Avainsana-arkisto: Lahti

Lyyra skeittilaudasta

Puusoi, puusoitinprojektia

Puusoi, ja se soi ja soi. Ajattelin tätä jo aiemmin aloittamaani soitinprojektia hieman avata lisää. Tällä kertaa työstökohteena oli kielisoitin, sainkin idean valmistaa vanhasta skeittilaudan dekistä soittimen, lyyran. Suurin urakka oli gripin poistosta jääneen liimakeroksen poistaminen, aika tiukassa oli liki 15 vuoden takainen aines, asetoonilla siitä selvisi. Asetooni vie herkästi maalitkin mukanaan joten sitä ei kannata ihan varomattomasti joka paikkaan läträtä.
Skate deck lyra

Perusmuotona kulahtanut ja elämää nähnyt dekki oli tähän projektiin aivan loistava. Hiljattain hankkimani kuviosaha osoittautui toimivaksi työkaluksi ja pääsikin heti tositoimiin, sillä dekkiin on sahattu aukko, jonka on tarkoitus tuoda lyyramaista ulkomuotoa. Dekki on osittain mennyt poikki, joten siitä on muutama viilukerros hieman revennyt, näitä taisteluhaavoja koetin jättää esille. Eikä dekin yleisilmettä ole muutenkaan lähdetty siistimään vaan, sen on tarkoitus olla suht siinä tilassa, mitä se on ollut käytöstä poistettaessa.
Skate deck lyra

Kieliksi valikoitui kuusi kappaletta metallisia kitaran kieliä, kokoja 0,23, 0,25 ja 0,28. Musiikillisen taitamattomuuteni takia soittimen viritys jäänee jolleenkin muulle. Eikä siten frontside olliekaan taivu Robinin tapaan. Viritystappien virkaa toimittaa tyyliin sopivasti sarja pultteja, joita näppärästi 10mm lenkillä tai vaikka hylsyllä voipi kiristellä. Kielet lähtevät trukkireikien kautta kiinnitetystä palikasta. Kielten välinen etäisyys on pyritty sentään toteuttamaan suhteellisen symmetriseksi. Miellyttävintä on ollut huomata että tästä härpäkkeestä tosiaan lähtee myös ääntä.
Skate deck lyra
Vielä hieman siitimistä ja ylimääräisten kielenpätkien siistimistä ja sijoittelua luvassa. Lisäksi jonkinlainen ständi pitänee tälle vielä valmistaa.

Share

Piipahdus verstaalla

Kuluneella viikolla päätin pikaisesti piipahtaa Pro puun verstaalla hieman valmistelemassa yhtä projektia. WDC-vuosi on polkaistu käyntiin ja sillä rintamalla on yhtä ja toista tapahtumaa menossa ja tulossa. Tälläerää olen aloitellut hyvinkin mielenkiintoista aherrusta soittimien parissa. Puu soi, on puusoitinprojektin nimi, joka on osa Savi ja puu kaupungissa -hanketta. (Lisää hankkeesta.)

Itse en koskaan ole instrumenttien soittotaitoa jaksanut opetella, muutamaan otteeseen kitaraa ja rumpuja kokeillut, mutta silloin nuorena poikasena ei kyseinen homma niin paljoa kiinnostanut. Tällaisen sisäisen kiinnostuksen kaikkeen joskus tehtyyn omaavana yksilönä, olen toki haaveillut useampaan otteeseen jonkin soittimen rakentamisesta. Nyt tähän soitinprojektiin lupauduttuani olen ahminut youtuben kattavaa arkistoa ihmisen rakentamista soittimista. Heti alkuun oli selvää että lyömäsoitin sekä kielisoitin olisi ehdottomasti must wanted -listalla. Pajupillejä tehdessä on tullut pikkuisen raapaistua jo puhallinsoitin genreäkin, ja olisihan sielläkin monia varsin kiinnostavia kapineita tarjolla. Perus materiaaliksi luonnollisesti on valikoitunut puu, jota tässä on muutenkin tullut jonkin asteisella menestyksellä työstettyä. Aloittelin siis kasaamaan runkoa jonkinlaista rumpua varten. Ohessa muutamalla kuvalla höystettynä ensimmäiset työvaiheet.

