markku Tonttilan ja Terhi Juurisen yhteisnäyttely, Riihikuivaa – keramiikkaa ja mäntykalusteita. 30.10-29.11.
Galleriatilan täyttää mäntyinen tuoksu, 1700-luvulla riihen lattialankkuina käytetty mänty on saanut uuden muodon kalusteissa. Harmaantuneesta piilutetusta pinnasta on paikoin jäljellä vain muisto, kertomassa ajan hampaan työstä, joka ei reilussa parissa sadassa vuodessa ole ehtinyt puuta tuhoamaan. Näyttelyn esineistö on oiva esimerkki siitä miten pitkäikäistä puu voi olla, ja miten se on muokattavissa nykypäivään vielä vuosisatoja aiemman käyttötarkoituksen jälkeenkin.
Kuten nimi riihikuivaa viittaa, niin riihimäisissä tunnelmissa liikutaan. Esineistöön onkin löydetty inspiraatiota riihestä ja siellä tapahtuneista askareista. Terhi Juurisen keraamiset astiat huokuvat vanhanajan henkeä, mutta ovat silti omalla tavallaan moderneja. Puupolttoisessa savessa on se oma tunnelmansa joka käy yhteen tämän ikiaikaisen männyn kanssa ja tekee näyttelyn esineistöstä mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan.
Pro puun puikoissa vahvasti häärinyt Markku Tonttila sai marraskuun alussa myös tunnustusta Lahti-Seuralta, kun hänet valittiin vuoden Lahtelaiseksi. Vuoden Lahtelainen on valittu vuodesta 1981 lähtien Seuran vuosijuhlassa. Näyttely onkin siksi hyvin ajankohtainen. Tonttilan pitkä puurtaminen paikallisen /kotimaisen puun parissa on saanut toki huomiota ja tunnusta aiemminkin esimerkiksi Lahden kaupungin 2011 vuoden kulttuurialan tunnustuspalkinon muodossa.
Kiskojen viemää osa 2
Lahden rautatieharrastajat topparoikka ry järjesti 3.11 Kino Iiriksessä lyhytfilmi katselmuksen. Teemana oli rautatieaiheisia lyhytfilmejä 1960- ja 70-luvuilta. Näytöksiä oli kaksi, joista ensimmäisessä ajankuvia rautatieläisistä ja toisessa näytöksessä harrastajapohjaisia kuvauksia.
1. Näytöksen parasta antia oli ehdottomasti ajankuvan muutos nykypäivään verrattuna. Rautatiet, valtionrautatiet ovat ajan saatossa työllistäneet lukuisia ihmisiä. Tekniikan kehittyessä ja maailman muuttuessa ovat valitettavan monet näistä kuvatuista työpaikoista kadonneet tai ainakin toimenkuva muuttunut oleellisesti. Jotenkin tuntui näitä filmejä katsoessa että ennen vanhaan ihmiset olivat enemmän sydämellään mukana tekemässään työssä, yhteiskunnan asettamat vaateet ja odotukset eivät ehkä olleet niin kova taakka.
Kiskoja pitkin henkilöliikenteen lisäksi on alusta saakka kulkenut satoja tonneja tavaraa ja raaka-aineita, esimerkiksi päivän kolmas pätkä Nippuja Nippuja Nippuja, kertoi Honkataipaleen vanhasta tukkirautatiestä. Viiden kilometrin matkalle oli kannattavampaa rakentaa rata tukkien siirtämiseksi Saimaalta Kymijokeen. Rata oli käytössä n. 1910-1976.
Näissä filmeissä oli nähtävissä ajan muutos, vetokaluston muuttuminen, rataosuuksien sulkeminen jne. Kehitys on johtanut siihen että aiemmin välttämättömänä pidetty muuttuu ajan saatossa tarpeettomaksi.
2. Näytös, joka koostui harrastajapohjaisista kuvauksista, alkoi myöskin haikeilla tunnelmilla. Olavi Almin kaitafilmille kuvaamassa pätkässä oli Jokioisten-Forssan rautatien viimeisiä vetoja. Ajan hammas kalusi talvisen rataosuuden viimeisen kaupallisen vuoron. Seuraavassa Almin kuvaamassa pätkässä Takaisin kaidalle polulle, kuvattiin radalta suistuneen junan kampeamista takaisin kiskoille. Dieselveturin vetämä juna oli törmännyt traktoriin ja suistunut näin pois radalta, traktori ei ollu kärsinyt mainittavampia vahinkoja. Vuoden 1966 värillinen kaitafilmi toisti hyvin paikalla vallinneen tunnelman, joka kaikesta huolimatta oli varsin rento. Paikalla oli väkeä jos jonkinlaista.