Saarnilankun sahaus
1. Puuksi valikoitui saarni, erittäin kaunis syinen lankku päätyi pätkiksi ja siivuiksi.

Saarni siivut
2. Valmiita siivuja tuli 27 kappaletta. Mitat pit435 lev50 pak15. Osat numeroin tarkkaan jolloin siivujen järjestys on säilynyt koko projektin haluttuna. Tämä saarni oli todella suora syistä joten lopullinen kuviokin on varsin säännöllinen.

Saarni siivu jyrsittävänä
3. Seuraavaksi siivujen reunat tuli jyrsiä haluttuun kulmaan, sopivan lieriön aikaansaamiseksi. Pikaisten laskutoimitusten jälkeen n. 7asteen kulmassa olevalla pyrstöuraterällä sain halutun viisteen aikaiseksi. Tällä kulmalla 26 siivua tarvittiin muodostamaan ympyrä. Jyrsintä vaiheessa kappaleiden sommitteluun on kiinnitetty huomiota, ottaen myös huomioon vuosirenkaiden suunnat.

Varmistus kokoonpano
4. Sitten pieni varmistus kokoonpano, mahdollisten virheiden havaitsemiseksi edes jo tässä vaiheessa. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa.

Päiden trimmausta
5. Hieman päiden trimmausta, olihan noista siivuista saatava kaikista saman mittaisia. Tämän jälkeen osat oli valmiina ja lähdin kotiin niitä liimailemaan.

Liiman annostelua
6. Liimaukseen käytin cascolin polyuretaani liimaa. Aika sotkuista puuhaa, mutta luulisi ainakin pitävän.

Puristus
7. Paketti rulalle ja puristumaan. Tässähän näitä aiemmin esittelemiäni liinoja sitten käytetään kovalla menestyksellä.

Hyvinhän tuo tuosta liimaantui, lattian suojana ollut paperikin liimaantui kivasti kalvoksi rummulle. Se mitä tähän lyötäväksi sitten lopulta tulee, kalvo vai jotain muuta, on vielä mietinnässä. Tarkoitus kun on tehdä jotain hieman uutta ja kokeellista, mutta mieluiten kuitenkin jotain soivaa. Tästä projekti jatkuu pintojen siistimisellä ja sen soinnin kehittämisellä, siitä lisää myöhemmin.

Ja lähtihän se ääni siitä kiinni liimaantuneesta suojapaperistakin 😀

Share

RAKSA – Onnit ja Offit

Rakentamisen suurtapahtuma Lahden Messukeskuksessa 9.-11.2012, keräsi ainakin avauspäivänään siedettävissä määrin yleisöä. Messukeskuksen pihamaalla oli jo nähtävissä tulevaisuuden suunnitelmien mukanaan tuomia muutoksia, rakennusmateriaaleja ynnä muuta roinaa. Sanottakoon, että ulkopuolelta sai varsin epäsiistin yleisvaikutelman. Perinteinen pääaula ei ollut käytössä, sen virkaa toimitti teltta, telttoja, tai oikeastaan haaroittuva telttajono. Kirpeää pakkasta oli pitämässä loitolla joukko kaasulämmittimiä, sellaisia pystymallisia valopylvään näköisiä. Ja olipa siellä pari puhallintakin, jotka kivasti puskivat telttaan viereisen makkarakojun tuoksuja.

Raksa 2012

Sisätiloihin ei vielä ollut pahemmin kajottu, joskin näytteilleasettajien kojujen varjopuolille näytti kertyneen jonkin verran ylimääräistä roinaa. Näitä epäsiisteys asioita oli nähtävissä varsinkin ylätasanteen kahvilasta, josta muutenkin avautui ko. hallin näkymä varsin hyvin. Yleisilmeeltään messut oli ehkä ok. Huomatkaa tämä hieman varovainen kannanotto, oikeasti hieman epäselvä olo jäi kyseisiltä kinkereiltä. Saapastelin paikalle kymmeneksi ja viivyin lähes kolmeen, viisi tuntia, huh. Kyllähän siinä ajassa ehti kaiken katsastaa lähes kahteen kertaan, joitakin mukavia juttuja ja piristäviäkin asioita löytyi. Harmillista oli se, että hyvin moni osasto oli täysin puolivaloilla pystytetty, tai muuten esillä olleet tarpeet eivät vakuuttaneet. Varsin näyttäviä ja huikeitakin osastoja mahtui mukaan. Parilla osastolla asiakaspalvelu olisi voinut sujua hieman paremminkin, mutta muutama osasto hoiti homman kotiin sitten heidänkin puolestaan.

Messu kiertelyn alkutaipaleelta päädyimme ystäväni Sauli Hirvosen kanssa kahvittelemaan, matkalla kohti kahvilatasannetta, silmään tarttui kaivinkoneurakoitsijan ständi, New Holland kaivuri, jonka kumitelojen päällä lepäsi hieman tavallisesta poikkeavampia ”käyntikortteja”, pelimerkkejä. Täydet pisteet mielialan nostattamisesta, vanhaan pokerin pelaajaan chipit upposivat kuin Kursk Barentsinmerellä.

Chipit

Esitimme varsin kiinnostuneita myös nimeltämainitsemattoman saunafirman osastolla, tutkaillessamme lauteita, ilmeisesti tarkentavia kysymyksiä esittäessämme bluffimme paljastui ja esittelijä siirtyi parilla isolla askeleella palvelemaan selvästi potentiaalisempia asiakkaita. Saattoi meillä siinä jäädä joku sana seuraavasta kysymyksestä kesken, mutta emme jääneet paikalle itkemään.

Mielenkiintomme kohdistui tietysti myös Lahden alueen kuntien yhteiseen messuosastoon. Lahden tulevasta tontti tarjonnasta olikin mukavasti infoa esillä. Lahden alueella asuu noin 200000 asukasta, joten epäilemättä alueen kehittämiselle on koviakin paineita. Ja onhan tunnin ajomatkan päässä varsin iso asukaskeskittymä, joten potentiaalista ostovoimaa ja matkailun nostattajaa olisi kyllä tarjolla omienkin lisäksi. Kohutusta toriparkista en onnekseni havainnut mainittavaa ilmoitusta. Ratapihan kainsainvälinen suunnittelukilpailu osana WDC -touhua oli esillä, ja onhan se yksi asia jolla Lahtea voidaan mainostaa. Sekä tehdä Lahdesta ulkopaikkakuntalaisia houkuttelevampi kohde, esimerkiksi shoppailun merkeissä. Ajaahan ihmiset sankoin joukoin Tuuriin ja Ideaparkkiinkin, ja ne sijaitsee ihan metsässä.

Roinaa messuilta

Gigantin osasto oli järkyttävän vihreä, samoin näyttivät muutkin kodinkoneliikkeet tunnustavan omaa väriään. Hellaa ja jääkaappia olikin esillä, ja suunnilleen samat tarpeet löytyivät jokaisesta pilttuusta, isoja valikoiman eroja näillä ei näytä enää olevan. Esimerkiksi Festivon kylmiöitä löytyi niin Gigantin, kuin Veikon koneen ja Expertinkin looseista. Jostain syystä Gigantilla oli tosin kaikista potkituimmat mallit kyseisistä kylmiöistä, mainittakoon tässä, että nämä kylmiöt valmistetaan yhä Suomessa, tässä naapurissa Hollolan salpakankaalla.

Gigantti

Omaa mieltäni kovasti, sähköala taustaisena kiinnosti myös LED-tekniikalla toteutetut valaisimet yms. Vastakkaisissa lokeroissa olikin sopivasti kaksi ledivaloja myyvää puljua. Kärkkäisen tavaratalosta löytyvän Lampputalon esittelijä osasikin esitellä tuotteensa hyvin ja ammattitaidolla. Ledinauhan lisäksi perinteiseen E27 kantaan sopivat led-polttimot suorastaan häikäisivät allekirjoittaneen valotehollaan. Ajattelin nostaa esiin ELITE G2 LED-valoputken, joka siis korvaa loisteputken valonlähteenä. Esillä ollut 18 watin (120cm) versio oikeastaan pesi mennen tullen vastaavan mittaisen loisteputken. Ja jos ymmärsin aivan oikein, näitä aletaan valmistamaan Kajaanissa. Hyvä Suomi.