Hyviä historia kuvauksia Suomalaisuudesta ja Suomen infrastruktuurista, ihmisistä ja ajasta. Aika kuultaa muistot kuten sanotaan, kaitafilmi tekee vielä enemmään kunniaa. Tulevia lyhytelokuva tapahtumia odotellessa. 2.-6.4.2014 Kinos elokuvafestivaali
Back on track
Parin kuukauden hiljaisuus oli aika viimein katkaista. On ollu kiirettä ja muuta, joka on vienyt sen viimeisen terän laittaa ajatuksia ylös ja kuvia nettiin. Tässäkin touhussa on oma työnsä ja se ottaa oman aikansa. Pariin kuukauteen mahtuu yhtä jos toista. On huonekaluja, sorvaustöitä, korjauksia ja nettijuttuja yms. Mielenkiintoisia projekteja ja mielenkiintoisia yhteydenottoja mahdollisesti tuleviin projekteihin. Nähtävästi tästä blogin pitämisestä ja kuvien tunkemisesta nettiavaruuteen on ollu hyötyä, kun juurikin näitä mainittuja sorvaustöitä on osattu kysellä. Myöskin puhekuplahyllyjä on tässä muutama tullut tehtyä, kun se oli esillä lehdessä. Aion jatkossakin keskittyä mahdollisimman paljon sorvaustöihin sekä tietty massivipuutuotteisiin.
Ajattelin laittaa esille joitakin kuvia joita puhelimen muistiin on kolahdellut kuluneiden kuukausien aikana.
Tivoli Lahden satamassa
Lahden pienoismallinäyttelyssä oli esillä muutakin kuin autoja ja sotakalustoa.
Kahvikumppaneiden ”kahvi”kärryt (tammi)
Neuvottelupöytää pidemmille neuvotteluille (saarni, metsäkeskus Lahti)
Puhekuplahyllyn lehtihylly versio (maalattua mdf:ää)
Vaahtoa spraypurkista, testaa tuotetta aina ennen kuin aloitat maalaamisen.
Hevosveistoksen rakentelua (maalattua mdf:ää)
Kynttilänjalka luonnollisella reunalla (sorvattua luumupuuta)
Sorvattu mustekynä (loimukoivua)
Työkuva, kaapin valmistusta. (visakoivua ja tammea)
Sorvattu malja/rasia kannella (visakoivua ja padoukia)
Juomakulho (visakoivua)
Kulhon pohjan viimeistelyä sorvissa.
Biomekaaninen maapallo, ensi kesän koitoksiin valmistettu teos, joka kuvastaa tietotekniikan varassa pyörivää maapalloamme. (mm. koivua, visakoivua, pähkinää ja elektroniikka-sälää)
Lahden toriparkin työmaan tieltä raivatut lehmukset päätyivät Pro puun sahauksiin ja täten saavat uuden elämän tuotteina. Tässä ensimmäinen maistiainen sorvilla. Pala lehmuksen pahkaa.
Vateja/ lautasia näistä torin lehmuksista tulee valmistumaan rajoitettu erä, kunhan puuaines kuivuu riittävästi työstöä varten.
Lahden skatehalli
Lahteen on saatu skatehalli, halli löytyy Särmääjänkadulta. Lisäätietoa facebook-sivuilta.
Käväisin menneellä viikolla vilkaisemassa paikkaa näin tuoreeltaan. Uusi Lahti -lehdestä artikkelin lukaisin ja olisko ollu Paavo-areenaksi ristitty paikka. Omista aktiivisista skate-vuosista alkaa oleen kulunut yli 10 vuotta, mutta silti kävi paikka kuumottamaan. Tosin eipä tuonne sekaan olisi kyllä mahtunut seikkailemaan. Hallissa oli toistakymmentä nuorta lautailemassa. Toivotaan paikalle sopivasti sponsseja jotta hallipaikka pysyy ja harrastuspaikka kylmällekkin vuodenajalle löytyy jatkossakin täällä Lahdessa. Ainakin käyttöaste arki-iltana oli paikan koko huomioon ottaen suhteellisen hyvä. Mikään mittava tuo tila ei ole, mutta melko monipuolinen streetti siihen mahtuu.
Kertamaksu näytti olevan 5e, ja ovesta sekä facebookista löytyy aikataulut eri vuoroille. Samassa hallissa on vuorot bmxille ja scooteille.