Puukeskuksen territoriosta löytyi päivän selkein väripilkku, vihreät saunan lauteet. Aivan absurdi lähestymistapa, ei ehkä käytännön kohteissa lainkaan menestyspohjaa, mutta huomion herättäjänä teki tehtävänsä. Tulihan siitä muutenkin varsin pirteä olo, eikä se ollut niin sairaan vihreä kuin koko Gigantin osasto. Tulihan siinä sitten vanavedessä tutkailtua tarkemmin erilaisia paneleita ja kyllästettyjä sekä lämpökäsiteltyjä lautoja.

Puukeskus

Messut tarjosi laidasta laitaan tuotteita ja palveluja, rakentajalle, saneeraajalle ja remontoijalle. Sisustus vinkkejä hakeneelle tarjonta olikin sitten huomattavasti suppeampi, joskin laattaa ja tapettia oli onneksi jonkin verran esillä. Keittiöt olivat tottuttuun tapaan myös esillä, ehkä hieman tavallista nihkeämmin. Varsinkin Isku pisti silmään vaatimattomuudellaan. Työkaluja olisi saanut olla hieman enemmän, en oikeastaan huomannut tutustua muihin kuin Dewaltin muutamaan akkukäyttöiseen koneeseen Starkin osastolla. Jossa olikin sen vanhan tutun naulan hakkaamisen sijasta yleisön kilpailuvietin tehostajana nopeusruuvaus-kilpailu. Viiden ruuvin ruuvaaminen pöytään kiinni oheisella akkukoneella, sain ajaksi n. 14 sekuntia. Päivän nopein aika oli siihen mennessä ollut 11 sekuntia. Messuilla oli nähtävissä myös erilaisia työnäytöksiä tasatunnein alkaen.

#Työnäytös"

Mikäli omakoti- tai mökkirakentaminen on ajankohtaista nyt tai lähitulevaisuudessa, uskoisin että messuilta löytyy paljon vinkkejä ja jopa sitä asiantuntija apuakin.

Share

Kaivertelua ja leimailua

Tälle vuodelle asetettuja ”tavoitteita” olen pyrkinyt saavuttamaan, näistä yksi oli tämä leimasin-homma. Piirtämisen ja maalaamisen lisäksi minua on aina kiehtonut painaminen. Painaminen leimasimella, on sellainen muoto johon kykenee ihan kotosallakin melko vähin investoinnein. Kaiverettava materiaali asettaa joitakin vaatimuksia työkalujen suhteen, puulle sopivat veistoraudat ja linoleumille linoveitsi. Linoleum onkin kumin ohella helposti työstettävää materiaalia ja siitä loihtii nopeasti leimasimen. Puun kaiverrus taas vaatii enemmän aikaa ja tarkkuutta, vaikka pitää linonkin kanssa olla tarkkana.

Pääkallo leimasimet, linoleum ja puu
(Linoleum ja puuleimasin)

Linoleumia oli yllättävän haastava löytää täältä Lahdesta, Remrantti sitä ystävällisesti sitten hankki muutaman palan tarpeisiini. Samasta kaupasta mukaan tarttui myös linoveitsi muutamalla erilaisella vaihtoterällä varustettuna. Linoveitsi on petollisen terävä, tämän muistin peruskouluajoilta, jolloin linoa työstettäessä pääsi ote hieman lipsumaan. Tällä erää ei ole havereita vielä sattunut. Tiimarista bongasin alelaarista isoja pyyhekumeja, joista muutama päätyi myös leimasin projekteihin. Leimasin tarkoitukseen tarkoitettua kumia ei tunnu oikein löytyvän, joka voisi parhaiten toimia noiden myytävien mustetyynyjen kanssa. Musteita on kyllä useampaa eri sorttia ja väriä tarjolla. Koekäyttöön ostin Distress Ink musteen ja se toimii parhaiten juuri noiden pyyhekumeista tehtyjen leimojen kanssa.

Make my day
Clint Eastwood – ”Dirty” Harry Callahan pääsi esittävään osaan seuraavassa linoleimassa. Kuvalla on kokoa n. A4:n verran, leimajälki ei vielä silmiä hivele. Hankintalistalla on sopivat musteet sekä kumitela niiden levittämiseen. Karkea vedos tehty tuolla Distress Ink tyynyllä vanerille.
Clint Eastwood linoleimasin
Kangasvärin levitin vaahtomuovitelalla ja painoin pari koetta kankaalle sekä yhden valmiiseen kassiin. Jälki ei ole tasaista, mutta kuitenkin tyydyttävää, ehkä jopa sopivasti hataraa.
Dirty Harry Callahan kangaskassi

Print Block
Kaiken tämän askartelun päämääränä on toimivan print blockin valmistus. Puusta kaiverrettu painolaatta, puupiirros, monotypia. Alustana voi toimia niin paperi kuin kangaskin, jokainen painettu vedos on yksilöllinen. Puulevyyn siis kaiverretaan ne kohdat jotka halutaan jättää lopullisessa vedoksessa ilman väriä. Kuvan vedostamiseen kaiverrettuun laattaan telataan muste ja se painetaan/prässätään paperia tms. vasten.
Print block Pääkallot ja tähti
(Työnalla oleva painolevy vanerista)

Periaatteessa leimaamiseen kelpaa mikä vain materiaali johon on mahdollista kaivertaa haluttu kuvio. Skräppäyksessä käytetään paljon erilaisia leimoja ja leimoja onkin saatavissa edullisesti eri askarteluliikkeistä. Valmiiden leimojen aiheet vaan on niitä perinteisiä ja tylsiä, joten siitä suivaantuneena olen tässä valmistanut joukon erilaisia pääkalloleimoja.
Jääkiekosta leimasin
(Jääkiekosta kaiverrettu leimasin)

Share

Arts and stuff

Reilu viikko on vierähtänyt valmistellessa kahta ”veistosta”. Jo pidempään mielessä kehittynyt idea, palata juurille ja kaivella sieltä materiaalia. Siinä sitten ohessa tuli muutakin. Törmättyäni blogiin / näyttelyyn ”I used to skate once” sain tarvittavan sykäyksen lähteä purkamaan noita aivojen idealohkoja. Joten tämä on toivottavasti vasta alkua, ja jatkoa seuraa..
Deck Art
(Skate deck ”Grab”, kuvassa myös joskus aiemmin maalailtu, myöskin skeittiaiheinen taulu)

Deck Art
(”Grab”, Fimon massasta muovailtu käsi, ja kaiverretut kynsien jättämät jäljet)

Ihan ongelmitta ei tämä projekti syntynyt, alkuun käyttämäni Mastonin vesiohenteinen spraymaali osoittautui kaikkea muuta kuin sopivaksi. Pitää kyllä sanoa, että hinnaltaan kaksi kertaa kalliimpana perinteiseen verrattuna olisi kuvitellut, että lähes hajuton -ominaisuus ei olisi ainoa hyvä puoli. Jotain mustaahan sen piti olla, ulos tuli lähinnä harmaata vaahtoa, joka kyllä kuivuessaan muuttui mustemmaksi. Yksi kannu ei alkuunkaan riittänyt peittämään tuota dekkiä, joten marssin kauppaan ja valitsin telattavan kalustemaalin. Johan alkoi peittämään ja värikin on mitä kannessa lupaillaan.

Mastonin kannu saikin sitten väriä ylleen ja vähän kuplaista mielikuvaa tuovia kalloja, ihan vaan raffisti maalitussein tuhrattuna.
Spray can art
(Spray Can lähikuvassa)

Ja pitihän sille nakertaa vielä kehyksetkin. Nurkista löytyi lojumasta sopivat palaset kulmalistaa, josta nikkaroin sopivat kehystimet. Virittelin kannun läpi rautalangan ja ripustin koko komeuden kehysten väliin roikkumaan. Taustalevystä vielä pieni naula läpi jolla kannu pysyy sopivassa asennossa eikä heilu valtoimenaan. Kehykset taustoineen saivat kultaisen sävyn, joka on palettiveitsellä liipattu pintaan.
Spray can art
(Spray Can kehyksissä, kuvassa myös koivu reliefi, tuppeen sahatun lankun särmäyksestä jäänyttä soiroa)

Share